Luokkanäyttelijä

Niko Saarela oli kokki ennen kuin uskaltautui näyttelijäksi.

Parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterissa pyörivässä Beljakovin talvessa hän on taistolainen. Tänään hän on nauhoittanut Radioteatterissa Täällä Pohjantähden alla -näytelmää, jossa hän on punasoturi Oskari Kivivuori, ja samaan rooliin hänet kiinnitettiin Pohjantähti-elokuvaan. Mutta sitä ennen Niko Saarela nähdään vielä yhdessä luokkanäytelmässä, Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaanin dramatisoinnissa Kaupunginteatterissa.

Tarina on tuttu.

"Kuulin etukäteen että Westö tekee aiheesta kirjaa, joten otin yhteyttä kustantamoon ja sain arvostelukappaleen", Saarela selittää kantaravintolassaan Komissa, edessään paketti punaista Marlboroa.

Ja on Saarelalla läheisempääkin kokemusta sisällissodasta, tai kansalaissodasta niin kuin sitä hänen kotonaan kutsuttiin.

"Suvussani oli sekä punaisia että valkoisia, mutta punaisia enemmän. Yksi punapäällikkö löytyy ja yksi konkreettinen veli veljeä -vastaan tapaus."

Sittemmin Saarelan suvun julkisuudessa esiintyneet jäsenet ovat pysyneet vasemmalla. Näyttelijä Erkki Saarelan – tv:stä tuttu pastori Silli – poika on käynyt nuorena pioneerileirit, kuten moni muukin taiteilijaperheen lapsi tuolloin, eikä hän kaihda 1970-luvun radikalismia.

"En allekirjoita Beljakovin talven antamaa kuvaa tuosta ajasta. Eivät 1970-lukulaiset olleet tiukkiksia. Radikalismi oli tarpeen; muutoin meillä ei välttämättä olisi hyvinvointiyhteiskuntaa."

Niko Saarelan omat poliittiset esiintymiset tapahtuvat kulisseissa. Viime vaaleissa hän oli vasemmistoliittolaisen Paavo Arhinmäen tukijoukoissa.

"Ympäristöasiat ja uusiliberalismin vastustaminen ovat minulle tärkeitä asioita."

Jälkeenpäin hän toteaa, ettei punaisen Marlboron polttaminen anna hänestä kovin vakuuttavaa kuvaa uusliberalismin vastustajana. Joka tapauksessa matkoistaan Saarela maksaa Maan ystäville lentoveroa. Seuraavaksi hän lähtee osittain ympäristösyistä junalla Mongoliaan. Mutta vaikka Saarela on kiertänyt Thaimaan, Indonesian, Kambodzan ja Laosin, rakkain paikka hänelle tuntuu olevan Helsinki.

"Vietämme 20 tutun kanssa paljasjalkaisten Helsinki-päivää kerran vuodessa ja tutustumme kaupungin erikoisuuksiin. Olemme käyneet esimerkiksi komentokeskuksessa."

Missä kuljimme kerran Helsingin kaupunginteatterissa 3.4. Kjell Westön Missä kuljimme kerran -kirja on ilmestynyt kuvitettuna 33,90 e (Otava).