Sinivalkokapinallinen Ari "Skit" Peltonen selvittää, miksi ruotsi on pakko ja kaksikielisyys rikkaus.
oulussa minua jurppi istua ruotsin tunneilla. Marttyyrina kieltäydyin vastaamasta ruotsin kokeeseen, numeroni putosi vitosesta neloseen ja jäin luokalleni, koska en suorittanut ehtoja. Lohduttauduin sillä, että jos kaikki vetelisivät ruotsista kiitettäviä, ei pakkokieli poistuisi kenties koskaan. Arvoisa ruotsi-ehtolainen – sinä taistelet urheasti Ruotsin vallan jäännettä vastaan! Ja Amnesty hoi! Miksette adoptoi oppilaita, jotka joutuvat kärsimään mielipiteestään, joka juontaa juurensa siirtomaavallanaikaisesta kielisorrosta?
Vielä enemmän kuin ennen, jurppii pakkoruotsi nykyisin. Olen viettänyt 20 elinvuodestani kolmasosan ulkomailla. Kuinka monta kertaa olen ollut tilanteessa, jossa olen tarvinnut ruotsia, mutta en ole selvinnyt suomella tai englannilla? En kertaakaan.
Ulkomailla ihmiset ovat olleet ihmeissään, kun kuulevat meidän joutuvan opiskelemaan koulussa ruotsia. Onko Suomessa valtavasti ruotsinkielisiä? Ei, rapiat viisi prosenttia. Eivätkö he osaa suomea? Ylivoimainen enemmistö kyllä. No miksi ihmeessä sitten teidän on pakko oppia ruotsia!
Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisia vastaan – päinvastoin. Spiikkasin aikoinaan jopa YLEn ruotsinkieliselle kanavalle tunnarit. Enkä ole koskaan kyseenalaistanut "kaksikielisyys on rikkaus"väitettä, niin hyvin se on taottu takaraivoomme. Joka on toista mieltä, on suvaitsematon nurkkakuntainen rasisti. Jokin aika sitten aloin kuitenkin miettiä kyseistä mantraa. Yllätyksekseni totesin, että karjalaiset ovat rikastuttaneet elämääni enemmän kuin suomenruotsalaiset, jotka ovat rikastaneet elämääni suunnilleen yhtä paljon kuin raumalaiset. Jostain syystä ei ole tullut mieleenkään opetella puhumaan raumaa, niin paljon kuin heidän rikkauttaan arvostankin.
Mutta jos kaksikielisyydestä on ollut enemmän riesaa kuin hyötyä minulle, ei se tarkoita, että sama pätisi muihin. Lapsuuteni ja nuoruuteni Hyvinkää oli ja on kielellisesti melko keskiverto kaksikielisyysasiassa, enkä kuullut siellä kenenkään puhuvan ruotsia muualla kuin koulussa. Päätin selvittää, mikä on tänä päivänä tilanne Suomen ääripäissä.
Ruotsin kielen kenttäkoe
Maa voi olla kaksikielinen ilman että kaikkien on pakko osata toista kieltä. Venäjää, suomea ja englantia osaava Tatjana on huomattavasti hyödyllisempi Lappeenrannan terveyskeskuksessa kuin ruotsia, suomea ja englantia osaava Pirkko. Varsinkin kun Pirkkoa ei siellä näy, kun suomalaisista on niin suuri työvoimapula. Maahanmuuttajat työllistyvät huonosti ja sen tietää, mitä siitä seuraa, koska suomen kielen lisäksi vaaditaan vielä ruotsinkin hallitsemista. Otetaanpa selvää ruotsin kielen hyödyllisyydestä Etelä-Lapin Posiolla.
"En oo todellakaan tarvinnu koskaan ruotsia täällä", tuhahtaa Jukka Ylisirniö, 25.
"Täysin turha se on ollu muuallakin. Norjassa kalareissuilla käydessäni oon pärjänny aina vallan mainiosti englannilla."
Aina mietitään, miten oppilaita saataisiin olemaan jättämättä opintojaan kesken, mutta ruotsi on ja pysyy pakollisena, vaikka juuri siihen monien koulu tyssää.
"En tiedä ainuttakaan poikaa, joka ei inhoisi ruotsia!"
Eiköhän vapaaehtoisuus lisäisi oppimishalukkuutta, ja häiriköt pysyisivät muualla muiden opiskelua haittaamasta. Siksi monet ruotsin opettajatkin vastustavat pakkoruotsia.
"Entä mitä kaksikielisyys on antanut sinulle?"
"Ei mitään."
25-vuotias nainen vastaa:
"En oo koskaan tarvinnu ruotsia täällä."
"Mitenkäs kaksikielisyys on sinun elämääsi rikastuttanut?"
"Öö... enemmän oppitunteja ja vähemmän vapaa-aikaa... ja ruotsia on sivistynyttä osata."
"Eikö vaikka ranskan osaaminen ole vähintään yhtä sivistynyttä?"
"Ai niin juu... Mutta ranskaa oppii helpommin, jos osaa ruotsia."
Tulihan se sieltä! Ruotsi-intoilijat vetoavat usein juuri tuohon, vaikka englanti ajaa saman asian. On se kumma, että esimerkiksi Afrikassa, missä ranska on usein virallinen kieli, ei opeteta ensiksi ruotsia, jotta se ranska sujuisi sitten paremmin.
"No mitä luulet, osaisitko paremmin ranskaa, jos käyttäisit ruotsin tunnit ranskan opiskeluun?"
"Tosiaan..."
Kuusamossa asuva kuusikymppinen äijä sanoo venäjän olevan siellä hyödyllisempi kieli ja Rovaniemellä 45-vuotias taksikuski kertoo, ettei ole ikinä ruotsia tarvinnut, ja alkaa paasata Suomen olevan vieläkin Ruotsin alamainen.
Matka jatkuu toiseen ääripäähän, 82-prosenttisesti ruotsinkieliseen Tammisaareen. Kaksikielinen Jouko Karjalainen tunnustaa lapsena huudelleensa tasapuolisesti ruotsinkielisille "Saatanan rantahurrit!" ja suomenkielisille "Jävla finne!".
"Olen pakkoruotsia vastaan. Jos ruotsin kieli on täältä kadotakseen, niin se katoaa, ei sitä pidä pitää keinotekoisesti hengissä. Ruotsinkieliset, jotka vouhottavat ruotsista, tekevät itselleen hallaa. Joskus Helsingissä vaatimalla vaaditaan puhumaan ruotsia, vaikka osaisivat täydellisesti suomea."
Kaksikielinen viisikymppinen nainen puolustaa ruotsin pakollisuutta yhteisellä historialla. Johon minä: "Kuten Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia, on Ruotsilla ja Suomella yhteinen historia. Ruotsissa on prosentuaalisesti yhtä paljon (tai vähän) äidinkielenään suomea puhuvia, mutta ei kellekään tule mieleenkään ehdottaa sinne pakkosuomea."
"Mutta meillä on täällä paljon pidempi yhteinen historia."
Luulisi, että nykyisyys on tärkeämpää kuin menneisyys. No, naisen logiikalla ruotsiin tulee pakkosuomi 300 vuoden kuluttua.
Parisataatuhatta suomalaista voisi muuten muuttaa piruuttaan Latviaan asumaan, ilmoittaa omahyväisesti meidän rikastavan heidän elämäänsä ja vaatia sitten kaikkia opettelemaan suomen kielen. Vastaanotto olisi varmasti lämmin.
Kallis rikkaus
On se kumma, kun pakkoruotseilijat eivät kannata Viroon pakkovenäjää, vaikka siellä on venäjänkielisiä prosentuaalisesti moninkertainen määrä, ja venäjä on suuri maailman kieli. Ai niin, mutta ruotsalaiset ovat bättrempiä kuin venäläiset ja Neuvostoliitto valloitti Viron.
Mutta hetkonen, valloittihan Ruotsikin Suomen – valloittajan kieltähän tässä pakolla puhutaan! Ruotsi riisti Suomen luonnonvaroja, keräsi täältä verot ja pakotti suomalaiset sotimaan sotiaan.
Onneksi Suomi pitää siirtomaa-ajan perinteitä yllä esimerkiksi siten, että me maksamme siitä, että Suomessa näkyy SVT:n ohjelmat. Vastavuoroisesti Ruotsissa näkyy Suomen televisio – ja kulut kustantaa Suomi. Loogista. Tuota kutsutaan ministeri Luttisen kompromissiksi.
Ja sitten on tietenkin YLE. Kysyin YLE:n projektipäällikkö Stefan Backholmilta, paljonko ruotsinkielinen tv-ohjelma maksaa ja paljonko niitä katsotaan. Pienen kakomisen jälkeen vastattiin, ettei sitä suostuta paljastamaan! Asialla ei ole kuulemma mitään merkitystä, ainoastaan sillä on merkitystä, kuinka moni suomenruotsalainen sattuu ohjelmia katsomaan. Radion puolelta sain sentään luvut kuluista. Ne osoittavat, että ruotsinkielisten kanavien menot ovat viidesosa koko YLEn radiokanavien kuluista. Muualta sain tietää, että ruotsinkielisten kanavien kuunteluosuus on säälittävä prosentti siitä, mitä ne suomenkielisellä YLEllä ovat. Eli lyhyen matematiikan mukaan ruotsinkieliset ovat 200 kertaa arvokkaampia kuin suomenkieliset.
Mutta takaisin Tammisaareen, josta etsin ummikkoruotsinkielisiä kysyäkseni heiltä kaksikielisyyden ihanuudesta. Vastauksen luulisi tulevan jokaiselta kuin apteekin hyllyltä, vaan ei.
"Samantekevää", toteavat 20-vuotiaat Sofia ja Nicol.
Miten luulette kaksikielisyyden rikastavan suomenkielisten elämää?
"Minä sano mitään."
"Kyllä se rikastaa", Nicol väittää.
"Miten?"
"Tota. Äh, mä meen kotiin..."
Tytöt uhoavat, että jos pakkoruotsi poistuu, niin on heiltäkin poistuttava pakkosuomi, vaikka he kieltä vapaaehtoisesti opiskelisivatkin. Usein unohtuukin, että ruotsinkielisillä on pakkosuomi. Vaan eiköhän ylivoimaiselle enemmistölle asia ole täysin samantekevä. Itse asiassa minulle sopisi vallan mainiosti puhua ruotsinkielisten kanssa englantia, pysyisipä samalla oikeasti tärkeä kieli paremmin hallussa.
"Ruotsi on hyvä, jos menee Ruotsiin, ja huono, jos ei mene Ruotsiin, mutta aina menee Ruotsiin", sanoo erittäin ontuvaa suomea puhua Lucas, 19, jonka suomennumero koulussa on 9. Hän kannattaa alueellisuuden ottamista huomioon kielten opiskelussa, mutta pojan suomen taito ei riitä ymmärtämään kysymystä siitä, mikä on oleellisinta suomenruotsalaisuudessa.
Emma, 20, ja hänen äitinsä Monica, 55, joutuvat miettimään hetken ennen kuin vastaavat.
"Hufvudstadsbladet", sanoo Monica.
"Ruotsin kielen pakollisuus pitäisi mennä alueittain. Rajan voisi laittaa johonkin Vaasan kohdalle", Emma jatkaa.
Nimestään huolimatta täysin ruotsinkielistä Mika Kytöläistä ei haittaa, vaikkei Suomi olisikaan kaksikielinen. Mitä iloa suomenruotsalaisista on suomenkielisille?
"Jaa-a, en osaa vastata. Sori, mä oon syntyny tällaseks..."
Entä onko oikein, että YLEllä on neljä radiokanavaa suomenkielisille ja peräti kaksi viiden prosentin kielivähemmistölle?
"Paha kysymys... Nyt mä keksin! On hyvä, että on kaksi ruotsinkielistä kanavaa, mutta suhteessa pitäis olla yhtä monta suomenkielistä kanavaa."
Sehän sopii. 40 kanavaa kuulostaa ihan realistiselta ja kohtuullisesta määrältä.
Ruotsia pitää päästä tukemaan, vaikka se olisi kuinka kaukaa haettua. Radio X-trem järjestää omaa klubia Tavastialla, ja pääesiintyjät tuppaavat tulemaan Ruotsista. Se on ymmärrettävää, jos kyse on ruotsinkielisistä artisteista, mutta mitä ruotsinkielistä siinä on, että tänne roudataan ruotsalainen bändi, joka laulaa ja hoitaa välispiikinsä englanniksi?
"Sanoo laulaja joskus keikan aluksi gu kväll", sanoo tiedottaja Patricia Tiihonen. Vau. No pääseekö suomeksi laulava yhtye esiintymään teille, jos spiikkaa ruotsiksi?
"Varmasti."
Päätän häippästä Tammisaaresta, kun kolmikymppinen nainen ilmoittaa selkeällä suomen kielellä, ettei suostu puhumaan kuin ruotsia, vaikka sanonkin, etten hallitse kieltä. Kaikki muut olivat suomenkieliselle äärettömän ystävällisiä ja kaupungin ilmapiiri todella ihastuttava. Pakko myöntää Ekenäsin olevan "rikastuttavassa" määrin erilainen, mutta ei sen aistimiseen ruotsin kielen taitoa tarvittu.
Bussiasemalla aikataulut ovat pelkästään ruotsiksi, mutta osaan oikeaan dösään. Eivät kai ruotsinkieliset ole niin saamarin tyhmiä ja aloitekyvyttömiä, etteivät osaisi jäädä Mikkelissä pois, jos junassa kuulutettaisiin pelkästään Mikkeli. Kuljettaja tervehtii minua tullessani ruotsiksi ja lähtiessäni suomeksi. Merkillepantavaa on, kuinka Helsinkiin päin lippu on 90 senttiä edullisempi.
Suomenkielisten sorto
Mutta miksi Suomessa on pakkoruotsi, kun 70 prosenttia kansasta sitä vastustaa? Yksi syy voi olla suomenruotsalaisten varakkuus. Sadan rikkaimman verotietoja selaamalla huomaa noin puolella olevan täysin ruotsinkielinen nimi. Ja suomenruotsalaisten väitetään pitävän tiukasti omiensa puolta.
"Kieltämättä auttaa, jos on ruotsinkielinen", sanoo anonyyminä pysyttelevä Helsingissä vaikuttava suomenruotsalainen, jonka suvun hallussa on iso elintarviketeollisuusfirma.
"Ei niin, että palkattaisiin pelkästään suomenruotsalaisia, mutta sitä muuttuu tuttavaksi huomattavasti nopeammin. Jos kuulee toisen olevan suomenruotsalainen, vastaa se 4–5 tapaamiskertaa jonkun toisen kanssa. Mutta ei minulla ole henkilökohtaisesti MITÄÄN yhteistä Pohjanmaalla asuvien maanviljelijöiden tai turkistarhaajien kanssa, kielikin on niin erilaista. Ne on mulle kuin jotain bhutanilaisia. Enkä minä esimerkiksi äänestä RKP:tä. Minusta on käsittämätöntä äänestää puoluetta kielen takia."
Elinkeinoelämää enemmän pakkoruotsin taustalla onkin Ruotsalainen kansanpuolue, jolle ruotsin kieli on suorastaan pakkomielle. Europarlamentaarikko Henrik Lax väitti minulle vaalikampanjansa aikana RKPstä löytyvän myös pakkoruotsin vastustajia. Koska vaalit on tulossa, rimpautan puoluesihteeri Ulla Achrenille ja kysyn, pääsenkö ehdokkaaksi jos alan kampanjoida pakkoruotsia vastaan.
"Et. Ruotsin kieli on meille ykkösasia."
Yksi kieli ajaa ohi niin vanhusten hoidon, terveydenhuollon kuin päiväkotienkin? Ai niin, ei siinä tapauksessa, jos em. tapauksissa puhutaan ruotsia. RKPn entinen puheenjohtaja Christoffer Taxell on möläyttänyt, että kaksikielisyyttä on edistettävä suomenkielisille, mutta ei ruotsinkielisille. Ja muutama kuukausi sitten ehdotettiin, että ruotsinkieliset päiväkotilapset pitäisi eristää suomenkielisistä, koska nämä saattaisivat puhua heidän kanssaan suomea. Etelä-Afrikassa oli samanhenkinen järjestelmä. Sitä kutsuttiin apartheidiksi. Ahvenanmaa on oma lukunsa, mutta pakko mainita tapaus, jossa kahta suomenkielistä sairaanhoitajaa kiellettiin pari vuotta sitten puhumasta suomea keskenään työpaikalla. Jos sama olisi tapahtunut toisin päin mantereella, olisi piru ollut irti. Lisäksi ruotsinkieliset pääsevät usein opiskelemaan helpommin, ja esim. Åbo Akademissa ulkomaisilta opiskelijoilta vaaditaan ainoastaan englannin taitoa, suomalaisten pitää osata sen lisäksi ruotsia. Ulla hyvä, tuollainenhan on rasismia!
"Suomenkielisten pitäisi puhua ruotsia, ei ruotsinkielisten suomea. Suomi tulee ruotsinkielisille itsestään. Ja me emme puhu pakko- vaan hyötyruotsista."
Okei, ja minä en puhu tosiasioiden kieltämisestä kapulakielellä, vaan paskan puhumisesta. Joka tapauksessa olisi huomattavasti enemmän hyötyä opiskella kieli, jota osaavat eivät välttämättä puhu englantia. Latinalaisessa Amerikassa KUKAAN ei puhu englantia, ainoastaan espanjaa tai portugalia, monissa Keski-Euroopan maissa, kuten Puolassa, Tšekkissä ja Unkarissa, osataan oman kielen lisäksi ainoastaan saksaa ja ranskankielinen maailma on oma lukunsa.
"Ei ruotsi estä saksan osaamista."
Vaan kun monissa tapauksissa estää. Jos ei ole kielipäätä ja opettelee englannin lisäksi toisen vieraan kielen, niin olkoon se jokin, muu yleinen. Tänne mahtuisi lähestulkoon 20 suomenruotsalaisten kokoista vähemmistöä, pitäisikö meidän opetella puhumaan kaikkea kahtakymmentä kieltä, ettei nyt vain kellekään tuli paha mieli?
"Ei tuollaisella voi lähteä spekuloimaan", tuhahtaa Ulla, koska lähdin tuollaisella spekuloimaan.Achren korostaa, kuinka ruotsia tarvitaan liike-elämässä. On se kumma, kun ne ovat aina automaattisesti suomalaisia, joiden pitää opetella naapurin kanssa tekemisissä ollessa toisen kieli. Samalla annamme ruotsalaisille ison edun tässä antiskandinoituvassa maailmassa. Entä kuinka monta prosenttia tai promillea koululaisista alkaa tehdä bisnestä ruotsalaisten kanssa?
"En tiedä."
RKP vaati poikkeustoimia, kun ruotsin kirjoittajien määrä putosi sen tullessa vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa. Hieno homma, ruotsi saa olla vapaaehtoinen – kunhan kaikki kirjoittavat sen! Maailma on kuitenkin muuttumassa. Muinasjäänteessä, eli Pohjoismaiden neuvostossa ehdotettiin vähän aikaa sitten kielen vaihtamista ruotsista englanniksi. Arvatkaapa, ketkä olivat ainoita jotka sitä vastustivat – suomalaiset!
Kiihkoruotsalainen puolue
Mistä johtuu se, että suomenruotsalaiset korostavat kielikeskustelussa ruotsin olevan sivistyskieli? Eikö suomi ole?"Kyllä on. Minulla on sivistyssanakirja kotona – suomeksi! Ruotsinkieli on Suomelle kansallisaarre ja meille riittää että suomalaiset yrittävät puhua sitä."
Mitä järkeä on sönköttää hyvin suomea osaavalle huonoa ruotsia? Jos suomalainen puhuu tankeroenglantia, on se häpeällistä, mutta tankeroruotsin solkkaaminen taas on sivistynyttä. Ja mitä pahaa siinä olisi, että kaikki puhuisivat samaa äidinkieltä ja ymmärtäisivät toistensa puhetta? Samalla säästyttäisiin naurettavilta kieliriidoilta. Eräs nimettömänä pysyvä vanhempi kertoi kuinka hänen lapsensa joutui käymään naapurikunnassa koulussa, kun he eivät suostuneet muuttamaan lapsen äidinkieltä ruotsiksi. Olisi muuttunut muuten koulun ruotsinkielisten enemmistö tasapeliksi, ja se ei ruotsinkielisille sopinut. Ruotsinkielinen isä totesi moisen olevan aivan älytöntä pelleilyä, ja poika joutui muuttamaan kotoaan, kun bussit eivät aamulla viereiseen kuntaan kulkeneet. Millainen rikkaus kansallisaarteemme onkaan.
Ulla korostaa, ettei ole ruotsalainen, vaan suomalainen. Jep, eivät taida osata kumpaakaan kieltä, puoluehan on siis RUOTSALAINEN kansanpuolue, ei Suomenruotsalainen kansanpuolue, tai Ruotsinkielinen kansanpuolue. Käsittääkseni ruotsalainen tarkoittaa ruotsalaista, eikä Suomi kuulu Ruotsiin, enää. Haikaillahan moista aina saa.
Koko retkeni aikana en ole kuullut keneltäkään, miten kaksikielisyys rikastaa suomenkielisten elämää. Nyt luulisi vastauksen tulevan silmänräpäyksessä.
"...Tuota...sinä voit katsoa Bettina Sågblomin ohjelmia, jos osaat ruotsia ja seurata ruotsin televisiosta ruotsin vaaleja."
"Ruotsin vaalit ei vois vähempää kiinnostaa, eikä kuuden vuoden opiskelu yhden telkkariohjelman takia oikein ole vaivan väärti. Sitä paitsi jos olisimme kaikki syntyjään suomenkielisiä, ei homma olisi mikään ongelma."
"Umph..."
Ugh, olen puhunut. Suomeksi.
Pakkoruotsin lyhyt oppimäärä
- 1648 Opetuskieli vaihtui latinasta ruotsiksi.
- 1848 Suomeen ei saanut muuttaa kuin ruotsinkieliset tai englantilainen ylimystö.
- 1850 Kiellettiin painamasta suomeksi muuta kuin uskonnollisia tai maatalouteen liittyviä tekstejä. Esim. suomenkielisten romaanien julkaiseminen oli kielletty. Jos painoi suomeksi satuja, piti kysyä lupaa sensuuriviranomaisilta. Erityislupa vaadittiin suomenkielisille sana- tai oppikirjoille.
- 1863 J.W. Snellman vaati suomea ruotsin vertaiseksi virkakieleksi 20 vuodessa.
- 1900 Ruotsinkielisiä Suomessa 12,9 prosenttia väestöstä.
- 1950 Ruotsinkielisiä Suomessa 8,6 prosenttia väestöstä.
- 2004 Voimaan laki, joka velvoittaa siihen, että koko maassa pitää pystyä asioimaan valtionvirastoissa ruotsinkielellä.
- 2005 Ruotsin kieli vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa.
- 2006 Ruotsinkielisiä Suomessa 5,4% eli 290 000.
Oikolukija
Muusikko Kim Herold
"Ymmärrän hyvin, jos sinivalkokapinallista Ari "Paska" Peltosta jurppii istua ruotsin kielen tunneilla koulussa. Pakolliset asiat kun ovat useimmiten myös tylsiä. Eri kielien puhuminen ja tunteminen on yleissivistystä. Mikäli ruotsin kieli olisi valinnanvarainen aine kouluissa, uskon, että oppilaat, jotka sitä opiskelisivat, saattaisivat oikeasti snacka svenska koulun loputtua ja jävla hurri olisi kirjoitettu oikein vessojen seiniin. Englanti ei korvaa suomen kielen merkitystä, jos halutaan ymmärtää suomalaista kulttuuria, eikä myöskään englanti korvaa ruotsia samasta syystä. Suomi ja ruotsin kieli elävät fiksussa sovussa toivottavasti myös tulevaisuudessa."
Facebook
MySpace
Delicious
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta