Muutto ravintolaan

Edelliselle sukupolvelle oli tarjolla oli kolmenlaisia ravintoloita: räkälöitä, valkoliinapaikkoja ja pikaruokaloita. Ei ihme, että vanhempamme tapasivat ystäviään kotona. Kaikille noille on yhä tilauksensa, mutta 2010-luvun ilmiö ovat toiset olohuoneet.

Vielä 1990-luvulla baarin kutsuminen toiseksi olohuoneeksi oli merkki alkoholisoitumisesta. Baariin meno tarkoitti juhlintaa. Nyt baariin ja kahvilaan ulkoistetaan sekä ystävien tapaaminen että työnteko.

Lontoossa ja New Yorkissa tapaamiset on jo vuosikymmeniä sovittu ravintoloihin. Yksi syy on se, että asunnot, joihin nuorilla aikuisilla on varaa, ovat minikokoisia ja sijaitsevat kaukana keskustasta. Baareissa käynti taas ei ole kallista: yhden oluen hinnalla voi hengailla koko illan. Suomessa kehitys on samansuuntainen. Kaupunkien keskustojen hinnat karkaavat palkansaajilta, opiskelijoista nyt puhumattakaan. 17 neliön suihkuton yksiö vuokrataan 550 eurolla.

Ravintoloissa olohuoneentarve on huomattu. After work -tarjoukset yleistyvät: kavereita on hyvä tavata keskustassa ennen paluuta kotilähiöön. Asiakasta ja läppäriä ei heitetä ulos, vaikka latte olisi jo juotu. Ravintolaäänestyksessä te lukijat nostitte kärkeen näitä toisia olohuoneita: mutkattomia paikkoja, joissa voi tavata kavereita ja juoda muutaman arki-iltana.