Vähemmän = enemmän

Japanissa liika työnteko on virallinen kuolinsyy.

Britanniassa kaksinkertainen joukko ihmisiä vähentäisi mieluummin työtunteja kuin ottaisi lottovoiton. Japanissa 60 tuntia viikossa työskentelevät miehet saavat sydänkohtauksen kaksi kertaa todennäköisemmin kuin 40 viikkotuntia painavat. Anglosaksisissa maissa tarjotaan vanhemmille minuutin iltasatuja, tiivistettyjä klassikoita, jotta lasten nukuttaminen sujuisi joutuisammin. Jo viisivuotiailla on todettu stressin aiheuttamia terveyshaittoja. 15 prosenttia kanadalaisista kertoi kyselyssä, että työ on ajanut heidät itsemurhan partaalle.

Onneksi muun muassa Economist-lehden sivuilta tuttu toimittaja Carl Honoré on päättänyt pelastaa meidät itseltämme. 30 kielelle käännetyssä Elä hitaammin! -kirjassaan hän väittää, että elämänlaatumme paranisi, jos söisimme hitaammin, tekisimme rennommin töitä ja unohtaisimme laatuajan.

"Ennen kasvavasta nopeudesta koitui enemmän hyötyä kuin haittaa, nyt on päinvastoin. Nopeuden lisääminen aiheuttaa stressiä",

Skotlannissa syntynyt, Kanadassa kasvanut ja Lontoossa asuva Honoré väittää, ja lisää, että kiirehtiminen tekee kiukkuiseksi.

"Tärkeimpiä hallinnantunnetta lisääviä asioita on oikeus päättää omista aikatauluistaan", hän väittää. Se voi olla syy, miksi hän vaikuttaa tyytyväiseltä, vaikka vuorossa on päivän haastattelu numero xx.

Mutta aloitetaan. Mikseivät suomalaiset ole maailman onnellisin kansa? Väitetään, että puhumme ja ajattelemme hitaasti, arvostamme luontoa ja pidämme pitkät lomat. Silti tilastot näyttävät, että olemme väkivaltaisia ja masentuneita, kysyn.

"Kaikilla kansoilla on depressiiviset puolensa. Käveltyäni kaksi päivää Helsingissä en sanoisi ihmisiä leppoisiksi. Pariskunnat puhuvat kännyköihinsä, leikkipuistossa isät ovat puhelin korvalla ja perheenäiti oli ajaa ylitseni känny kädessä, lapsi turvaistuimessa takapenkillä."

Honoré tahtoo puhua suomalaisten koululaisten huipputuloksista kansainvälisissä vertailuissa. Muualla koulu aloitetaan nuorempana ja päivät ovat pidempiä.

Kiva juttu! Tosin viihtyvyys peruskoulussamme on muuten länsimaiden heikointa ,huomautan.

"Suomalainen koulu on vanhanaikainen. Opettaja puhuu edessä ja kontrolloi kaikkea. Tarvitaan enemmän luovuutta. Koulussa pitäisi työskennellä tiimeissä ja tehdä projektitöitä."

Mutta palataan hidastelemiseen.

"Hiljaisuus ja rauha antavat mahdollisuuden itsetutkiskelulle. Kiireinen ihminen ei tiedä, mitä hänen mielessään ja kehossaan tapahtuu. Miksi juoksen? on tärkeä kysymys. Teoriassa olemme länsimaissa selvittäneet elämän suurimmat huolet: äärimmäisen köyhyyden, sodat ja pahimmat sairaudet, mutta olemme silti onnettomia. Miksi? Kiirehdimme elämän läpi nauttimisen sijaan. Yksityiskohdat jäävät näkemättä kun aika on vihollinen."

Miten pienituloinen voi liittyä slow-liikkeeseesi ja vähentää työntekoa, jos toimeentulo on jo niukkaa?

"Good Slow on tehdä asiat ajallaan ja hyvin. Rauhallinen ei ole laiska, hidas ja epäluotettava, vaan rento ja tehokas. Kyse on oikean tempon valinnasta, välillä on oltava hidas ja toisinaan nopea. Sitäpaitsi ei kahdeksan tunnin työpäivä ole pitkä, jäähän ihmiselle 16 tuntia omaa aikaa vuorokaudessa. Pienituloisilla on monia etuja: työtä ei tarvitse miettiä vapaa-ajalla, pomo ei soita iltaisin kotiin ja omaa aikaa on enemmän. Alaluokat katsovat kaiket illat telkkaria. He voivat käyttää aikansa paremmin."

Kirjassasi on kaksoisviesti. Ensin väität, että asioiden rauhoittaminen on arvokasta sinänsä. Se ei tunnu kuitenkaan riittävän, koska kerrot aina jostakin liikemiehestä, joka joogan aloitettuaan on tehokkaampi, saa lisää valtaa ja päihittää kilpailijat. Onko menestys tärkeintä?

"On kyse syvällisemmästä muutoksesta. Jotkut haluavat asioita punnittuaan hidastaa tahtia ja luopua turhista asioista, mutta monet tahtovat tehdä yhtä paljon töitä kuin ennenkin. Ei kunnianhimossa ole vikaa. Rauhallisempi ihminen menestyy työssään aiempaa paremmin ja se on hyvä. Tärkeintä ei ole se miten paljon tienaat tai kuinka ison talon saat, vaan miten saavutat tasapainon. Jos voit huonosti, teet virheitä ja ihmissuhteesi kärsivät. Aikamme tragedia on täydellisyyden tavoittelu. Ihmiset haluavat rentoutuakin nopeasti, kokeilevat joogaa ja sanovat, että se on liian hidasta. Mutta on tyhmää juoda lasi viiniä nopeasti."

Carl Honoré: Slow. Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta.

Lukijoilta

“Hidastamiselle olisi syytä. Hidastaa voi ilman, että kansantalous romahtaa – kun muistaa hidastaa sopivasti siellä täällä, terveyden ylläpitämiseksi. Sitäpaitsi hidastaminen voi myös tuoda tehokkuutta...”
Nainen, 34

“Elän hektisintä elämää mitä koskaan aiemmin. Suunnittelen minuuttiaikataulun mukaisesti jokaikisen päiväni. Juoksen töistä töihin, töistä harrastuksiin, harrastuksista harrastuksiin. Ja nautin! Työttömyyden ja rahattomuuden kokeneena opin, että suunnittelemattomuus johtaa laiskuuteen. Jos haluan saada elämässäni jotain aikaiseksi, minun on suunniteltava kaikki. Myönnettäköön että spontaanius kärsii ja joskus väsyttää, mutta laiskuus ja tekemättömyys väsyttäisi kaksinverroin enemmän.”
Nainen, 26

“Olen huomannut: 1) Ihmiset eivät suutu vaikka sähköposteihin ei heti vastaa. 2) Kun käy kävellen kaupassa, tulee ulkoiltua, ja kauppaan päästyä ei ole ärtynyt kuten yleensä. On raskasta kantaa kauppakassit kotiin, joten tulee salitreenit tehtyä samalla, ja taas ulkoilmassa. Ei tule ostettua turhaa. On hidasta, ja samalla kiireen tunne katkeaa. 3) Kun elää hitaammin, asiat näyttäytyvät selkeämpinä. Tiedän mihin suuntaan haluan elämässä, ja nautin myös hetkestä. En enää petaa koko ajan huomista, vaan nautin tästä päivästä. 4) Jotenkin oudosti tuntuu siltä kuin saisin nykyään aikaan enemmän kuin ennen. 5) Hitaampi ajankulku ja rennompi asenne ovat luonnollisia olotiloja. Tärkeintä on tehdä ajallaan ja huolella mitä pitää, ja muu aika olla kuin se ellun kana.”
Nainen, 29

“Aina täytyy miettiä, mikä on seuraava tavoite, mitä kalenteri käskee tehdä kuukauden päästä. On omista valinnoista kiinni, kuinka kiireinen on.”
Nainen, 24