Se tapahtuu aina yhtä yllättäen. Ensin pieni ärsytys. Sitten joku hengittää liian äänekkäästi, katsoo liian pitkään tai kysyy viattomasti “mikä sulla on?”.
Ja siinä kohtaa se tapahtuu, aloitat taas raivokkaan monologin, joka johtuu ainoastaan siitä, ettet ole syönyt välipalaa.
Kun nälkä puhuu puolestasi
Nälkäkiukku on todellinen ilmiö, ja sitä sattuu lähes kaikille. Me kaikki tiedämme sen hetken, kun kiltistä ihmisestä tulee hetkessä ärtyisä, kärsimätön ja dramaattinen versio itsestään.
Kun verensokeri laskee, järki lähtee lomalle. Aivot menevät eräänlaiseen hätätilaan, jossa logiikka häviää ja jäljelle jää pelkkä selviytymisvaisto eli tarve löytää ruokaa, heti.
Siksi pienetkin asiat tuntuvat silloin henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä. Kumppanin hengitys kuulostaa turhan aggressiiviselta, työkaverin kynän naputus kidutukselta ja punaisiksi vaihtuvat liikennevalot siltä kuin koko universumi olisi sinua vastaan.
Parisuhteen hiljainen uhka: tyhjä vatsa
Moni parisuhde on kaatunut vähemmästäkin, joten ei pidä aliarvioida tyhjää vatsaa. Kuinka monta riitaa on alkanut ennen päivällistä, ja kuinka moni on päättynyt siihen, että ruokailun jälkeen häpeä iskee ja tajutaan, että “mä vähän ylireagoin, kun oli niin kova nälkä”.
Nälkä tekee meistä äkkipikaisia, koska keho ei saa energiaa ajatella selkeästi. Siinä kohtaa ei auta “puhutaan rauhassa”, ainoa järkevä ratkaisu on välipala.
Ongelma on, että harva meistä tajuaa olevansa nälkäinen ennen kuin on jo ehtinyt sanoa jotain peruuttamatonta.
Työpaikan todellinen vaaratekijä
Nälkäkiukku ei ole vain parisuhdeongelma, se on myös työpaikan hiljainen kriisi. Se iskee yleensä kokouksissa, jotka venyvät liian pitkiksi, tai päivinä, jolloin lounas jää väliin.
Yksi ärsyyntyy sähköpostista, toinen kollegan äänensävystä, ja pian kaikki ovat valmiita sotaan pelkän nälkäkiukun takia.
Jos joku kysyy “lähdetäänkö syömään?”, se ei ole ehdotus vaan hätähuuto. Ja jos joku vastaa “ei mulla oo vielä nälkä”, tiedät että katastrofi on vain ajan kysymys.
Pieni pala empatiaa (ja leipää)
Nälkäkiukku tekee ihmisistä hetkellisesti typeriä. Mutta se on myös huvittavaa, jos sen osaa nähdä ulkopuolelta.
Se muistuttaa, että olemme pohjimmiltamme aika yksinkertaisia olentoja, jotka tarvitsevat tietyn määrän ruokaa silloin tällöin.
Jos siis huomaat, että sinua ärsyttää kaikki, kannattaa pysähtyä. Ehkä se ei ole maailmankaikkeuden vika, vaan se, ettet ole syönyt mitään sitten aamukahdeksan.
Jos joku läheisesi taas muuttuu hetkessä tulivuoreksi, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Vie sille voileipä. Suurin osa maailman konflikteista olisi helpompi ratkaista, jos ihmiset saisivat ensin vähän murua rinnan alle.
Nauru auttaa enemmän kuin selittely
Ja jos vahinko on jo tapahtunut, olet ärähtänyt väärälle ihmiselle väärään aikaan, naura sille. Meillä kaikilla on oma nälkäkiukkuversiomme, se passiivis-aggressiivinen tyyppi, joka ilmestyy paikalle vain, kun verensokeri on alhaalla.
Sen sijaan, että häpeäisit sitä, tunnusta se. Sano ääneen: “anteeksi, se oli mun nälkä joka puhui”. Useimmiten se riittää, ihmiset kyllä ymmärtävät.
Loppujen lopuksi kaikki tietävät sen hetken juuri ennen lounasta, siinä rajatilassa ihmisen ja hirviön välillä.
Kun maailma ärsyttää, syö jotakin
Nälkäkiukku on lopulta muistutus siitä, että keho ohjaa meitä enemmän kuin uskomme.
Tunteet, empatia, kärsivällisyys – kaikki vaativat energiaa. Ja kun energia loppuu, loppuu myös ymmärrys.
Seuraavan kerran, kun maailma tuntuu täynnä idiootteja, liikenne on sietämätön ja puolisosi hengittää liian kovaäänisesti, pysähdy hetkeksi. Ehkä et tarvitse lomaa, terapiaa tai uutta asennetta. Ehkä tarvitset vain voileivän.