Web-kameran vankeina

21-vuotiaat arjen sankarit keittiön lattialla. Naiset kello seitsemästä kello kolmeen: Inkeri, lähihoitaja; Emilia, eduskunnan kirjastoavustaja; Sanna, tarjoilija."Taitaa olla naapurinsetä visiitillä tai sitten joku helvetin ruma muija."

Toimittaja saa heti tuta mitä on olla web-kamerassa. Kun verhot ovat sivussa, kevätpäivän vastavaloon katsovan kameran välittämä kuva jää toivottoman tummaksi SurfCityn Private Shown chattaajille.

21-vuotiaiden töölöläisten Emilian, Sannan ja Inkerin kahdeksan kuukauden matka web-kameran silmässä on loppumassa, on tilinteon aika.

Nettikamerat ovat 2000-luvun voyerismia, jolle on tilauksensa. Esimerkiksi sivustolle camville.com on koottu yli 300 web-kameraa eri puolilta maailmaa. Kamerat kuvaavat niin amerikkalaista luonnonpuistoa kun malesialaisen nettikahvilan asiakkaita. Pääosassa ovat kuitenkin nuoret tytöt ja pojan koltiaiset. Eräs viime vuoden suosituimmista webkamerasivustoista tallensi 22-vuotiaan virginialaisen Stephanien elämää (www.half-asleep.com/stv). Yksi kamera on tietokoneen luona, toinen työpaikalla ja kolmas – tämä on tietenkin suosion syy – makuuhuoneessa.

Vaan saa Suomessakin huomiota osakseen. Töölöläisnaisten elämää on seurannut parhaimmillaan lähes 50 000 eri ihmistä kuukaudessa. Ei web-kamera mikään televisio ole, mutta tytöt tunnetaan. Ravintola Memphisissä tarjoilijana työskentelevä Sanna kertoo:

"Kymmenisen ihmistä on tullut varovaisesti kysymään, että oletko sä se Cityn nettityttö."

Web-kameralle omistetussa chatissa roikkuvat samat nimimerkit päivästä toiseen. Naisten mukaan osasta on tullut heille aitoja nettiystäviä.

Emilia ja Inkeri ovat jopa suostuneet nettitreffeille.

"Vaikka on siinä pelkonsa. Chatissa tavattu ihminen on livenä aina arvoitus."

Cityn kamera on asennettu kolmen huoneen soluasunnon keittiöön. Katon rajasta kamera on lähettänyt kuvaa monista etkoista – "käymme Highlightissa" – muutamista kotibailuista, joista on tunnistettu niin maajoukkueen futaajia kuin Jasper Pääkkönenkin. Ensimmäisessä kamerakodissa Katajanokalla – sielläkin kolme tyttöä – jopa viuhahdeltiin.

Naiset sanovat eläneensä muuten kuten aina ennenkin, mutta ennen keittiöön astumista tavaksi on tullut tarkistaa, että päällä on vähintään paita. Web-kameran miehistä yleisöä tiukka pukeutumiskoodi jaksoi häiritä vain pari ensimmäistä päivää, jolloin chatin mantra oli "paita pois."

Chattailusta kamerayhteisön kanssa on tullut erottamaton osa päivärutiinia. "Heti aamulla tarkistamme, onko tuttuja paikalla."

Kolkkoja viestejä kohtaan tytöt sanovat tulleensa lähes immuuneiksi, mutta rajansa kaikella. Pari kuukautta sitten joku paljasti chatissa tyttöjen osoitteen, puhelinnumeron ja ruutuun ilmestyi kieron kanssasisaren viesti: "Sanna, mä hakkaan sut, mä potkin sua päähän, kun tapaan sut."

"Silloin päätin muuttaa kännykkänumeroni salaiseksi", Sanna sanoo.

Kesäkuun alussa kamera siirtyy uuteen kotiin, jonka asukkaat paljastetaan seuraavassa City-lehdessä. Tuleeko kameraa, siis julkisuutta ikävä?

Syvä hiljaisuus. Sitten naiset puhkeavat puhumaan toistensa päälle. Siis tiedättehän: ei tule ikävä, mutta kuitenkin.

Emilia, Sanna ja Inkeri SurfCityn web-kamerassa toukokuun loppuun asti. Hakemukset uudeksi kodiksi osoitteeseen: city@city.fi.