Mies ja kone

Merkittävin suomalainen DJ maailmalla, klubimusiikin guru. Kemiläinen konevelho, biittinikkari ja tuottaja. Eternal Boyman, JiiHoo tai Bobbie Forrester. Jori Hulkkonen.

Suomalaisen elektronisen musiikin menestystarina alkoi jo ennen darudeja ja ebankseja. Hulkkonen, 28, nauttii suurta arvostusta Euroopan klubiareenoilla ja monissa maissa hänen tunnettavuutensa on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Pääosa keikoista suuntautuu Isoon-Britanniaan ja Keski-Eurooppaan.

Tarina alkaa Kemistä 70-luvun lopulla, jolloin hädin tuskin kouluikäinen Jori kuuli "Ruotsin Radiomafiasta" kummallista musiikkia. 80-luvulla varhaiset house- ja teknosoundit imaisivat miehen lopullisesti mukaansa ja oman musiikin tekeminen alkoi vuonna 1988.

"Minua viehätti erityisesti homman erilaisuus tavalliseen bänditouhuun verrattuna. Ei tarvinnut tehdä kompromisseja muiden kanssa, oli vain mies ja kone."

Vuonna 1993 Hulkkonen oli perustamassa Lumi Records -levy-yhtiötä ja julkaisi ensimmäisen levynsä. Pari vuotta myöhemmin yhtiö haudattiin väliaikaisesti, ja Hulkkonen liittyi ranskalaiseen F Communications -talliin. Teknolegenda Laurent Garnierin suojissa Jori Hulkkonen levyttää nykyäänkin, artistin aliakset tosin viilettävät ympäri maailmaa: mm. jenkkiläinen levy-yhtiö Le Plan julkaisee Fenno-Baronin tuotoksia, saksalaiselle Gigololle plattaa väsää parhaillaan Zyntherius.

"Uusi levy-yhtiö, uusi alias", mies virnistää. "Pseudonimien takana voi tehdä erilaisia kokeiluja. Oma nimi ja F Communications on kuitenkin se pääjuttu."

Flunssainen Hulkkonen hörppii pussiteetä keskustan puolityhjässä Hullussa Kukossa ja kertoo tulleensa edellisenä iltana onnistuneelta klubireissulta Briteistä. Keikat Nottinghamissa ja Exeterissä menivät nappiin; järjestelyt pelasivat ja yleisö tiesi, mitä oli tullut kuulemaan.

Viimeisimmän albuminsa When No One Is Watching We Are Invisible (2000, F Comm) tarkkoja myyntilukuja Jori ei tiedä, kolmisenkymmentä tuhatta, kuuluu arvio. Äkkiseltään luku ei päätä huimaa, mutta marginaalimusiikilla ei miljoonia myydä.

"Oma juttu ja suhteet levy-yhtiöön ovat tärkeimmät, muusta ei niin väliä."

"Vaikka teen musiikkia laajalla skaalalla, juuret on vahvasti 80-luvulla. New romantic syntsapop ja ensimmäiset houselevyt Detroitin ja Chicagon suunnalta, niihin pohjautuu pitkälti musiikillinen maailmankatsomukseni."

Tajuntaa takovia tanssibiisejä voi koristella onnistuneesti jopa Katri-Helenalla tai Fredin kaipuulla Kallioon, kuten Selkäsaari Tracksiltä (1996, F Comm) löytyvä raita 3rd line todistaa.

Biisit syntyvät letkeästi Helsingin keskustan kotistudiossa, vaikkapa keskellä yötä.

"Se, että pitäisi aamulla mennä töihin studiolle ja alkaa toteuttaa ideoita, on omalla kohdallani mahdotonta. Kotona voi välillä siivota tai kirjoitella sähköposteja, jos homma tökkii. Pakolla en saa mitään aikaiseksi."

Seniorisettejä rollaattorin takaa ei Hulkkoselta tulla kuulemaan, kaikki päättyy aikanaan.

"Tiskijukan hommat on reissaamisineen sen verran rankkoja, ettei niitä pitkään jaksa. Kun oma artistiura loppuu, alan hyödyntää kokemustani klubikulttuurista ja -bisneksestä. Uusien artistien auttaminen ja muiden tuottaminen on suunnitelmissa."

Jorilla on kuitenkin takaportti myös porvarilliseen elämään: nelisen vuotta sitten keskeytyneet englannin opinnot Oulun yliopistossa odottavat yhä.

Tällä hetkellä Hulkkonen pitää residenssiä kuukausittain Erottajalla Kermassa sekä veivaa levyjä klubi-illoissa Radiomafian taajuuksilla. Australian ja USA:n kiertueet peruuntuivat terrori-iskujen vuoksi. Lähitulevaisuudessa miehen eksentristä elektrobeatia kuullaan vain Euroopassa. Seuraava albumi à la Jori Hulkkonen ilmestynee ensi kesänä.