Tee työtäs ulkomailla

Lama uhkaa ja mieli palaa ulkomaille. Siispä koti pakettiin, hyvästit sukulaisille ja suuntana suuri maailma. Lähettäkää minut pois!

Helpoin tapa työskennellä ulkomailla on hankkiutua työkomennukselle.

Keskimääräinen suomalainen lähtijä on 26–35-vuotias tekniikan tai kaupan alan ammattilainen, joilla on jo muutama työvuosi takanaan.

Amerikkalaisen, 150 monikansallista yritystä käsittävän tutkimuksen mukaan suurin osa työkomennukselle lähtevistä on aikeissa viipyä siellä alle kaksi vuotta. Noin 65 prosenttia komennuksille lähtevistä on ensikertalaisia.

Tärkeimmät syyt lähteä ulkomaankomennukselle ovat vaihtelunhalu, palkka sekä halu kartuttaa työkokemusta ja solmia kansainvälisiä suhteita. Ulkomailla työskentelyn sudenkuoppa on perhesiteiden kiristyminen. Noin 90 prosenttia komennuksen keskeyttämisistä johtuu perheen sisäisistä ongelmista.

Loputtomat bileet

Ei töitä, ei ystäviä, kämppäkavereina yhdeksän korealaista. Laura Latvalan, 26, vuosi Australiassa ei alkanut ruusuisesti. Work & Travel Companyn kautta maailman toiselle puolelle työhön ja bilettämään matkanneelle Latvalalle oli järjestetty majoitus neljäksi ensimmäiseksi yöksi sekä muutama päivä varastohommia. Sen jälkeen hän oli omillaan.

Laura noudatti lukujärjestystä. Maanantaina raupukisa, tiistaina vodkadrinkkiale, torstaina kantabaari-ilta, sunnuntaina biitsibileet.

"Kämppä löytyi kyselemällä muilta ulkkareilta. Työpaikka löytyi, kun baarin vessassa autoin vierasta tyttöä pitelemällä kiinni vessakopin ovea. Tyttö kysyi, kiinnostaisiko työ elektroniikkakaupassa." Sitä ennen Latvala oli jaellut CV:tä viikkotolkulla.

"Edes Subwaylle eivät huolineet. Travellereilla on huono maine, he lupaavat jäädä puoleksi vuodeksi, mutta häipyvätkin kahden kuukauden jälkeen."

Neljä päivää viikossa kaupan kassalla jätti aikaa juhlimiseen.

"Jokusen kerran olin töissä krapulassa, mutta se ei haitannut."

Kassapalvelu ei ollut kampaaja-pukuompelijan unelmatyö, mutta voitti kavereiden hommat raksalla, baareissa ja tehtaissa.

"Tiesin etukäteen, ettei tarjolla oleva työ olisi hohdokasta."

Palkka määräytyi iän mukaan. Latvalalle maksettiin kymmenen euroa tunnilta, hänen 18-vuotiaalle ystävälleen vain kuusi.

"Rahaa ei jäänyt reissulta, mahtavia kokemuksia sitäkin enemmän."

Plussaa

• Uudet ihmiset. Reissulta löytyi bestis ja avomies.
• Sää. Jouluna grillausta biitsillä.
• Juhlia viikon jokaisena päivänä.

Miinusta

• Päivät töissä, yöt bileissä -rytmi uuvuttaa. Täytyy ottaa välillä rauhallisesti, vaikkei tekisi mieli.
• Working Holiday -viisumilla työskentelevillä kova veroprosentti, 30 %.
• Turvattomuus. Sain mömmöjä drinksuuni, kämppisten rahat pöllittiin, kaverin huoneeseen murtauduttiin.

Oikea vastaus on: Kanada

Noora Helansuo, 29, haki syksyllä 2007 puolitosissaan siirtoa työnantajansa Neste Oilin sivukonttoriin Torontoon. Puoli vuotta myöhemmin kalliolainen kaksio oli myyty, poikaystävä ottanut opintovapaata ja pariskunta matkalla Kanadaan, jossa kumpikaan ei ollut koskaan käynyt.

"Käytännön asiat sujuivat helposti. Työnantaja järjesti asunnon sekä vero-, pankki- ja sosiaaliturva-asiat. Kaikkien etu on, että keskitän energian työhöni enkä ravaa päiväkaupalla asuntoesittelyissä."

Nooran pomo ihmettelee, mikseivät suomalaiset ikinä soita, ainoastaan mailaavat.

Työnantaja maksaa pariskunnan asumisen sekä lennot Suomeen kahdesti vuodessa, ja palkkaan napsahtaa ulkomaanlisä. Rahat kuluvat matkusteluun, kaupungin kulttuuritarjontaan ja halpoihin vaatteisiin.

Öljyala on Amerikoissa keski-ikäisten miesten heiniä. Nuori nainen kummasteli aluksi työkavereiden ja asiakkaiden machoilua.

"Äijät ovat toisilleen tuttuja kymmenien vuosien takaa. Piireihin on vaikea päästä, mutta tietäni tasoitti se, että edeltäjänikin oli nuori nainen."

Nyt Noora on sopeutunut kolmen hengen minikonttoriin hyvin ja järjestelee työkseen bensatoimituksia Euroopasta Kanadaan.

Työnantajan mukaan yleisin syy keskeyttää ulkomaankomennus on välirikko parisuhteessa. Suomen päässä Nooralle ja hänen poikaystävälleen järjestettiin parisuhdekeskustelu.

"Työnantajan ei kannata lähettää meitä toiselle puolen maailmaa riitelemään. Olimme asuneet yhdessä Pietarissa, eikä tämä ole ainakaan pahempaa. Toisinaan otan poikaystäväni mukaan työmatkoille ja pyhitämme viikonloput toisillemme."

Koti-ikävä iskee, kun pitäisi sopeutua small talkiin, shekkeihin, aataminaikuisiin pesukoneisiin ja tyhmiin Aku Ankka -mallisiin imureihin.

"Hehkutan Suomea. Meillä on kuulkaas ilmaiset yliopistot!"

Ulkomaalaisuudesta ei kaupungissa saa eksotiikkapisteitä.

"Eivät ne varmaan tiedä tarkalleen, missä Suomi on. Kuntosalilla todettiin, että jahas, puhut sitten varmaan hollantia."

Plussaa

• Toiseen työkulttuuriin tutustuminen.
• Helppo tapa asua ulkomailla.
• Oppii arvostamaan kotimaataan.

Miinusta

• Ystävät jäävät, koti-ikävä.
• Perusarjen oppiminen vie aikaa.
• Vieraalla kielellä ei pysty ilmaisemaan itseään, identiteettikriisi.

Udmurtian kutsu

Esa-Jussi Salmi suuntasi 30-vuotiaana suomen opettajaksi paikkoihin, joista harva on edes kuullut. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO lähetti hänet ensin Marin tasavallan pääkaupunkiin Joškar-Olaan, sitten Udmurtian pääkaupunkiin Iževskiin. Venäjän suomalais-ugrilaisten tasavaltojen yliopistoissa oli kysyntää Helsingin yliopistosta valmistuneelle fennougristille, jolle työmarkkinat eivät Suomessa ole avoinna taivasta myöten.

CIMO lähettää vuodessa noin 700 nuorta aikuista ulkomaille töihin. Järjestö maksaa kahden vuoden komennuksella olevan Salmen palkan, 2300 euroa kuukaudessa. Udmurtiassa hän saa lisäksi venäläisen yliopisto-opettajan noin 600 euron palkan.

Esa-Jussi intoutui kääntämään udmurttien kansalliseepoksen.

"Venäjällä summilla pärjää hyvin. Maksan huoneesta asuntolassa 20 euroa kuussa."

Paikalliset ovat ottaneet Salmen hyvin vastaan.

"Suomalaisia pidetään vähän hulluina. Kun toin Iževskiin sukset, alkoi levitä huhu, että olen hiihtänyt Suomesta asti."

Miehen kieliarsenaali, sujuvat suomi, udmurtti, mari, venäjä, englanti, saksa, viro ja unkari sekä muut "vähän heikommat" kielet, hämmästyttää ja ihastuttaa.

"Kollegat esittelevät innokkaasti nuoria, naimattomia naisia. Ei ole vielä tärpännyt."

177 hengen opetusryhmä on motivoitunut ja opetustyö maittaa. Käytännön asiat eivät aina suju ja byrokratia rassaa suomalaiseen järjestelmään tottunutta.

"Mikseivät voi asiat olla järkevästi? Miksi luentosali vaihtuu joka tunti ja miksi netti toimii vain kello 8–12?"

Plussaa

• Ulkomaalaisten kontaktien solmiminen.
• Venäläisten sosiaalisuus ja ystävällisyys tuttuja kohtaan.
• Suomeen on kiva palata. Ihanaa tulla maahan, jossa kassat hymyilevät.

Miinusta

• Yliopisto on sekava ja epäjärjestelmällinen verrattuna suomalaisiin.
• Komennus kestää kaksi vuotta, eikä jatkosta ole tietoa.
• On joustettava koko ajan ja aggressiivisesti vaadittava omaa aikaa ja tilaa.

Turvallista rauhaa!

"Rauhanturvatehtävissä palvelee perusjamppoja – terveydenhuoltohenkilökuntaa, atk-ihmisiä, raksa- ja sähkö- ja putkimiehiä, toimistotyöntekijöitä, keittäjiä", kertoo Mirva Brola, 26, joka päätyi vuonna 2005 Kosovoon tiedottajaksi.

Serbiassa Brolaa odotti satojen rauhanturvaajien asuttama kansainvälinen leiri. Naisia rauhanturvaajista oli noin prosentti, sillä myös naisilta vaaditaan suoritettu varusmiespalvelus.

"Yhteisö on todella tiivis ja kavereista pidetään huolta. Toisaalta yksityisyyttä ei juuri ole. Pitkä aika samojen naamojen parissa aiheuttaa tilan, jota rauhanturvaajaslangilla kutsutaan lanaksi. Mikään ei innosta, vituttaa, haluaa maata omassa kontissa."

Mirvan hippiaatteet karisivat rauhanturvatehtävissä.

Leiri rakentui työmailta tutuista konteista: vessakontit, saunakontti, toimistokontit, pressuhalliin pystytetty ruokala, messi, pieni kirjasto ja liikuntahalli. Majoituskontin Brola jakoi toisen rauhanturvaajanaisen kanssa. Leiristä poistuttaessa mukaan otettiin aseet ja suojavarusteet.

"Työ oli samanlaista kuin tiedottajan työni Suomessa. Paikallisten kanssa en ollut juurikaan tekemisissä."

Työtahti rauhanturvajoukoissa oli kuukausi palvelua, viikko vapaata. Jos vapaaviikkonaan mielii Suomeen, maksaa valtio lennot. Brola sai palkkaa 3000 euroa kuussa sekä 30 euron verottoman päivärahan.

"Majoitus, ruoka ja asuminen tulevat firman puolesta, eikä kaupungille sovi lähteä hummailemaan."

Monien muiden maiden rauhanturvaajat ovat ammattisotilaita, meillä intin käyneitä siviilejä. Brola on maanpuolustushenkinen, mutta Kosovoon häntä houkutteli halu parantaa maailmaa.

"Totuus iski nopeasti. Tilanne on rauhanturvakohteissa surkea, eikä yksi ihminen voi sitä parantaa. Aatteen palosta ei reissulle kannata lähteä."

Plussaa

• Ymmärrys maailmasta avartuu, kun näkee maita, joissa ei mene hyvin.
• Seikkailullisuus.
• Rauhanturvaajien yhteisöllisyys.

Miinusta

• Pitkät poissaolot Suomesta.
• Loskaiset, ankeat talvipäivät.
• Leirissä kaikki tehdään puolestasi, paluu suomalaiseen arkeen voi olla hankalaa.

Ollos haluttu!

Ei työpaikkaa monikansallisessa yrityksessä? Maailmalle voi lähteä itsekseenkin.

“Lama vaikeuttaa työnsaantia koko maailmassa”, varoittaa Marja Saviaro, joka konsultoi yrityksiä ulkomaankomennuksissa. Itsensä työllistämisen ongelmat vaanivat työlainsäädännön opettelussa ja kielitaitovaatimuksissa.

“Onnellisimmassa asemassa ovat kielitaitoiset sairaanhoitajat. EU:n uudet maat etsivät it-alan ammattilaisia.”

Pakene lamaa - täällä sinusta on pula.

Australia: Perushoitajat, terveydenhoitajat
Espanja: Ravintola-ala, autoala
Islanti: Pakkaajat, muut teollisuusavustajat, kodinhoitajat
Iso-Britannia: Sairaanhoitajat
Italia: Tarjoilijat
Japani: It- ja elektroniikka-alan tutkijat ja diplomi-insinöörit
Kiina: Tulkit ja kääntäjät
Norja: Terveydenhuoltoala, ravintola-ala, kalateollisuus
Puola, Tsekki, Bulgaria, Romania: It-ala
Ruotsi: Kuljetusala
Saharan eteläpuolinen Afrikka: Lääkärit
Saudi-Arabia, Jemen: Terveydenhuoltoala
Tanska: Lastenhoitajat, siivoojat, sairaala-apulaiset
Venäjä: (erit. Siperia) Kaivos- ja metsäteollisuuden insinöörit
Viro: Tekstiili- ja vaatetusala

Lähteet: Suurlähetystöt, Marja Saviaro, Euroopan työnvälityspalvelu EURES