Kiipijöiden joukko kasvaa

Alkuperäisestä vuoristokiipeilystä siirryttiin kallio- ja seinäkiipeilyyn, kun ymmärrettiin, että vaativaa vuoristoa varten kannattaa harjoitella jo oman henkensäkin takia. Kiipeilyguru Gaston Rebuffat kiteytti jo 1950-luvulla, että kiipeily on kivaa, mutta sitä on hankala harrastaa kuolleena.Suomessa kiipeilyharrastaminen nousi huippuunsa, kun 90-luvun puolivälissä maahan syntyivät ensimmäiset sisähallit kiipeilyä varten.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun kiipijöiden ykköspaikka on Tapanilan Urheilukeskus, missä samalle seinälle mahtuu 40 kiipeilijää samanaikaisesti. Paikassa on luonnollisesti jatkuva valvonta.

Peruskiipeilijä on akateemisesti koulutettu 20-30-vuotias nuori, joka hakee vastapainoa työ- tai opiskelupaineille. Myös nuoret naiset ovat löytäneet seinille.

Lajin harrastajien mukaan parasta kiipelyssä on se, että jokainen keskittyy vain omaan suoritukseensa taistellen itseään ja omia rajojaan vastaan.

“Kiipeily on sosiaalinen laji, jossa tarvitaan sekä fyysistä että henkistä puolta. Monet suuret firmat ovatkin aloittaneet kiipeilykerhotoiminnan lajin harrastajille. Laji tuo hyvää vastapainoa kiireiselle työtahdille. Kiivetessä kun on unohdettava kaikki muu ja keskityttävä ainoastaan suoritukseen ja hetkeen”, Suomen kiipeilyliiton puheenjohtaja Marko Virtanen markkinoi lajiaan.

Suomessa on rekisteröityjä kiipeilyn harrastajia tällä hetkellä 1300 ja vielä enemmän rekisteröimättömiä.

Lajin aloittaminen vaatii yhden päivän kurssin käymisen, joka maksaa 120 markkaa. Sisäseinäkiipeilyyn tarvittavat tarvikkeet, kengät, valjaat, varmistusvälineistö ja magneesiumpussi, maksavat yhteensä noin 900 markkaa.

Seinäkiipeilyä voi kokeilla Sportexpossa 9.-11.4.1999 Messukeskuksessa osastolla Bd7.