Matkailijan syndrooma

Päivä 1

Herään aamulla järjettömän pahaan oloon Bangkokissa. Vatsani kramppaa niin pahasti, että menen automaattisesti sikiöasentoon. Kurkunpäässä kutittaa sen verran tehokkaasti, että tiedän aikaa olevan noin 30 sekuntia ehtiä vessaan. Reppumatkaajina olemme seuralaiseni kanssa säästäneet kuluissa, joten huoneessamme vessaa ei ole. Juoksen käytävällä olevaan toilettiin ja riemastun pytyn edessä olevasta lavuaarista. Teen saman sprintin päivän aikana 20–30 kertaa. Väliajat makaan ilmastoinnin alla sängyssä. Salmonellan oireita ovat pahoinvointi, vatsakrampit, ripuli, kuume ja päänsärky, ja minulla on ne kaikki. Toden­nä­köi­ses­ti olen saanut se syödessäni salaattia Phetchaburissa edellisenä päivänä.

Päivä 3

Heilutan itseäni sivusuunnassa sängyllä maaten. Se tuntuu auttavan pahoinvointiin. En ole syönyt mitään yli kahteen päivään, eikä vesikään oikein pysy sisällä. Vessassa ravaaminen jatkuu, vaikka elimistöni on täysin tyhjä. Toki käyntikerrat ovat vähentyneet puoleen. Pyydän, että yksi wc eritettäisiin käyttööni, jotta muut hotellivieraat eivät saisi tautia. Hotellin omistajan mukaan se ei ole mahdollista. Taudin tarttuvuus on huono, ja sen saa yleensä vain ruoasta. Matkaseurani käyttää eri vessaa kuin minä, ja käsidesi on runsaassa käytössä. Nukun ajan, jota en vietä vessassa.

Päivä 5

Vaikka hotellihuone on ilmastoitu, nestepaasto on tehnyt tehtävänsä. Yritän kavuta portaita alakerran kahvilaan, mutta jalat pettävät alta. Istun portaikossa itkemässä. Edellisella kerralla 12-vuotiaana vietin viidennen päivän tiputuksessa, joten tiedän, että on aika lähteä sairaalaan. Tärkeimmät merkit elimistön kuivumisesta ovat huimaus, kielen kuivuminen ja pahimpana virtsan tulon loppuminen. Ensiapuna tähän voi juoda keitettyä vettä, jossa on suolaa ja sokeria. Suhteet ovat litra vettä, yksi teelusikallinen sokeria ja yksi teelusikallinen suolaa. Matkaseuralaiseni on kuitenkin hierontakurssilla, joten joudun odottamaan häntä vielä tunteja. Omistaja auttaa minut alakertaan. Siellä eteeni kannetaan vettä, sokeripitoista mustaa teetä ja vaaleaa paahtoleipää, jossa voin päälle on ripoteltu suolaa. Saan kaiken pysymään sisällä, ja ensiapu tepsii. Emme lähde sairaalaan. Otan tabletin ripulilääke Imodiumia, jota saan ystävälliseltä englantilaiselta kanssamatkaajalta.

Päivä 6

Olo on kuin viikon kestäneestä koomasta heränneellä. Suola, sokeri, neste ja Imodium ovat tehneet tehtävänsä. Farkut ovat päälläni löysästi, joten olen viikon aikana laihtunut varmasti muutamia kiloja. Minulla on nälkä ja mieleni tekee pitsaa, joten kulman takana sijaitseva Pizza Hut on kohteenamme. Pystyn syömään yhden palan juusto-tomaattipitsaa, jonka jälkeen olen täynnä. Mutta ruoka maistuu taivaalliselta.

Loppumatkan huolehdin hyvästä käsihygieniasta, mutta nautin edelleen kasviksia sekä löysiksi keitettyjä kananmunia. Antibioottikuuria en halua syödä, vaikka sitä lääkäri minulle tarjoaakin.

Lähteet: Evira, Tartuntatautiliitto, Kansanterveyslaitos.