Paras kiinalainen voittakoon

Pitäisikö meidän protestoida Kiinan olympialaisia vain siksi, että maassa teloitetaan vuosittain hädin tuskin tuhat ihmistä? Ei tietenkään. Ajatus on yhtä naurettava kuin se, että joku voisi vapauttaa maansa siirtomaaisännän kahleista aseettoman vastarinnan keinoin. Turha vaivautua, sanon minä.

Suomella on kunniakas historia yhteistyöstä ihmisoikeuksia polkevien diktatuurien kanssa. Muistellaanpa vain Suharton hallinnon edustajille myönnettyjä mitaleita.

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että olisi halpamaista populismia jättää talouselämän kriteereillä myönnetyt ansiomerkit jakamatta vain siksi, että joku jossain väittää kärsivänsä.

Tästä hyväksi havaitusta linjasta ei ole syytä poiketa vain siksi, että maailmanlaajuisen mediahuomion takia Kiina on poikkeuksellisen arassa paikassa. Itse asiassa olisi raukkamaista polkea kiinalaisia veljiämme ja siskojamme kasvoihin juuri nyt, kun he ovat heikoimmillaan.

Sitä paitsi kiinalaiset mellakkapoliisit ovat kunnostautuneet mielenosoittajien polkemisessa, joten jätetään ne tehtävät ammattilaisille.

Eikä kyse ole yksin ihmisarvoisesta elämästä. Ajatellaanpa vain, millaisia tappioita Suomen vientiteollisuudelle koituisi siitä, jos kaikki 1,3 miljardia kiinalaista saisivat yhtäkkiä täydet ihmisoikeudet.

Suostuisivatko he enää työskentelemään kilpailukykyisellä palkalla Nokian alihankkijoiden tehtaissa? Alkaisivatko he nillittää oikeusprosessin mielivaltaisuudesta? Vaatisivatko he, että nykyinen humaani ja ekologinen teloitustapa eli päähän ampuminen lähietäisyydeltä muutettaisiin myrkkypistokseksi? Jos kiinalaiselle antaa pikkusormen, huomaa pian menettäneensä paitsi käden, myös kaksi ylintä kylkiluutaan ja palasen pernastaan. Onko meillä varaa siihen?

Olen itse suuri urheilun ystävä ja uskon vakaasti olympialiikkeen periaatteisiin: Citius, altius, fortius. Lauseen keksinyt Pierre de Coubert ymmärsi, että urheilua ei pidä sotkea muihin maailman asioihin.

Tästä kertoo jo sekin, että vaikka de Coubertin olisi ranskalaisena herrasmiehenä voinut hyvin käyttää valmista fraasia Liberté, égalité, fraternité, hän päätti unohtaa vapauden, tasa-arvon ja veljeyden, sillä niillä ei ole mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa.

Kirjoittaja on olevinaan