Villa Nah

Suomipopin tulevaisuus, Villa Nah, kelpaa Chanelille.

VILLA Nah käyttää 1980-luvun koskettimia. Kahdeksankymmentälukulaiset neonlasit eivät kuvaan kelvanneet. Juho vasemmalla.

Soitimme ensimmäisen keikan ulkona Taiteiden yönä 2008, vedimme sähkötkin suoraan jostain pöntöstä. Sana oli kiirinyt ja levy-yhtiön edustajat tulivat keikallemme Nolla-baariin saman vuoden joulukuussa. Ja tässä sitä nyt ollaan", kertoo Villa Nahin laulaja, melodianikkari Juho Paalosmaa.

Siis missä? Legendaarisen Jori Hulkkosen tuottaman ensimmäisen Origin-levyn julkaisusta ei ole kulunut vielä vuottakaan, mutta silti Villa Nah -kaksikko, Juho Paalosmaa ja Tomi Hyyppä, on päässyt jo edustamaan Suomea vuosittaiseen Eurosonic-musiikkitapahtumaan Hollantiin, tehnyt kiertueen legendaarisen OMD:n kanssa Briteissä ja saanut hehkutusta tunnetusti sisäsiittoisessa englantilaismediassa aina BBC:tä myöten. Listaa voisi jatkaa vaikka keikalla Shanghain maailmannäyttelyssä.

"Ja Chanel-muotitalo valitsi juuri biisimme heidän kevään haute couture -tunnariksi", lisää Paalosmaa.

Turha nahista, Villa Nahista saattaa hyvinkin tulla kotimaisen elektronisen musiikin airut ja kansainvälinen vientitoivo – jollei se sitä jo ole.

"Emme halua tehdä isoa numeroa itsestämme. Ihmiset kyllästyvät nopeasti hypeen ja pahimmillaan ei ole mitään mahdollisuutta vastata liiallisiin ennakko-odotuksiin. Ei meistä ikinä ultrakaupallista saada. Musiikkimme ei ole mainstreamia nähnytkään, mutta ei nyt pahinta artsiakaan."

Mutta on helppo ymmärtää, mikä Villa Nahissa viehättää. Tiukasti analogisilla synilla luodussa soundissa on positiivinen kasarifiilis, joka tuo mieleen Human Leaguen ja italodiskon hybridin.

"1980-luvulla pop-musiikki oli rehellistä, ei sarkastista ja ironista, kuten nykyajan kasarihenkinen musa. Suurin osa teki tuolloin juttuja sydämellä. Aloimme soittaa synilla paljon ennen yleistä buumia, koska niillä tehty musiikki kuulosti scifi-leffojen soundtrackilta."

Vahvoihin melodioihin nojautuvat biisit Paalosmaa säveltää kotonaan Yamahan vanhoilla sähköuruilla.

"Ostin ne aikoinaan panttilainaamosta 300 markalla. Välineistö on niin simppeli ja ehkä surkeakin, että melodiat nousevat esille väkisin. Ei voi nojata hyvään soundiin, joka peittää muun alleen. Tomi taas ymmärtää tekniikasta kaiken, kun biisit tehdään valmiiksi."

Vauhti on kova, vaan missä vaiheessa menestys kihahtaa nuppiin?

"Ei koskaan. Näin jälkiviisaana, oli hyvä, et-temme tulleet ulos liian aikaisin. Nyt voi suhtautua lakonisemmin kaikkeen. Parikymppisenä olisi voinut lähteä mopo käsistä, kun olisi kuvitellut liikaa musabisneksestä. Turha kuvitella, että homma sujuisi voitosta voittoon. Eikä se, että pääsee soittamaan hyvään paikkaan takaa sitä, että vetäisi hyvän keikan."

Villa Nah lämmittelee Cut Copya Kulttuuritalolla 12.3.