Ei kieltoja vaan kannustusta

Kiipeä puuhun, siitä tulee hyvälle mielelle.

Ensi viikolla Suomi kiipeää puuhun. Tatu Hirvosen masinoima Kiipeä puuhun! -kampanja houkuttelee suomalaisia kiipeämään elintilan, vapauden ja liikkumisen ilon puolesta.

”Suomalaiset elävät turvallisemmassa yhteiskunnassa kuin ikinä, mutta riskittömyyteen ei päästä koskaan. On olemassa hyviä riskejä ja huonoja riskejä. Kyllä puuhun kiipeämisestä saattaa tulla kolhuja, mutta siitä voi oppia myös monia asioita”, Hirvonen avaa ajatusmaailmaansa.

Ennen puuhun kiivettiin pohtimatta sen enempää hyötyjä kuin haittojakaan.

”Itse haluan perustella, miksi on hyvä kiivetä puuhun, jotta pelkoihin pystyy suhtautumaan järkevämmin”, Hirvonen sanoo.

Etuina hän näkee motoristen taitojen parantumisen ja ruumiin rajoitusten sekä riskien hallitsemisen oppimisen. Lisäksi kiipeilyyn sisältyy vahvasti yhteisöllinen ja ekologinen puoli.

Kiipeäminen on hauskaa ja se mikä on hauskaa, on myös jännää. Jännät asiat kuitenkin kielletään usein. Samalla rajoitetaan vapautta.

Urbaanissa ympäristössä löytyy myös puita ja jos niitä ei löydy voi käyttää rakennettua ympäristöä liikkumisen kohteena.

”Esimerkiksi parkour hyödyntää hienosti tätä ajatusta. Nuorison elintilan rajat tulevat nopeasti vastaan, eikä vanhemmat välttämättä siedä kaupungin vapaata käyttöä. Ei nuorisokaan välttämättä halua hyväksyä nuorisotilaa ainoaksi paikakseen. Pitäisi suvaita kaupunkitilan käyttämistä oman mielen mukaisesti”, Hirvonen pohtii.

Sääntöjen, kieltojen ja pelottelun sijasta pitäisi pystyä itse päättämään rajat ja tekemisen meininki.

”On käynyt niin, että aikuisilla on hyvä ajatus panostaa lapsiin, jolloin ulkoistetaan monia asioita. On paljon harrastuksia ja hienoja leikkipuistoja. Se, että kliiniset paikat olisivat luontoa parempia, ei välttämättä pidä aina paikkaansa”, Hirvonen muotoilee.

Hirvosen ajattelun taustalla on riskiyhteiskunnan teoria. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa toimia ohjaa riskien välttäminen. Vakuutusyhtiöt, media ja turvayhtiöt rahastavat ajatuksella. Parempi olisi pyrkiä esimerkiksi onnellisuuteen kuin riskien vähentämiseen. Kiipeä puuhun! -kampanja liittyy Hirvoselta ilmestyneen Varo, varo - irti ylisuojelevasta kasvatuksesta -kirjaan (Minerva 2011). Kirjassa riskien yhteiskuntaa käsitellään laajemminkin.

”Olemme kehityspisteessä, jossa riskien välttäminen ohjaa kaikkea toimintaa, oli kyse sitten lasten kasvattamisesta tai Nokian kännyköiden suunnittelemisesta.”

Hirvosella riittää esimerkkejä. Hän kauhistelee Hesarin uutisointia liittyen raumalaisen koulutytön kuolemaan luisteluturmassa. Tapahtuma on traaginen, mutta sen revittely puolen sivun jutulla hämärtää kuvan siitä, että kaikkeen tekemiseen liittyy riskejä. Kyseessä oli yksittäistapaus ja vahingon satuttua kaikki hoidettiin kaikin puolin mallikkaasti. Kiitosta saavat puolestaan opettajat, jotka sanoivat luistelutuntien jatkuvan normaalisti.

Toisena esimerkkinä hän mainitsee Lontoon ja Pariisin nuorisomellakat. Nuoriso nähdään itsessään uhkana ja elintilan kaventuessa patoutumat purkautuvat.

Kiipeä puuhun! -viikolle on Facebookissa ilmoittautunut jo 15000 suomalaista ja kun lasketaan mukaan lapset ja perjeenjäsenet luku vain kasvaa. Hirvonen ei pelkää kampanjan aiheuttamia mahdollisia loukkaantumisia.

”Joku onkin sanonut, että onko tämä nyt se kun Suomi putos puusta -viikko. Jos näin paljon ihmisiä lähtee kiipeilemään, niin jotain saattaa sattua. Toivon, ettei tästä tule mitään Extreme Duudsons -meininkiä. Sen pitäisi olla leikkiä, ei elämällä leikkiä.”

Kiipeä puuhun! -kampanjaa vietetään ensi viikolla. Omia kiipeilykuvia ja -kokemuksia voi jakaa tapahtuman Facebook-sivulla.