USA - pahan valtakunta

”Belgialaiset on niin pinnallisia.”

”Right on. Ja tolkuttoman sivistymättömiä ja teennäisiä.”

”Ja aika lapsellisia itse asiassa.”

Ei kovin älyllistä keskustelua. Mutta kun sanan ”belgialainen” tilalle vaihtaa sanan ”amerikkalainen”, johan alkaa kuulostaa viisaalta ja tiedostavalta.

Eurooppalaisen nuoren älystelijän tunnusmerkki on aina ja ikuisesti USA-vastaisuus. Jenkeille vittuilu on turvallinen trendi, joka ei koskaan poistu muodista.

Juuri nyt euroälystelijöille on koittanut todellinen kulta-aika, kun George W. Bushin kaltainen ääliö pääsi livahtamaan Valkoiseen taloon.

Eurooppalaisintellektuellien lapsekas, isäkapinan mieleen tuova jenkkivastaisuus on hämmentävää. Koulutetut ihmiset arvioivat valtavaa ja monikulttuurista maata Ricki Lake Show’n ja Miami Vicen pohjalta. Mitähän voisi sanoa saksalaisesta kulttuurista, jos aineistona käytettäisiin Schimanskia ja Derrickiä?

Popcornit rinnuksilla Pulp Fictionista fraaseja ulkoa opetteleva kriittinen rillipiru pystyy sekä halveksimaan että imemään amerikkalaista kulttuuria ilman että huomaisi mitään ristiriitaa.

USA:ta syytetään kulttuuri-imperialismista, vaikka samaan aikaan suomalaiset tuulettavat jenkkibändeiltä tyylinsä kopioineen HIMin jokaista listasijoitusta Japanin top 100:ssä.

USA:ta haukutaan väkivaltaiseksi maailmanpoliisiksi, mutta hädän hetkellä ratsuväki kutsutaan aina paikalle erottelemaan naapurikansojaan lahtaavat eurooppalaiset toistensa kurkusta.

Kävin viime kesänä hälventämässä omia ennakkoluulojani pitkällä lomamatkalla Jenkeissä. Kohtaamani tapakulttuuri oli kieltämättä sietämättömän siirappista, mutta silti valitsen tekopyhät kohteliaisuudet mieluummin kuin euroälykön kyynis-depressiivisen örähtelyn.

Suomalaiset kuvittelevat että kansallisominaisuutemme, kateus ja katkeruus, ovat jotakin aidompaa kuin jenkkihymy. My ass. Jenkit ovat ihan yhtä kaunaisia, mutta myös sen verran sivistyneitä ettei katkeruutta tarvitse näyttää joka paikassa.

liisaleena@yahoo.com