Puhutaan säästä

Käsi ylös. Kuka odottaa Suomen talvea?

Muistellaan sitä vähän. Ruuhkasporassa valuu hiki, ja on pakko seistä, kun ei kehtaa istua invapaikalle. Ulkona kasvot jäätyvät. Jalkaan tulee sieni, kun villasukat hiostavat. Väsyttää, koska lumiaura herätti viideltä.

En minäkään. Juuri siksi fiilistelemme talvea tässä lehdessä.

Pirita Tiusasen juttu city-lautailusta nimittäin näyttää toisenlaisen talven. Sellaisen, jota ei ole vielä onnistuttu vangitsemaan turisteille myytäviin postikortteihin, jotka huutavat terveisiä ankeasta betonihelvetistä.

Tosiasiassa viime vuosien lumiryöpyissä vakiintunut talvikaupunki on mieletön matkailuvaltti. Missä kaikkialla pääsee ydinkeskustassa laudalle? Kun saamme vielä kitkettyä pois niiden otsaa rypistelevien virkamiesten asenteet, jotka ehdottavat tilalle pulkkamäkeä, voimme jättää hyvillä mielin sieluttomat hiihtokeskukset niiden liepeillä asuville.

Olen aina vihannut talvea, mutta joka vuosi lupaan yrittää uudelleen. Niin myös nyt. Hyvää marraskuuta.

P.S. Ensi talvena City-lehti saa myös uuden päätoimittajan, kun Maria Pettersson hyppää ohjaksiin vuodenvaihteen jälkeen.