Kääk, lautailua Senaatintorilla!

Senaatintori on kuollut. Senaatintori on kuollut, kylmä elämälle vieras empirefasadi, jota turistit käyvät pällistelemässä. Kääntelevät kaalipäitään, näppäilevät foton sieltä toisen täältä. "Ooh, aah", turistit sanovat, hyppäävät busseihinsa ja jatkavat kohti Temppeliaukion kirkkoa.

Yksimielisiä kaikki ovat kaupunkia myöten, että Senaatintoria pitäisi elävöittää. Siitä, miten temppu tehtäisiin, ei juurikaan ole jaksettu keskustella. Miettimisestä nyt puhumattakaan.

Savolaisjullikat ovat käyneet myymässä kukkosiaan. Pohjalaispöllikät puukkojaan ja puntareitaan. Taiteiden yössä on ihasteltu suurelta kankaalta yöllä taiteellisia elokuvia. Ja Leningrad Cowboys kutsui Puna-armeijan kuoron kylään.

Mutta, mutta kun paikalle rakennetaan lumilautahyppyteline ja aletaan järjestää hyppyskaboja, niin johan muuttuu ääni kellossa. Museoviraston tantstrullit hyppäsivät luudiltaan ja alkoivat meuhkata, kun hyppyri oli jo pystyssä. Liian arvokas paikka! Liian keskeinen paikka! Liian sitä, liian tätä. Tädeiltä ei ollut kysytty. Toisaalta tädit eivät toria omistaakaan, vaikka niin varmasti luulevatkin.

Turistioppaat vuodattivat katkeria kyyneliä Hesarin yleisönosastolla. Metsäpirttimeininkiä! Vain metsäläiset päättäjät voivat suostua moiseen! Nyt oli oppailla tunnelma pilalla ja paha mieli. Mitäköhän ne turistitkin mahtavat nyt sanoa?

Mikä tässä nyt oikein mättää? Lökäpöksytkö? Nuoret? Lökäpöksyiset kaupunkilaiset nuoret? Lökäpöksyiset kaupunkilaiset nuoret pitämässä hauskaa yhdessä? Miksi ei älähdetä pitäjien parhaista? Kötimahaisista junttitulleroista pitämässä kolmen pennin markkinoitaan päivästä toiseen?

Herätkää! Pyyhkikää pölyt ajatuksistanne. Älkää lokeroituko. Älkää lokeroiko. Mikä oli sopimatonta ennen, ei välttämättä ole sitä enää nyt. Eläkää ja antakaa muidenkin elää. Myös Senaatintorilla.

"Tyylitöntä lautailla juhla-aukiolla", turistioppaat otsikoivat kirjoituksensa. "Tyylitöntä valittaa turhasta", minä lopetan kirjoitukseni. Well done kerrankin, kaupungin päättäjät. Well done.