Luomisen tuska

Suomessa syntyy vuosittain noin 55 000 lasta, joista Helsingissä Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla lähes kymmenentuhatta. Vaikka raskausaika on hyvin organisoitua – synnytysvalmennus, neuvolakäynnit, ultraäänitutkimukset – on synnytys edelleen riski sekä äidille että lapselle.

"Ystäväni kiidätettiin heti synnytyksestä hätäleikkaukseen Auroran sairaalaan. Hän oli ponnistellut ulos lähes kuusikiloisen vauvan ilman keisarinleikkausta. Kaikki paikat olivat revenneet ja häpyluu murtunut", kertoo Kaisa, yhden lapsen äiti.

Riskisynnytyksiin erikoistuneella Naistenklinikalla sektio eli keisarinleikkaus suoritetaan joka neljännelle äidille. Kätilöopistolla luku on yli puolet pienempi. Epiduraalipuudutuksen ottaa hieman yli kolmannes synnyttävistä äideistä ja ilokaasusta humaltuu joka kymmenes.

Synnytystarinat ovat naisten omia "inttijuttuja", toinen toistaan uskomattomampia kertomuksia.

"Tuntuu siltä kuin yrittäisi ulostaa keilapalloa, sillä lapsen päänympärys on 50 senttiä", kertaa Kaisa synnytystään.

Tässä pari esimerkkiä äitienpäivän sankareiden urotöistä:

"Lähdimme sairaalaan lapsiveden tultua. Lääkäri kuitenkin totesi, että voimme mennä takaisin kotiin, sillä lapsi ei tämän päivän aikana synny. Samassa alkoivat viiltävät poltot. Oli mahdotonta maata selällään, sillä alaselkää särki ja jomotti. Teki mieli vain huohottaa ja läähättää. Kävelin jo kuin Aku Ankka ja silti minulle väitettiin, että ei se lapsi vielä tule. Kukaan ei vaivautunut edes vilkaisemaan haarojen väliin.
Lopulta mieheni hermostui ja vaati kunnollista tarkastusta. Kätilö laittoi minut tuolille, katsoi haarojen väliin ja totesi: "Uups, minäpä kutsun lääkärin." Synnytys alkoi heti, joten en ennättänyt saada epiduraalipuudutusta. Kesken synnytystä häntäluuni napsahti vielä poikki. Kätilö kuuli sen. Kivut olivat valtavat. Häntäluun murtuman takia en pystynyt muutamaan päivään olemaan kuin vaakatasossa. Imettäminenkin piti hoitaa kylkiasennossa."
Äiti, 29

"Olen synnyttänyt kaksi lasta. Molemmat synnytykset ovat olleet erilaisia. Ensimmäisellä kerralla raskausaika sujui kuin kirjoissa. Kolme kuukautta oksensin, seuraavat kolme olin elämäni kunnossa ja viimeiset kuukaudet lyllersin. Poltot alkoivat ja lähdimme synnyttämään. Juuri ennen ensimmäistä ponnistusta kätilö huudahti, ettei lapselta löydy päätä. Kaikista tutkimuksista huolimatta lääkärit eivät tienneet lapsen olevan väärin päin. Hätäkeisarinleikkaus jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Olin sektion jälkeen pitkään masentunut. En halunnut kertoa leikkauksesta kuukausiin edes ystävilleni ja asian loppuunkäsittelyyn meni vuosia.
Toisen raskauden aikana kävin jatkuvasti ultraäänitutkimuksissa yksityisellä, ettei vastaavaa tapahtuisi uudestaan. Halusin luonnonmukaisen synnytyksen ilman puudutuksia ja ilokaasua. Synnytysaikaan vatsalihakseni olivat hyvässä kunnossa, joten ponnistaminen oli erittäin tuskallista. Lisäksi kesken synnytystä minulta repesi kohdunkaulan verisuoni. Menetin paljon verta ja sain streptokokki A -bakteerin. Bakteeri aiheutti myös kivuliaan paiseen pakaraani ja nosti yli 40 asteen kuumeen päiviksi. Jouduin tiputukseen ja sain kahta antibioottia."
Äiti, 33

12.5.2002 Äitienpäivä ja Mother Viirusteatterissa 10.5.2002 alkaen. Liput 12 euroa.