Sinustako siirtotyöläinen?

Ulkomailla työskentely ei tarkoita vain kesäduunia baarimikkona Costa del Solilla tai parin viikon jaksoa viinirypäleiden poimijana Ranskassa. Tälläkin hetkellä EU- ja ETA-maiden yhteisessä EURES-työnvälitysjärjestelmässä on nähtävillä noin 100 000 vapaata työpaikkaa eri aloilta, raksaduunista it-alan hommiin. Lisäksi Työvoimatoimiston omassa järjestelmässä on muutamia satoja ulkomaisten työnantajien suoraan ilmoittamia paikkoja. Tarjottavien työjaksojen pituus vaihtelee muutamasta viikosta vuosiin.

"Suoraan meille ilmoitetaan esim. au pair -paikat. Eures-verkostossa on paikkoja pääasiassa kielitaitoisille, ammattitaitoisille, täysikäisille ihmisille. Eniten työpaikkoja tarjotaan hotelli- ja ravintola-alalta, rakennusalalta ja terveydenhuollosta. Keväisin tulevat aina sesonkityöpaikat tarjolle", kertoo Helsingin Työvoimatoimiston euroneuvoja Lella Mobiglia.

Vuodesta -94 alkaen suomalaiset ovat saaneet työskennellä vapaasti EU/ETA-maissa. Töitä voi lähteä etsimään myös paikan päältä, sillä työttömyysturvan saa tietyin rajoituksin Suomesta mukaansa Oleskelulupa anotaan vasta kohdemaan viranomaisilta.

"Suomalaisilla on hyvä maine maailmalla. Meidät tunnetaan kovina työntekijöinä sekä koulutettuina, kielitaitoisina ihmisinä", Mobiglia kertoo.

Aina ei tarvita edes kohdemaan kielitaitoa. Esimerkiksi Islantiin farmitöihin on tervetullut vaikkei islantia puhuisikaan. Lähtijän on kuitenkin hyvä varautua siihen, että alku voi olla hankalaa monistakin syistä.

"Vaikka osaisikin maan kieltä, yllätyksiä voi tulla. Varsinkin virastoissa asioiminen voi tuottaa hankaluuksia. Kieltä puhutaan nopealla tahdilla ja byrokratia voi olla todella monimutkaista. Muualla Euroopassa on myös toisenlainen työkulttuuri kuin meillä. Esimerkiksi Lontoossa 45-50 tunnin työviikko on aivan normaali."

Suomessa toimii tällä hetkellä 18 euroneuvojaa, joiden tehtävänä onkin juuri opastaa lähtijöitä. Euroneuvojilla on ensikäden tietous muiden EU/ETA-maiden olosuhteista ja kulttuurista. Neuvoja saa esimerkiksi työhakemusten ja ansioluettelon kirjoittamisessa.

"Meillä on hakemuksiin ja ansioluetteloihin maakohtaiset mallit. Eroja on paljon. Esimerkiksi englantilaisessa cv:ssä on syytä luetella kaikki harrastuksensa, sillä työnantaja muodostaa mielikuvansa hakijasta niiden perusteella. Vaikkapa golf harrastuksena kertoo, että pidät yksin työskentelystä, kun taas jääkiekkoilija on selkeästi tiimityöskentelijä. Saksalainen työnantaja taas ei ole lainkaan kiinnostunut hakijan harrastuksista - mitä vähemmän harrastuksia, sitä enemmän aikaa työnantajalle. Mutta työtodistukset hän haluaa nähdä, jokaikisen", Mobiglia toteaa.

Yleensä paikkaa hakiessa riittää hakemuksen ja ansioluettelon lähettäminen. Haastattelut tehdään useinmiten puhelimitse. Suurimmat työnantajat, kuten esim. sairaalat, saattavat useampia henkilöitä rekrytoidessaan lähettää haastattelijan Suomeen. Jos tärppää, matkat työskentelymaahan kustantaa lähes aina työntekijä itse. Myös asunnon järjestäminen on omalla kontolla.

"Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta internetistä on paljon apua", Mobiglia opastaa.

Entäpä raha? Töitähän tehdään, jotta saataisiin rahaa, ei pelkästä tekemisen ilosta.

"Palkat riippuvat tietenkin osaamisesta ja työtehtävistä. Esimerkiksi sairaanhoitajat Norjassa saavat korkeampaa palkkaa kuin saisivat Suomessa. Mutta jos tulee suoraan lukiosta ilman erityisosaamista, silloin tietysti saa huonommin palkattua työtä. Joskus maksetaan jopa pelkkää taskurahaa."

"Voi sanoa, että rahallisesti ei ehkä rikastu, mutta henkisesti kyllä.

Ja ulkomailla työskentely on tulevaisuudessa työnhakijalle todella hyvä meriitti", Mobiglia toteaa.