Lucia gone bad

Frida Andersson lopetti Lucian hommat ja siirtyi Pariisin kaduille.

Tammisaaressa syntynyt Andersson on vihainen synnytyssairaalan lopettamisesta. "Sitten synnytellään autossa matkalla Hankoon."

Frida Andersson, 21, on juuri hankkinut ullanlinnalaiseen vuokrayksiöönsä pinkin venäläisen haitarin sekä erityisen singer-songwriter –tuolin. Siinä syntyy Suomen oloissa harvinaisempaa raikasta, country- ja bluesvaikutteista nainen ja kitara -herkistelyä. Ensimmäinen levyllinen naisen musiikkia julkaistiin lokakuun alussa ja tarttuvat kappaleet ovat ryömineet ruotsinkielisiltä radioasemilta kohti valtavirtaa. Nyt ne soivat kaikilla valtakunnallisilla kanavilla.

Lapsena Andersson halusi soittaa kitaraa, mutta muusikkoisä kieltäytyi opettamasta.

"Hän tiesi, ettei mikään tapa innostusta niin kuin säännölliset treenit vanhemman ohjauksessa. Sain alkaa soittaa klassista pianoa, muuta ei Tammisaaressa ollut tarjolla." Kitaran soiton hän opiskeli itse.

"Tosin olin aina mankumassa isältä ja kavereilta että hei, näytä miten toi soitetaan."

Lukion jälkeen Andersson opiskeli vuoden Tukholman Kulturaman singer-songwriter -linjalla. Artistiopissa hän kirjoitti suurimman osan ensimmäisen levyn kappaleista. Why Do I Always Fall in Love? –kappale syntyi pikavauhtia tukholmalaisessa kellarissa, jossa Andersson majaili opiskeluaikanaan.

"Juoksin yläkertaan ja huusin olevani yhden naisen hittitehdas. Isäntäväki katsoi pitkään ja kysyi, että olenko varma, että kyseessä on hitti. Sanoin olevani."

Suurimmaksi hitiksi muodostunee kuitenkin levyn viimeisin sinkkulohkaisu, Anderssonin ja Teemu Brunilan yhdessä kirjoittama letkeän melankolinen Indian Summer. Tässä kohtaa Andersson haluaa painottaa, että levyltä löytyvä biisi Jimmy Dean kertoo "järjettömän ihanasta" James Deanista, ei siitä country-muusikosta, joka teki sivuroolin Bond-elokuvassa Timantit ovat ikuisia. Todisteeksi hän kaivaa vaatekaapista James Dean -fanipaidan.

Levy-yhtiö löysi Anderssonin punavuorelaisen Talent Schoolin artistikatselmuksesta.

"Kysyivät, missä olin oikein piileskellyt. No tukholmalaisessa kellarissa..."

Andersson muutti Helsinkiin, ryhtyi opiskelemaan ääniteknikoksi ja alkoi opetella toden teolla suomen kieltä, joka Tammisaaressa oli jäänyt vaillinaiseksi. Ääniteknikon opintoja on jäljellä vuosi.

"Haluan osata itse äänittää ja valvoa musiikkini äänenlaatua. Olen linjamme ainoa tyttö. Rahoitan opiskelijaelämän keikkailemalla, esiinnyn kymmenisen kertaa kuussa."

Suomenruotsalaisten pikkutyttöjen haave on laskeutua Luciana Tuomiokirkon portaita kaksikymmentuhatpäisen ihmisjoukon keskuuteen. Andersson sai kunnian osakseen vuonna 2007. Onnittelupuheen valopäälle piti Paavo Lipponen.

"Tein 80 Lucia-keikkaa. Se oli hauskaa sen kuukauden verran. Vitsailin aina keikalle lähtiessä Lucia-mammoille että hups, kruunu jäi kotiin. Kun kruunu sitten oikeasti jäi, minua ei uskottu. Kruunu oli epämukava, sillä minulla on niin kapea pää, että se alkoi kesken keikkaa valua silmille. No, Luciahan oli sokea."

Lucia-meininkien jälkeen Andersson katsasti kykyjään Pariisin kaduilla. Katusoitto on laji, jossa muusikon kyvyt palkitaan välittömästi kouriintuntuvalla tavalla. Andersson matkusti kitaroineen Pariisiin ja asettui Latinalaiskorttelin kaduille tienaamaan pizzarahoja soittamalla omia biisejään.

"Meneillään oli Fête de la Musique -festivaali. Kuuntelijat kannustivat ja jammailivat, paitsi eräs vanha mies, joka tuijotti hievahtamatta minuuttitolkulla. Töllötys alkoi vähitellen hirvittää. Sitten mies lähti ja palasi pian kontrabasson kanssa. Hän halusi jammailla mukana."

Frida Andersson Underlandet-konsertissa 27.11. klo 19, Kannusillankatu 4, Espoo. 10 e.