Lakkoilevat ämmät

Kirjoittajaa ei suositella lapsille, odottaville äideille eikä kofeiiniherkille henkilöille.

Luulin pitkään, että typerin suomalaisten ryhmä ovat kokoomusta äänestävät sairaanhoitajat. En luule enää. Autoilin nimittäin taannoin ostoksille tavarataloon, joka oli suljettu lakon takia. On kuulemma riitaa palkankorotuksista. Kauas on tultu siitä, kun ay-liitot toimivat pitääkseen lapset poissa hiilikaivoksista. Nykyään raisin d’êtreksi riittää se, kun muutenkin pienipalkkainen Stockan myyjätär haluaa prosentin lisää liksaa. Sehän saattaa olla jopa 20 euroa kuukaudessa. Huonon pinot noir -pullon takiako kannattaa panna koko maa sekaisin? Lakkoilu on ämmien hommaa, eikä tämä ole seksistinen lause, sillä naisia on pienipalkkaisissa töissä miehiä enemmän. Fakta mikä fakta, turha siitä on äristä.

Välilä tuntuu, että lakko-oikeutta käytetään ihan vain siksi, että se on lain mukaan sallittua. Samalla logiikalla voi alkaa myydä käytettyjä luumuja, kun ei sitäkään ole laissa kielletty. Molemmilla vieläpä ansaitsee yhtä hyvin. Kaikkien alojen työläiset! Älkää liittykö yhteen. Sillä tiellä ei ole muuta kuin nimelliset lakkokorvaukset ja paskat vappukahvit sateisessa Hakaniemessä. Jos kerran teille riittää elämässä se, että saa yksitoikkoisesta työstä huonoa palkkaa, niin pitääkö teidän sitten vielä vaikeuttaa meidän tavallisten ihmisten elämää?

Minulla onkin ehdotus kaikille työehtojen epäreiluudesta valittajille: kannattaisiko ryhtyä yrittäjäksi? Saa määrätä itse omat työtuntinsa, saa määrätä oman palkkansa, saa maksaa vähemmän veroja – saa tehdä melko lailla kaiken paremmin kuin työläisenä. Mutta ei, pitäisi saada kaikki ja vielä vähän päälle. Kauppojen aukiolojen laajentaminen ei kelpaa, ulkomainen työvoima ei kelpaa, mikään ei kelpaa. Seuraavaksi varmaan väitetään, että on kohtuutonta pröystäilyä vaatia tuoretta prosciutto crudoa vartin yli kahdelta lauantaiyönä. Siihen sanon vain, että toiset haluavat viettää viikonloppunsa jonottamassa jauhomakkaraa nakkikioskijonossa, mutta toiset haluavat nauttia elämästä. Mottoni on aina ollut "elä ja anna toisten elää". Älkää te siis kertoko minulle, milloin syödä parmankinkkua, koska en minäkään tule huutelemaan teidän jonoihinne, että nyt roskasakki kotiin siitä.