Tanssii Nigelin kanssa

“Kuka hyvänsä voi olla taiteilija”, toteaa Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän taiteellinen johtaja ja koreografi Nigel Charnock.

“Sitähän tekee taiteellisia valintoja joka päivä: ostanko sinisen vai punaisen paidan. Mutta yleensä taiteellisina pidetyissä lajeissa, kuten tanssissa tai maalaamisessa on kysymys harjoituksesta.”

Kädet heiluvat miehen puhuessa. Liike on hallittua, mutta eloisaa. Ihan kuin hän tanssisi olemuksellaan.

Kolme vuotta Helsingissä vaikuttanut englantilainen Charnock on suunnitellut, ohjannut ja esittänyt itse niin draamaa kuin tanssia ympäri Euroopan Lissabonista Helsinkiin. Miehen cv:ssä komeilevat työn tilaajina niin elokuvat, teatterit kuin BBC ja Pet Shop Boyskin.

Millaisena tanssin monitaituri pitää Helsingin tanssilattioiden elämää?

“Olen käynyt muutamassa helsinkiläisyökerhossa, ja hyvältähän se näytti. Vapautuneelta.”

Entä miltä näyttää, kun kansainvälinen mestari esittelee taitojaan diskotanssikurssilaisten seassa Iso Roobertinkadulla viikonloppuyönä?

“En minä tanssinut! Koska en pitänyt musiikista. Yleensä kun tanssin, se muistuttaa enimmäkseen punk-musiikin pogoamista. Tanssin aika aggressiivisesti, ja siinä tarvitaan tilaa ympärille.”

Holtittomasti ympäriinsä pomppiva koreografi? Yleisen kuvitelman mukaan Jane Fondan jumppavideoista liikkeensä oppineet moonwalkin yrittäjät eivät suoriudu öisten lattioiden tähdiksi. Mikä sitten on oikeaa tanssia?

“Mainitsemasi asiat perustuvat toisten toiminnan kopiointiin, ja kopiointi ei toimi. Tanssi tulee itsestä, omana itsenään olemisesta ja musiikkiin reagoimisesta.

Tanssi ja taide ovat aika buddhistisia juttuja. Kirjoittaja muuttuu sanoikseen, tanssija tanssiksi. Välillä sitä on niin keskittynyt, ettei musiikin ja itsen välillä ole rajaa.

Salaista reseptiä ei ole. Voi koettaa viinaa, huumeita... Mutta ei tanssi onnistu aina, joskus fiilistä ei vain ole. Sitten sitä istuu pöydässä, juo lasin pari liikaa ja tarkkailee kitkeränä toisten tanssimista. Mutta ammattilaisetkaan eivät saa aina liikkeen päästä kiinni. Aina ei huvita.”

Mutta: jos tanssin muodolla ja askelkuvioilla ei ole niin väliä, mihin tarvitaan kaikkia tanssikouluja free funk fusion- ja g-funk-kursseineen?

“Hyvät rahat ne tekevät. Liian harvoin tällaiset yleensä naisille suunnatut kurssit perustuvat liikkeeseen liikkeen vuoksi. Sinne mennään tavoittelemaan kauneutta, nuoruutta ja samanlaista takamusta kuin Jennifer Lopezilla. Totta puhuen kaikki liike on kuitenkin keholle hyväksi, tanssikursseillakin. Kunhan sen tekee itsensä vuoksi.”

Nigel Charnockin Paratiisi 13.9.–7.11. Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsassa. Liput 18/13 euroa, (09) 394022 ja Lippupisteestä 0600-900900 (0,95 e/min).

Juhlayön jumppa

Charnock haluaa korostaa improvisoivansa tanssiessaan. Seuraavat vinkit ovat satunnainen poiminta vapaasta irroittelusta house-musiikin tahtiin.

Seiso paikallasi. Heilauta lantiota etusuunnassa musiikin tahtiin.

Ota oikealla jalallasi askel eteen. Vie jalka takaisin. Toista. Heilauta samalla käsiäsi alhaalta ylös vasemmalle.

Hypähdä paikallasi. Hypähdä seuraavaksi vasemmalle. Kallistele päätäsi rytmissä.

Toista kaksi askelta oikealla eteen. Kurkottele samalla käsilläsi vuoroin ylävasempaan ja alaoikeaan heiluvassa liikkeessä. Pidä kädet samassa suunnassa.

Hypähdä, palaa alas, heilauta lantiota, hakkaa vasemmalla jalalla tahtia ja käännä oikea jalkaterä sisäänpäin. Muista rytmi ja käsien villi liike!