Apua! Apua! Apua!

Viime viikkojen luonnonkatastrofit Aasiassa ovat herättäneet jälleen monissa halun auttaa. Eivät minussa. Myanmarin hallituksen niukka tiedotuslinja on saanut minut erityisen varovaiseksi. Jos avustan jotain kohdetta, on minimivaatimukseni, että näen paikan päältä päivittäin tuoreita kuvia televisiosta. Mielestäni tämä on kohtuullista, maksan kuitenkin kallista tv-lupaa.

Eipä sillä, epäilen etten ryhtyisi avustuksia jakamaan edes parempia kuvia saatuani. On tunnettu tosiseikka, että osa hyväntekeväisyyteen annetusta rahasta ei mene koskaan apua tarvitseville saakka. Näin ollen en anna mitään. Tämä on aivan ilmeisesti ainoa tapa varmistaa, ettei rahojani käytetä turhiin hallintokuluihin.

Etenkään en halua, että rahojani käytetään niin sanottujen "feissareiden" toiminnan tukemiseen. Saatan nykyisellään joutua useita kertoja viikossa puhumaan ihmisen kanssa, joka haluaisi minun tukevan milloin mitäkin kohdetta. Samaan ilmiöön törmää jokainen kaupungilla liikkuva. Ja mitä tällaisella vainolla sitten edes saavutetaan? Korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja lisää vuodessa nälänhätien ja vastaavien torjuntaan.

Tulvat ja vastaavat katastrofit ovat loppujen lopuksi luonnon väistämätöntä kiertokulkua. Kun ihmisiä on liikaa, luonnon on toimittava. Pitkällä tähtäimellä tämä koituu kaikkien kansojen eduksi. Mikäli kaipaatte todisteita, katsokaa Espoota. Kotikaupungissani ei ole liikakansoitusta, joten tuskin innokkainkaan maailmanparantaja voisi kuvitella, että siellä nähtäisiin tuhoisa tulva tai maanjäristys. Tätä tuskin kukaan voi väittää pelkäksi yhteensattumaksi.

Yleisestikään ottaen tämä maailma ei voi perustua hyväntekeväisyydelle. Avustusjärjestöihin sokeasti uskoville haluaisin antaa saman neuvon kuin lapsilleni: jokaisen on opittava hoitamaan omat ongelmansa. Lapsi, sen enempää kuin kokonainen kansakaan ei koskaan opi luottamaan itseensä ja omiin vahvuuksiinsa, ellei saa suoriutua myös vaikeuksista omin voimin.

Millainen tämä maailma olisi, jos me kaikki vain luottaisimme siihen, että hädän hetkellä muut auttavat meitä, ja jos me kaikki olisimme aina valmiita auttamaan toisia?

Kirjoittaja on sitten kanssa!