Kuin omasta kynästä

Lisäksi kirjoittajia vituttaa kirjastoapurahojen jakoperusteet.

Elämä on siinä määrin helppoa, ettei kenenkään tarvitse tehdä itse yhtään mitään. Muutama jääräpää vastustaa tätä kehitystä yrittämällä edes jotakin. Loput keskittyvät vaahtoamaan, kuinka hekin ovat harkinneet ja funtsineet ihan samoja juttuja. Huomaamatta jää pari pikku juttua: 1) ajatuksesta on vielä aika pirun pitkä matka tekoihin ja 2) näiden peesailijoiden ajatukset ovat pääsääntöisesti aika helvetin kaukana esikuvistaan.

"Loistava kolumni, kuin omasta kynästäni"

Internet ja muu elämä vilisee toisten ideoiden omijia. Näille kuupäille tiedoksi: vaikka olisitte joitakin yksittäisiä ajatuksia kyenneetkin kokoamaan, on se vielä aika helvetin kaukana siitä, että jäsennelty ja viimeistelty tekstinne julkaistaisiin edes City-lehdessä. Jos kuitenkin haluatte vinkkejä siihen, kuinka saatte paskankin painetuksi, ottakaa yhteyttä Pasaan ja Atpoon.

"Kyllähän mäkin aikanaan mietin, et oisin hakenu sille puolelle"

Ei liene tarpeellista kysyä, minkälaisen loogisen ajatteluketjun perusteella päätitkin päätyä roskikseen lanttaamaan lasolia. Ihan kaikki ei valitettavasti ole sattumaa.

"Kuka tahansa meistä olisi purjehtinut Amerikkaan, jos olisi halunnut"

Näin kuulemma kitisivät Kolumbuksen aikalaiset. Kyseessä ei siis ole mikään uusi ilmiö.

"Mietin itsekin kruunusta luopumista"

Kaikki missit tätä yhtäkkiä kertovat funtsineensa, mutta niin vaan jäi se ritsa kaikkien aiempien lehmien päähän. Ja kysytään nyt, kun teemassa ollaan: Makunen, eikö sua edes hävetä?

"Teki kyllä mieli sanoa suorat sanat sille mun pomolle"

Eli meinasit tehdä tai sanoa jotain, mutta päädyit olemaan tekemättä mitään? Muista ihmeessä jatkossakin raportoida siitä, kuinka et saanut mitään aikaan. Tulee meille muille parempi mieli.

"Ku olis ostanu Applea kymmenen vuotta sitten, niin tekis nyt hienot rahat"

Tällaisen paskan jauhajalla olisi oivat mahikset menestyä sijoitusneuvojana. Sivubisneksenä voisi jakaa tiskin alta viimeviikkoisia lottonumeroita.