Kiroileva Siiri

Siiri Nordinin musiikki pääsi eroon serotoniinivajeesta.

Matkalla tapaamaan Siiri Nordinia kuuntelen hänen uutta levyään. Sanaton-kappaleen hitaasti eteenpäin vellovassa tahdissa olen kävellä auton alle. Monta asiaa voi mennä pieleen tänään.

Kuten se, etten tunnista blondiksi värjäytynyttä naista, vaan hän tulee luokseni. Noloa.

Istumme alas. Olen kysymässä Siiriltä hänen uuden levynsä lyriikoista kirjoittaakseni perinteistä musiikkijuttua, mutta huomioni kiinnittyy naisen kiroiluun.

Siihen, että hän tekee sen tyylikkäästi. Jumalauta! Voimasanoja on puheessa paljon. Ruokin taipumusta omalta osaltani kiroamalla itse.

"Joo. En välttämättä kiroaisi nyt niin paljon, jos säkään et. Yksi ystävä kerran alkoi huomautella tavasta. Silloin tein periaatepäätöksen että nyt loppui, ja onnistuinkin. Olin pitkään siisti suustani. Sitten ei nähty hetkeen tai jotain ja se alkoi taas."

Hän kiroilee mieluummin ruotsiksi.

"Soundaa paljon paremmalta! Fan on niin tyylikäs sana, että mulla lähtee kirosanat siitä. Sen voi kuulla uudella Lusitaan-sinkullakin. Siitä saa johdannaisia, kuten fan och hans mormor."

Siiri kuitenkin myöntää häpeävänsä kiroiluaan usein.

"Se ei varsinaisesti ole kovin kaunista. Se voi olla kaikkea muuta – tärkeää, helpottavaa – mutta kaunista se ei missään tapauksessa ole. Paitsi ruotsiksi."

On kysyttävä, onko vittu paha sana. Siirin voisi kuvitella ajattelevan niin. Ennen kaikkea, halventaako se kirosanana naista?

"Ei. Mä en kestä sitä että pitäisi olla jotenkin poliittisesti korrekti. Koko käsite on äärimmäisen rasittava, sillä kun paska lentää tuulettimeen, ei ole mitään merkitystä, että mitä nimitystä siitä käyttää."

Mutta käytätkö vittua, jos lyöt jalan pöytään ihan helvetin kovaa?

"Ei, sit mä sanon aisssaatana."

Kiitos kiroilustasi, Siiri. Käytimme siihen vartin.

Siiri Nordin Cityn Baarifestareilla Lady Moonissa 16.6. 0 e.

Killerilevy

Vaadin kuulla viisi syytä, miksi Siiri Nordin teki kesälevyn.

”Siihen on vain yksi. Pari vuotta sitten mulle tuli jackrussellinterrieri, tyypillinen adoptiotapaus, joka veti suosta liikunnan avulla.”

Artistin mielestä muutos ei ole radikaali. On kysymättäkin selvää, että hän haluaa saada meidät tanssimaan. Kesäyössä, puistoissa, parkkipaikoilla. Kysyn siitä silti.

”Mulla on itsekäs taka-ajatus, että aion nyt alkaa itse jorata ihan vitusti. Aikaisempi musiikkini ei ole varsinaista diskoteekkikamaa, mutta nyt olen tajunnut musiikin ja tanssin yhteispelin. Se on ihan mahtava juttu.”

”Lisäksi kaikki ihmiset, minä mukaan lukien, näyttää hassuilta kun ne tanssii. Siinä on jotain äärimmäisen terveellistä, että mennään yhdessä joraamaan ja näyttämään typeriltä.”