Uusimaalaisia miehiä, veroprosenttina vaatimaton 28

Tuskin moni Cityn lukijoista osuu suuriin ikäluokkiin painottuneeseen sadan rikkaimman suomalaisen joukkoon.

Toimittaja Jens Finnäsin erinomaisesti toteuttama grafiikka kertoo paljon Suomen sadasta rikkaimmasta henkilöstä. Samalla se kertoo paljon siitä, miten saatavilla olevaa avointa dataa voitaisiin parhaimmillaan hyödyntää journalismissa.

Suomen sata rikkainta on aineksiltaan melko tasalaatuinen joukko. Suurin osa heistä on miehiä, iältään 50-70 -vuotiaita, asuvat Etelä-Suomessa ja niin edelleen.

Sadan hengen kööri tahkoi viime vuonna lähes puoli miljardia euroa omiin taskuihinsa, heistä kuusi teki noista miljoonista 20 prosenttia.

Ykkösenä tuloissa komeilee toimistotukkukuningas John Lindell, joka tienasi viime vuonna pääomatuloina huikeat 18,5 miljoonaa euroa. Grafiikka tietää kertoa, että näillä tuloilla Lindell tienasi tunnissa saman verran, mitä keskivertosuomalainen kuukaudessa.

Suomalaisesta pääomatulojen verotuksesta johtuen Lindellin ja lähes kaikkien muiden top-100:seen yltäneiden veroprosentti säilyy alle 30:ssa. Tältä osin ollaan keskivertokansalaisen tasolla.

Grafiikan toteuttanut Finnäs on suomalainen toimittaja, jonka asemapaikkana on tällä hetkellä Tukholma. Hän on innostunut datajournalismista eli siitä, miten saatavilla olevia lukuja ja muuta tietoa pystytään esittämään visuaalisesti kiinnostavasti yleisölle.

Hän ihmettelee data journalismia käsittelevässä blogissaan tapaa, jolla verotulot esitellään Suomessa joka marraskuu. Mediat tarjoavat listoja listojen perään, ja vaikuttaa siltä, ettei kukaan edes yritä tehdä mitään kekseliästä tiedon esittääkseen.

Omaan grafiikkaansa Finnäs kertoo saaneensa idean brittiläisten seksielämää esittelevästä The Sexperience -grafiikasta. Siinä, samoin kuin Finnäsin omassa grafiikassa, on keskeisenä oivalluksena se, että graafin yksittäisen henkilön voi merkitä, ja sitä kautta seurata läpi erilaisten esitystapojen.