Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on amk.

Puu kaatuu!

Olin viikonloppuna metsätöissä. Harvennuksen lomassa mielikuvitus vaelsi vertauskuvan kautta korkeakoulujen strategisiin valintoihin: mitä säilyttää, mitä karsia pois?

Ammattikorkeakoulujen paisuneet markkinointibudjetit ja mainosten epärealistisiksi syytetyt mielikuvat olivat mediassa pinnalla tämän kevään yhteishaun aikaan. Mainoskampanjat voi nähdä jonkinlaisina kuolonkorahduksina, sillä keskustapuolueen jäädessä oppositioon ammattikorkeakoulu-uudistus todennäköisesti toteutuu.

Syrjäseutujen sivutoimipisteitä ja hakijapulaa potevia koulutusohjelmia karsitaan, ja luultavasti myös yksittäiset koulutusalat keskittyvät nykyistä harvemmille paikkakunnille. Jos ministeriössä oikein innostutaan, voi olla, että samaan päädytään myös yliopistopuolella. Käytännössä se tarkoittaisi vakavaa pohdintaa ainakin yliopistokeskusten* olemassaolosta.

Opiskelijoita siis sijaitsee jatkossa harvemmissa ja suuremmissa kaupungeissa. Jos asiaa miettii asumisen, terveydenhuollon, palveluiden, koulutuksen laadun ja opintovalikoiman monipuolisuuden kannalta, suunta on pelkästään positiivinen. Toisaalta, jos joissakin yksiköissä on saavutettu hyvä ja ihmisläheinen ilmapiiri, se voi jäädä muutossa jalkoihin.

Mitkä kaupungit voittavat? Se riippuu melko paljon kunnallispoliitikkojen pätevyydestä (hui!). Korkeakoulukaupunkien keskinäisessä profiloitumisessa ja ylläpitäjinä toimivien kuntayhtymien väännöissä dynaamisuus on valttia: änkyröinti ja "säilytetään kaikki"-mentaliteetti tuskin toimii.

Jottei koko homma menisi aivan kaoottiseksi, opetus- ja kulttuuriministeriön kannattaisi koordinoida keskittämisiä aika huolella.

Esimerkiksi helsinkiläisen Metropolia-amk:n huipputasoinen klassisen musiikin koulutus meinasi viime viikolla jauhautua profiloitumisen tiimellyksessä tuusannuuskaksi. Ilmeisen huonosti informoituna ja hätäisesti tehty työryhmäehdotus oli lakkauttamassa muusikkolinjan ja kolme muuta suuntautumisvaihtoehtoa.

Piilossa toteutetun valmisteluprosessin loppusuoralle oli häthätää improvisoitu "opiskelijakuulemistilaisuus", joka luisui jo alkumetreillä anarkiaan. Siellä uudistuksen perusteluiksi kerrottiin kaikenlaista epämääräistä suunnilleen tähtitaivaan asennosta asti, ja kun opiskelijat vaativat faktaa pöytään ja kertoivat johtajille mistä koulutuksessa on ja ei ole kyse, koko uudistus ajoi saman tien karille.

Kerran kaadettua puuta on vaikeaa ellei jopa mahdotonta istuttaa uudelleen. Vähän kuin metsätöissä, myös rakenteellisessa kehittämisessä tarvitaan huolellista ja asiantuntevaa suunnittelua. Agraaripuolelta tulee myös toinen viisaus: lypsävää lehmää ei kannata tappaa.

____
*Yliopistokeskukset ovat usean eri yliopiston alayksikköjä kokoavia, usein aikuiskoulutukseen keskittyneitä keskuksia, joita sijaitsee monissa keskisuurissa kaupungeissa, joissa ei ole omaa yliopistoa, esim. Lahdessa ja Porissa.


Oy vai yO  2

Olipa aikamoiset bileet kauppiksella… tupa oli täynnä ja tunnelmat hikiset. Kyse oli siis Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen (Rake) seminaarista viime tiistaina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Ministeriön johto antoi yliopistoille ja ammattikorkeakouluille kevään kunniaksi kovan paketin painavaa palautetta. Avaussanoissa mm. kuultiin, että ”nykyinen koulutustarjonta on ylimitoitettua ja koulutuspaikkojen käyttö tehotonta”. Joustavaa suhtautumista tilaisuudessa edusti se, että valmiin toimenpideohjelman sijaan esiteltiin tilannekatsaus.

Loppua kohti puhe alkoi olla jo melko suoraa. Moni AMK esimerkiksi potee hakijapulaa, ja näyttää siltä että kohta ministeriöllä alkaa joko kirves tai juustohöylä heilua. Iltapäivän aikana kuultiin kommentteja kuten…

”Välillä asia ei ole mennyt täysin jakel… tai siis aina emme ole onnistuneet viestimään, mitä tämä [profiloituminen] tarkoittaa”
”Joskus kiinteistöjen ylläpito tuntuu olevan keskeinen toimiala”
”Alueellinen vaikuttavuushan ei ole sama kuin alueellinen läsnäolo”
”Monella painoaloja ovat edelleen kaikki alat”
”Tähän tulee muutos”

…ja niin edelleen. Vaikuttaa siis siltä, että vaikka maakunnat ovat täynnä Betonia (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/109420/), ministeriöllä on käytössään riittävän järeät työkalut.

Keskusteluissa kuultiin mm. pohdintaa siitä, pitäisikö yliopistojen kiinteistöyhtiössä ajaa yhtiön etua vai yliopistojen etua. Mielenkiintoinen kysymys, varsinkin kun yliopistot ovat yhdessä kiinteistöyhtiön enemmistöomistajia. Toisaalta: mitä se kuuluu Itä-Suomen tai Tampereen yliopisto-omistajille, onko vaikkapa Oulun yliopistossa tilaongelmia. Käytännössä yliopistot alkavat siis saneerata toisiaan. Kätevää!


Betonia  1

Keväisin joka paikassa tungeksivat valkolakit, puoli ikäluokkaa, eivät millään kaikki mahdu tittelin mukaisesti yliopistoihin, vaan heidät loppusijoitetaan maamme lukuisiin ammattikorkeakouluihin.

Niin sanotusta Taxellin visiosta* 20 vuotta sitten alkanut ja hutiloiden kasvatettu koulutuspoliittinen kukkanen on johtanut siihen, että Suomessa on hujan hajan 70 eri amk-yksikköä kouluttamassa nuorisoa toinen toistaan käyttökelvottomampiin tutkintoihin.

Kaunis ajatus väestön koulutustason nostosta on saanut paljon loiseläjiä:

- Aluepolitiikka eli tässä tapauksessa haja-asutusalueiden tekohengitys oppilaitosten avulla on betonoinut ammattikorkeakoulujen sivupisteet niille sijoilleen ikuisiksi ajoiksi. Tämä on huhujen mukaan Keskustapuolueelle rakas ulottuvuus.

- Lukiot-ammattikoulut -jako on kuulemma taas Kokoomukselle niin pyhä, että duaalimallia eli kahta erillistä, ei-vertailtavaa oppilaitosverkkoa on pidetty väkisin yllä myös korkeakoulutasolla. Demarit ilmeisesti hinkuvat muita enemmän toisen asteen yhdistämistä yhdeksi nuorisokouluksi.

- Sisäänotettujen opiskelijoiden – ei siis valmistuneiden, kuten yliopistoissa – perusteella myönnettävä rahoitus on varmistanut liikakoulutuksen suosituille aloille. Tästä en tiedä kuka tätä kannattaa (ammattikorkeakoulujen itsensä lisäksi), mutta eipä ole muuttunut, vaikka kaikki tietävät kuinka älytöntä se on.

- Fossiili-vanhempien mielissä elävä lukion sokea arvostus johtaa lasten painostamiseen väärille aloille.

Kaikilla aloilla jyrkkää ja selvää rajaa yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä ei ole koskaan ollutkaan. Viimeaikaisten eurooppalaisten tutkintorakenteiden ja viitekehysten myötä koko jako on vedetty vessasta alas ihan virallisestikin. Silti duaalimalli on vieläkin monille pyhä lehmä.

Jotta pelleily loppuisi, laitoksia pitäisi rahoittaa ja arvioida samalta pohjalta. Mutta ei betonia noin vain pureta. Uudistusta ei voi tehdä, sillä sen myötä iso osa ammattikorkeakouluista häviäisi kartalta. Lisäksi jouduttaisiin myöntämään, että muutamat maamme yliopistoista häviävät parhaille “alemman tason” ammattikorkeakouluille ja tulisi lisätä lakkautuslistan jatkoksi.

Tsemppiä vaan opetusministeriölle.

*Christoffer Taxell (r) oli opetusministerinä 1987–90.
Nyt opetusministerinä on Henna Virkkunen (kok).
TJEU: http://www.city.fi/artikkeli/Henna+Virkkunen/3174/