Eläköön kommunismi!

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ja Transnistrian presidentti Igor Smirnov ovat hyvää pataa, ainakin julisteessa.

Euroopan kummajainen

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Transnistria, pieni maakaistale Moldovan ja Ukrainan välillä, julistautui itsenäiseksi. Mikään valtio ei ole tunnustanut sitä ja virallisesti sitä pidetään Moldovan osana. Tämä ei transnistrialaisia hätkäytä. Alueella on oma rahansa ja keskuspankkinsa, poliisivoimat, rajavalvonta sekä tietenkin lippu, vaakuna, kansallislaulu ja salainen poliisi. Transnistrian punavihreät värit loistavat kaikkialla johdinautoista hotellihuoneiden sisustuksiin.

Wanna-be-valtion pääkaupunki Tiraspol on Moldovan toiseksi suurin kaupunki, jonne pääsee kätevimmin kaksi euroa maksavalla pikkubussilla Moldovan pääkaupungin Chişinăun bussiasemalta. Rajalla esitellään passeja ja kuulemma toisinaan myös lahjuksia. Me kohtasimme vain tyylikkäästi flirttailevan vanhemman herrasmiehen, joka passeja syynätessään ystävällisesti muistutti, että jos aiomme viipyä yli kymmenen tuntia, meidän on rekisteröidyttävä poliisilaitoksella ja lähdettävä hänen kanssaan lasillisille.

Kommunismi elää

Isänmaan puolesta! Tankilla kohti itsenäisyyttä.

Kun pikkubussi ajaa Tiraspolin läpi ja jättää meidät rautatieasemalle, käy nopeasti selväksi, että kukaan ei ole kertonut tiraspolilaisille kommunismin kaatumisesta. Kaupunki on aikakupla, paluu 1970-luvun Neukkulaan. Säännölliseksi ruudukoksi järjestellyt kadut on nimetty kommunismin sankarien mukaan. Niitä seuraamalla päätyy pääkadulle ja Neuvostojen talolle, jonka edessä kohoaa Leninin patsas. Vaakunassa loistavat punatähden alla, viljalyhteiden ja viinirypäleterttujen ympäröiminä, sirppi ja vasara. Talot hehkuvat kaikissa rapistuvan betonin sävyissä. Hakisinko vaihto-oppilaaksi tuohon Che Guevaran mukaan nimettyyn poliittisen johtamisen korkeakouluun? Ylikansallisten firmojen mainokset loistavat poissaolollaan. Pääkadun varrelle on ajettu koristeeksi tankki, johon on maalattu teksti "Isänmaan puolesta!". Muutkin nähtävyydet, kuten tuntemattoman sotilaan hauta sekä pääkaupungin patsaat ja hallintorakennukset ovat tyylipuhdasta neuvosto-kitchiä. Kadunkulmien julisteista päätellen vuodesta 1992 Transnistriaa johtanut presidentti Igor Smirnov on omaksunut paitsi neuvostodespoottien hallintotavat, myös näille tunnusomaisen pönötyksen.

Venäjä on kaveri

Transnistrialaiset tykkäävät Venäjästä. Itse asiassa he haluaisivat olla osa sitä. Vuoden 2006 kansanäänestyksessä 97 prosenttia äänestäjistä vastasi myöntävästi kysymykseen: kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistä Venäjän federaatioon? Venäjä tosin ei tunnusta Transnistriaa, mutta sekään ei tunnu paikallisia vaivaavan. Tiraspolin kadut on tapetoitu banderolleilla ja fanijulisteilla Medvedevistä ja Putinista. Monessa julisteessa Putin saa seurakseen Che Guevaran tai Fidel Castron. Kaupungintaloa koristaa kyltti: "Voimamme on yhtenäisyydessä Venäjän kanssa!" ja keskuspuiston paraatipaikalla kohoaa seinämaalaus, jossa presidentti Smirnov kättelee veljellisesti Medvedeviä. Kaupungilla puhutaan venäjää, moldovaa vain harvakseltaan.

Sheriffin valtakunta

Tiraspolissa on virikkeitä vähänlaisesti. Kesäpäivien kansanhuvi on uiskentelu kaupunkia halkovassa Dnestr-joessa, josta lähtevä sellutehtaan tuoksu ei herätä toiveita veden virkistävistä, saati puhdistavista ominaisuuksista. Joen yli johtavia siltoja vartioivat poliisit, jotka noukkivat sattumanvaraisia ohikulkijoita paperien tarkastukseen. Päätellen poliisiauton takana tapahtuvista kiihkeistä mutta nopeista neuvotteluista raha nopeuttaa paperien tarkastamista. Keskuspuisto on varjoisa ja paikoin kauniskin. Shoppailumahdollisuudet ovat sangen rajalliset. Kvintin tehtaanmyymälästä keskustassa saa loistavaa alkoholia naurettavan halvalla, esimerkiksi 750 ml viisivuotiasta laatu"konjakkia" 12 eurolla. Kaiken muun voit ostaa Sheriff-nimiseltä yhtiöltä, joka tuntuu omistavan koko maan. Ainakin monet supermarketit, elintarviketehtaat, bensa-asemat, tv-kanava, puhelinverkko, fudisjoukkue, stadion ja Mersujen maahantuontiliike ovat Sheriffin omistuksessa. Neukuista tuttu korruptiojärjestelmä jyrää: Sheriffin omistajat istuvat Transnistrian hallituksessa. Firma tuki presidentti Smirnovia vaalikampanjassa ja vastineeksi presidentin poika, tullihallituksen johtaja, antoi yhtiölle merkittäviä vero- ja tullimaksuhelpotuksia.

Riskikästä matkaa

Tiraspol - rakastamamme kaupunki. Seinämaalaus keskuskadun varrella.

Ulkoministeriön turvallisuustiedote varoittaa matkustamasta Transnistriaan. Oman kokemukseni mukaan Tiraspol on sangen turvallinen kaupunki. Mahdolliset levottomuudet ovat keskittyneet Ukrainan-vastaiselle rajalle. Vuonna 2006 räjähteli pariin otteeseen: ensin pommi minibussissa tappoi kahdeksan, sitten kranaatti trollikassa tappoi kaksi ja haavoitti kymmentä. Tämän jälkeen on ollut iisimpää. Väkivaltaisuuksia todennäköisempi uhka on viranomainen, joka päättää kyniä länkkäriltä kuukauden bonuksensa. Venäjän kielen taito on erittäin hyödyllinen sekä ongelmia vältettäessä että niistä selviydyttäessä.

Tiraspol

• Asukkaita 160 000
• Kielet Viralliset kielet ovat venäjä, ukraina ja kyrillisin kirjaimin kirjoitettu moldova. Vuonna 2004 viranomaiset sulkivat kuusi koulua, joissa kehdattiin kirjoittaa moldovaa moldovalaisittan, länsimaisilla kirjaimilla.
• Raha Transnistrian rupla. 1 euro on noin 10 ruplaa.
• Uskonto Ortodoksisuus.
• Ruoka Balkanilaisen, venäläisen ja ukrainalaisen keittiön sekoitus. Kokeile gulassia ja mamaliga, leiväksi leivottua polenta-tyyppistä maissipuuroa.
• Juoma Kvint-tehtaan konjakki.
• Ihmiset Igor Smirnov, presidentti on Ukrainan kansalainen. Alexander Suvorov, Transnistrian joukkueen FC Sheriffin hyökkääjä, jonka maalit pudottivat turkulaisen FC Interin mestarien liigasta.
• Kirja Dora Litani: Transnistria. Avigdor Shachan: Burning Ice: The Ghettos of Transnistria. Julius S Fisher: Transnistria: The Forgotten Cemetery.