Esikoiskirjailijan anatomia

Mistä on esikoisromaani tehty? Vuosista ja hiljaisuudesta. Soitimme kahdeksalle tänä syksynä esikoisromaaninsa julkaisseelle kirjailjalle ja kysyimme heidän esikoisestaan.

Suurin osa kyselymme kirjallisuuden noviiseista löi kirjansa ensirivit jo useampi vuosi sitten. Inspiraatio oli lopahtanut tai aihe tarvinnut kypsyttelyä. Neljä kirjailijoista harjoittelikin muun alan kaunokirjallisuudella ja julkaisi runoutta tai novelleja.

Mutta miten he sen tekivät? Harva kykeni kirjoittamaan kirjaansa musiikkia kuunnellen. Suosituin inspiraatiomusiikki oli klassinen. No, yksi sai aikaan tekstiä Aerosmithinkin tahtiin.

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla suitsutettu kirjailija Mikko Rimminen ei voinut lukea kirjoitusaikanaan kuin dekkareita, koska korkeakirjallisuudesta hän olisi “joko masentunut ja menettänyt itseluottamuksensa tai varastanut erinomaiset ilmaisut.” Runokokoelmia aikaisemmin julkaissut Niina Hakalahti taas myöntää suoraan, että Reidar Palmgrenin Jalat edellä –kirja vaikutti häneen niin, että hän päätti muuttaa koko kirjansa näkökulman.

Mutta kuinka moni saa inspiraatiota punaviinistä tai siihen verrattavissa olevista aineista? Yllättävän moni. Väitetäänhän, ettei humalassa kirjoitettu teksti ole koskaan hyvä (tosin tämän koulukunnan edustajia oli kuitenkin enemmistö).

Keitä he ovat? Ota selvää ja lue.

Kirjamessut 28. – 31.10. Helsingin messukeskuksessa.

Me kysyimme

1. Milloin aloitit kirjan kirjoittamisen?
2. Kuinka monta kertaa kirjoitit aloituksen?
3. Mitä musiikkia kuuntelit, kun kirjoitit?
4. Mitä luit kirjoittaessasi?
5. Joitko punaviiniä kirjoittaessasi?
6. Varastitko ystäviesi lausahduksia?
7. Kuinka monelle kustantajalle tarjosit kirjaa?
8. Joitko kännit, kun sait kustannussopimuksen?
9. Paljonko kirja myy?
10. Todennäköisyys, että voitat jonkin palkinnon kirjallasi.

Mikko Rimminen

Pussikaljaromaani (Teos)

1. Keväällä 2000 kirjoitin ensimmäiset rivit.
2. Viisi kertaa.
3. Hiljaisuus, heikkoina hetkinä kuuntelin välissä nostatusmusiikkia, mm. Smash Mouthin kappaletta.
4. Liza Marklundin Studio Sex.
5. En. En ole kirjoittanut yhtään hyvää lausetta alkoholin vaikutuksen alaisena.
6. Kyllä. En muista enää mitä.
7. Yhdelle.
8. En. Tämä oli neljäs kustannussopimukseni.
9. 3000
10. 8 %.

Tommi Liimatta

Aksel Sunnarborgin hymy (WSOY)

1. 2002 kesällä, kirjoitin aktiivisesti noin vuoden.
2. Kerran.
3. Oman koneen hurina.
4. Christer Kihlmanin Madeleine tai Sininen äiti.
5. Muutama lasi olutta tai Renault-konjakkia luonnostellessa. Mahani ei kestä punaviiniä.
6. Kyllä, esimerkiksi “Voi vittu kiitos”. Ystäväni ärähteli mainoksille samalla tavoin kun romaanihahmoni.
7. Yhdelle.
8. En. Tein sen ensimmäisen kirjan kohdalla.
9. 2000
10. 15 %.

Johan Schmidt

Tästä pelistä pois (Tammi)

1. Elokuussa 2002
2. En ollut varma aloituksesta, siirtelin osia ainakin viisi kertaa.
3. Hiljaisuus, hissimusa, Louis Armstrong, klassinen, Aerosmith.
4. Jörn Donner ja John Wickström: Eläminen on kuolemista.
5. Ei lainkaan.
6. Vähän, riikinruotsalaisella ystävälläni on tapana sanoa “det var en pärla”, jos jokin on erinomaista.Tämän ilmaisun otin kirjaani. Suomenruotsalaiset eivät koskaan sanoisi niin.
7. Kolmelle.
8. Olin ulkomailla ja jo menossa syömään ja juomaan hyvin. Viini maistui sinä iltana paremmalta.
9. 2000
10. 5 %.

Niina Hakalahti

Hengenahdistusta (Tammi)

1. Ensimmäiset sanat kirjoitettiin jo 1996, keskittyen kirjoitin puolitoista vuotta.
2. Ainakin viisi.
3. Hiljaisuus tai klassinen musiikki.
4. Reidar Palmgrenin Jalat edellä sai minut muuttamaan kirjani minä-kerronnan hän-kerronnaksi.
5. Ei.
6. Runsaasti, mm. “En mä ainakaan nyt jaksa erota”, “talvikin on tulossa ja mä haluan valmiiksi hyvän miehen”.
7. Ensimmäisen version lähetin pariin paikkaan.
8. En valitettavasti, piti lähteä työmatkalle, vähän myöhemmin kyllä.
9. Vajaa 2000
10. 90 %.

Tuuve Aro

Karmiina (WSOY)

1. Kesällä 2001 Varsinainen kirjoitusprosessi kesti puoli vuotta.
2. Kaksi.
3. Debussy, jazz.
4. Mary Shelleyn Frankenstein ja Leena Krohnin Kolme sokeaa miesta ja yksi näkevä.
5. Liikaa, enkä tarpeeksi. Lasillinen muutaman kerran viikossa.
6. En yhtään.
7. Kahdelle.
8. En, mutta kirjan kunniaksi on onneksi juhlittu, mm. julkkareissa.
9. 2000
10. 15 %.

Tuomas Vimma

Helsinki 12 (Otava)

1. Elokuussa 2002
2. Kaksi, poistin ensimmäisen luvun kokonaan.
3. Hiljaisuus.
4. Peter Englundin Voittamaton.
5. 1,5 pulloa päivässä.
6. Koko ajan. Minulla oli aina pieni musta kirja mukanani, ja aina kun kuulin jotain hyvää, kirjoitin sen ylös, mm. “vedä eukko vittu päähäs”, on ystäväni lause.
7. Yhdelle.
8. Monet.
9. 6000
10. 0,5 %.

Juha-Pekka Koskinen

Ristin ja raudan tie (Karisto)

1. Tammikuussa 2001
2. Kerran.
3. Classic FM.
4. Stephen Runcimanin ristiretkien historiaa käsitteleviä kirjoja englanniksi.
5. En.
6. En lainkaan.
7. Kahdelle.
8. En.
9. 1000
10. 75 %.

Kiti Kokkonen

Terveisin Karo (Gummerus)

1. Lokakuussa 2000, tosin en ajatellut kirjoittavani kirjaa.
2. Neljä.
3. Hiljaisuus.
4. En lue kirjoja.
5. En yhtään.
6. En yhtään ystäviltäni, viisi kommenttia elokuvista ja mainoksista.
7. Seitsemälle.
8. En.
9. 2500
10. 5 %.