Oi maamme

Suomen virallinen kansan ääni, Helsingin Sanomat, on kyllästynyt Suomen kansallislauluun. Samaan kuoroon yhtyi hetimiten Hesarin virallinen apuri Ilta-Sanomat.

Vaihtoehtoiseksi kansallislauluksi Helsingin Sanomat tarjosi todella kekseliäästi Finlandia-hymniä. Siinäpä vasta oiva ja soiva peli. Vaikkei Sibelius hymniä Finlandiaksi itse nimennyt, vaikkei hän lauletusta versiosta juurikaan piitannut.

Olisiko pitänyt miettiä muita vaihtoehtoja?

Miten olisi Porilaisten marssi? Vuosisatoja uhmannut hittibiisi, joka on tarttuva, äärimmäisen helppolauluinen ja sopivan tuntehikkaalla, pikku-uhoavalla lyriikalla varustettu. Mikä parasta, biisihän nauttii jo nyt epävirallisen kansallislaulun statuksesta.

Vai olisiko Sibeliuksen Jääkärimarssi mitään? Sibelius oli sen verran kovan luokan säveltäjä, että kun häneltä marssia pyydettiin, niin aikamoinen marssi äijältä pääsi.

Vai pitäisikö lähteä ihan uusille urille?

Pitäisikö tilata Ismo Alangolta shamanistisen koskettava ralliainen tyyliin Levottomat jalat kunsuomiputosipuusta -tyylisellä sanoituksella. Katajaisen kansan on ehkä kuitenkin syytä harrastaa hymnissään jonkinasteista itseruoskintaa.

Vai olisiko Maija Vilkkumaa sittenkin parempi hymnin auteur kansalle, jolla hetken aikaa oli sekä naispresidentti että naispääministeri? Laulussa voitaisiin antaa ohjeistusta kaikkiin tuleviin kansanäänestyksiin paljastamalla todellinen kansanluonne. Sanon viimeisen sanan ja se on ei.

Vai pitäiskö tilata ensin runo ja rakentaa teos sen ehdoilla? Kilpailutetaan Tommi Tabermannia, Arto Melleriä, Rakel Liehua ja A.W. Yrjänää (nuoren sukupolven ääni). Ja päälle sitten kansanäänestys. Netissä ja Ilta-Sanomissa totta kai.

Vai voisiko Kaija Saariaho tai Einojuhani Rautavaara toteuttaa yhdessä pulppuilevan atonaalisen ambienttuokion, jonka Esa-Pekka Salonen voisi johtaa?

Vai pitäisikö valita Nokian soittoääni vai Mäkitorpanko se nyt olikin?

Miettikää sitä, minä mietin jotain ihan muuta.

Viiden vuoden antoisa rupeama kolumnistina on nyt ohi. Kiitän lukijoitani. Jag tackar och pockar. Erityisesti hyvästä palautteesta, mutta myös siitä huonosta. Olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta. Ei vaineskaan.