• Touko Aalto

OHI ON

Kuva: Thinkstock

Asevelvollisuus puhuttaa taas. Tällä kertaa yllykkeenä on OHI ON -kansalaisaloite, jonka tavoitteena on lakkauttaa asevelvollisuus Suomessa.

http://ohion.fi/

Aihe putkahtaa aika ajoin esiin. Viimeksi vuonna 2010, kun vihreät esittivät Kohti valikoivaa asevelvollisuutta -ohjelmansa:

http://www.vihreat.fi/node/5392

Keskustelu ja siinä esitetyt argumentit eivät ole paljoa muuttuneet vuosien varrella.

Timanttisimman puheenvuoron OHI ON -kampanjasta käytti Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino.

http://www.aliupseeriliitto.fi/blogit?247_a=comments&247_m=1324

Leinon kirjoitus kuvaa koko asevelvollisuuskeskustelun syvimmän olemuksen: kyse ei ole järkiperäisestä argumentaatiosta vaan tunneperäisestä varjonyrkkeilystä.

Leinon tunnepurkaus palveli lähinnä OHI ON -kampanjaa ja toi sille rutkasti lisänäkyvyyttä.

Olen suorittanut 9kk:n asepalveluksen ja seurannut puolustuspoliittista keskustelua aktiivisesti jo vuosia. Alla muutama näkökulma, joita olen pohtinut niin kasarmilla kuin siviilissä jo pitkän tovin.

1. Minkälainen sotilaallinen uhka ja mistä meihin kohdistuu?
2. Valmistaudummeko yhä laajamittaiseen maahyökkäykseen?
3. Tarkastelemmeko puolustusvoimia sen ydintehtävien kautta?
4. Onko maanpuolustustahto kytketty yleiseen asevelvollisuuteen?

Omiin voimavaroihin perustuva uskottava koko maan kattava puolustus ei tarkoita 230 000 henkilön miesaitaa maamme rajoilla eikä edellytä yleistä asevelvollisuutta. Päinvastoin. Pieni, laadukas ja moderni puolustus on kustannustehokas ja vastaa parhaiten uusiin haasteisiin.

Eduskunnan hyväksymä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko lähtee edelleen siitä lähtökohdasta, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta sitä ei voi sulkea kokonaan pois pitkällä aikajänteellä.

http://vnk.fi/julkaisukansio/2012/j05-suomen-turvallisuus-j06-finlands-sakerhet/PDF/fi.pdf

Puolustusvoimia pitää tarkastella sen ydintehtävien kannalta. Kuinka nykyinen armeijan malli pystyy vastaamaan ydintehtäväänsä eli Suomen puolustamiseen? Vastaus on huonosti. Kuntokoulu- sekä "tehdään pojista miehiä" -argumentit eivät kestä kriittistä tarkastelua. Armeija ei pidä itseään minään kasvatuksellisena instituutiona vaan maanpuolustusorganisaationa. Sellaisena armeijaa pitää myös käsitellä.

Toissijaiset perusteet hämärtävät armeijan tehtävää. Samalla logiikalla voisi vaatia vaikka lukiokoulutuksen siirtämistä armeijalle ja perustella armeijan merkitystä kansankunnan sivistyksen ylläpitäjänä. Ikäluokkien yhteiskunnallistaja -argumentit eivät avaudu tämän ajan ihmisille tulevista sukupolvista puhumattakaan. Käsitys ainoasta ja oikeasta tavasta elää, uskoa sekä toimia isänmaallisesti eivät enää kantaudu menneisyydestä, hyvä niin.

Puolustusvoimia on ajateltava ennen kaikkea tulevaisuuden turvallisuusuhkien kautta. Mihin varaudumme? Puolustusvoimien kehittämisen on luonnollisesti vastattava noita tavoitteita. Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, rikollisuus, terrorismi, talouskriisit, epidemiat ja tietoyhteiskunnan ongelmat eivät kunnioita valtioiden rajoja eikä niihin pystytä vastaamaan varautumalla laajaan maahyökkäykseen.

Suomen puolustuspoliittinen selonteko tunnistaa hyvin uudet turvallisuusuhkat ja se katsoo huomattavasti paremmin tulevaisuuteen kuin kansallinen puolustuspoliittinen keskustelu. Valitettavasti selonteon johtopäätökset eivät tue sen keskeistä asiasisältöä ja yleinen asevelvollisuus nähdään yhä suomalaisen puolustuksen kivijalkana. Tämä kielii siitä, että kyllä puolustusvoimissa tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta johtopäätökset ovat saneltu ennalta sisäpoliittisista syistä.

Selonteossa korostetaan hyvin voimallisesti valtioiden välistä keskinäisriippuvuutta ja puolustuspoliittista yhteistyötä (Nato-kumppanuus, EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen, pohjoismainen yhteistyö sekä kansainvälinen kriisinhallinta). Seuraava kappale ei ole esimerkiksi ole Heikki Patomäen ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Patomäki) kirjasta vaan puolustuspoliittisesta selonteosta:

”Maailmanlaajuisen keskinäisriippuvuuden kasvun myötä valtioiden ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kuuluvat yhä tiiviimmin yhteen. Yhteiskuntien uhkien torjuminen ja niihin varautuminen edellyttävät sekä siviili- että sotilaallisia voimavaroja. Rajat ylittävien uhkien, muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, huume- ja ihmiskaupan, tartuntatautien, ympäristöuhkien, energiakatkojen ja tietoverkkohyökkäyksien, merkitys korostuu. Valtioiden varautuminen häiriötilanteisiin tapahtuu yhä enemmän kansainvälisessä yhteistyössä.”

Kaikesta huolimatta suomalaiseen keskusteluun on jämähtänyt käsitys, että vain yleisellä asevelvollisuudella voimme suhtautua vastuullisesti Suomen puolustukseen. Näin asia ei ole. On vastuutonta ja vaarallista tarkastella puolustusvoimia muusta yhteiskunnasta ikään kuin irrallisena osakokonaisuutena ja varautua Kekkosen ajan turvallisuusuhkiin sokeana tulevaisuudelta.

Näkemykset koko maan puolustuksesta luopumisesta ovat virheellisiä ja vanhakantaisia. Kyse on siitä, millä tavoin koko maata puolustetaan, millaisiin turvallisuusuhkiin koko maa varautuu ja kuinka koko maan puolustus kustannetaan. Nykyinen armeijan malli on epärealistinen juuri siksi, että se ei ole kyennyt vastaamaan sisäpoliittisista syistä näihin kysymyksiin.

Puolustuspolitiikkamme keskeisin ongelma on, että puolustukseen käytettävät resurssit ja tulevaisuuden uhkat eivät keskustele riittävän hyvin keskenään.

Puolustusvoimien kustannuksista hyvin suuri osa on välillisiä, epäsuoria menoja. Kun puhumme puolustusbudjetista, emme voi sulkea ulos esimerkiksi työurien lyhentymistä ja opintoaikojen pidentymistä. Kansantaloustieteen professorin, tutkija Panu Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden näkymättömät kustannukset ovat Suomelle noin 1-2 prosentin luokkaa bruttokansantuotteesta.

http://ohion.fi/faktaa.htm

Niin ja lopuksi on hyvä vielä muistuttaa Leinoa ja muita hengenheimolaisia siitä itsestään selvästä asiasta ja tasa-arvoon liittyvästä ongelmasta, että yleinen asevelvollisuus koskee vain miehiä.

Kuva: Thinkstock

Kirjoitettaessa soi Asa - Sanat ei tehny tätä laulua

11 kommenttia

innertranquillity

11.9.2013 14:59

Ihan ok tekstiä. Naapurin Pikku-Paavo 5v:kin on sitä mieltä, että 50-luku meni jo ja että nyky-yhteiskunnassa on isänmaallisempia ja inhimillisempiä rahankäyttökohteita kuin joku 21Me RUK-kurssit, saati nuo Hornet-räpellykset. Kantani siis on, että korkeintaan hommataan Moskovaan asti kantava ohjusjärjestelmä ja muuten kohdistetaan resurssit sinne missä niitä nykyään tarvitaan :)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Ei ja ei

11.9.2013 16:57

Nyt oli kyllä puhdasta jaarittelua, eikä lainkaan puhtaita faktoja. 0 pistettä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

12.9.2013 10:16

Niin kivaa kuin se olisikin, että ilman nykymallin maanpuolustusratkaisua tämä maa voisi selvitä ja vielä halvemmalla niin silkka mahdottomuushan se on. Ei kyse ole isänmaallisuudesta vaan siitä luovutetaanko valtio suoraan kenelle tahansa joka viitsii tänne pari komppaniaa marssittaa. Henkilökohtaisesti en omaa mitään rakkautta armeijaa tai asepalvelusta kohtaan vaikka tai juuri siksi että olen sen läpi käynyt. Kuitenkaan en ole valmis luopumaan maan itsenäisyydestä mikä olisi suora seuraus siitä, että asevelvollisuus lakkautettaisiin.

Se on kyllä totta, että asevelvollisuus ei ole tasa-arvoinen järjestelmä, mutta sitä ei ole mahdollisuutta näin pienellä maalla korjata mitenkään muuten kuin tekemällä siitä velvollisuudesta sukupuoleton.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

12.9.2013 10:21

Noin niin kuin vertailuna, se, että tämän maan puollustusrakenne puretaan täysin kuten on ehdotettu, on sama kuin antaa kotiavaimensa romanille ja kertoa missä asuu sekä milloin ei kämpässä ei ole ketään. Olisi hauska nähdä moniko lakkauttajista on valmis luottamaan "naapuriinsa" niin kovasti, että tietäen riskin toteutumisen mahdollisuuden olevan lähellä sataa olisi silti valmis, ilman mitään erityistä syytä, luottamaan omaisuutensa tämän hoiviin. :)

Hetki ennen lounasta

12.9.2013 11:05

Muutama miete tähän kohtaan.

Mainitsit tekstissäsi:

"Puolustusvoimia on ajateltava ennen kaikkea tulevaisuuden turvallisuusuhkien kautta. Mihin varaudumme? Puolustusvoimien kehittämisen on luonnollisesti vastattava noita tavoitteita. Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, rikollisuus, terrorismi, talouskriisit, epidemiat ja tietoyhteiskunnan ongelmat eivät kunnioita valtioiden rajoja eikä niihin pystytä vastaamaan varautumalla laajaan maahyökkäykseen."

Uskon että olet osittain oikeassa tässä asiassa, moni luettelemasi asia on sellainen, missä on vaikea suoraan nähdä asevelvollisuudesta hyötyä. Toisaalta asiaa voi myös yrittää pohtia. Asevelvollisuudesta saadaan tarvittaessa ns. miesjoukkoja, joilla eristää tai suojata laajakin alue. Tällaista kapasiteettia ei koota ns. palkallisista turvallisuuden alan toimijoista lähinnä sen vuoksi, että esim. vastaavien poliisimassojen saaminen rajattavalle alueelle johtaa poliisien entistä pahempaan tyhjenemiseen muualla. Tällainen alueen haltuunoton tai rajaamisen kyky voi hyödyntää myös ajoittain epidemian tai terrorismin uhkaa vastaan. Todellisessa kriisitilanteessa saatetaan myös joutua tekemään uhrauksua, ja mutu-tuntumalta kuulostaisi loogiselta se, että kansa suhtautuisi siihen ainakin piirun verran paremmin, jos toteuttajina olisi ns. oman kylän poikia: asevelvollisuuden kautta saadaan sitoutettua kansalaiset mukaan maan turvaamiseen. Valikoivalla asevelvollisuudella tai ammattiarmeijalla ei päästä aivan yhtä laajaan jaettuun kokemukseen. Luonnollisesti herää kysymys, onko siltikään mitään järkeä pitää asevelvollisuusarmeijaa vain tällaisen asian vuoksi. No ei tietenkään, asiaa pitää tarkastella laajemmin. Jatketaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon linjalla ja käännetään katse kohti itää.

"Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja yhteiskunnallinen kehitys sekä
sotilaallisen suurvallan asevoimien tila ja kehitysnäkymät ovat luonnollisesti
Suomea kiinnostavia asioita." (s.11)

Selonteko ei lähde kovin tarkasti erittelemään sitä uhkakuvaa, että Venäjä joskus hyökkää Suomeen. Tällä hetkellä ei selvästi ole hyökkäämässäkään. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi tapahtua tulevaisuudessa. Venäjä on ollut ja on edelleen osittain epästabiili valtio, joka havittelee suurvalta-asemansa palauttamista. Talouden rintamalla se pyrkii uudelleen luomaan talousjärjestelmää, joka sitoisi sen naapurimaita. Etupiiriajattelu on ajat sitten haudattu asia, mutta olisi melkoisen valikoivaa ajattelua ajatella että käsitys etupiireistä olisi ainoastaan anakronistista. Joskus voi tulla rähinää itänaapurin kanssa asiasta Y tai X, ja se edellyttää Suomelta kykyä puolustautua. Sama rähinän uhka saattaa uhata myös muualta ilmansuunnasta.

Mutta miksi siis asevelvollisuusarmeija pitäisi säilyttää vastaamaan tuota uhkaa? Mielestäni asevelvolliset eivät edes riitä. Venäjällä on tällä hetkellä Leningradin sotilaspiirin alueella, epäilemättä Naton vuoksi, painopistealue, jossa on huipputeknologiaa ja korkean valmiuden joukkoja.(Venäjän turvallisuuspoliittinen kehitys ja Suomi, s.I) Venäjä turvautuu edelleen asevelvollisuuteen, vaikka esimerkiksi maajoukkojen osalta palvelusaika lyhennettiin vähän aikaa sitten vuoden pituiseksi. Toisaalta Venäjällä on satsattu nopean toiminnan kyvyn joukkoihin niin koulutuksen kuin materiaalin suhteen, joten maa pystyy halutessaan iskemään suht nopeasti ja tehokkaasti lounaassa ja tarvittaessa ajan kanssa mobilisoimaan asevelvollisyksikköjä. On aihetta kysyä, kykeneekö asevelvollisuusarmeija pysäyttämään nopeasti kehkeytyvät uhat? Ei välttämättä, mutta se kykenee ajan kuluessa ja riittävillä reserveillä ja varusteilla vastatoimiin ja se riittää. Mielestäni jopa parasta olisi asevelvollisuusarmeijan yhdistäminen Nato-jäsenyyteen, jotta pääsisimme turvallisuustakuun piiriin ja siten saisimme mahdollisuuden vielä apuvoimaan ulkomailta.

Turvallisuustakuu lieneekin se asia, jota kannattaa myös pohtia. Tällä hetkellä puolustusvoimat ja tahto niiden ylläpitoon ja käyttöön on Suomen turvallisuustakuu. Toki Ruotsi on ilmoittanut puolustavansa mitä tahansa EU-maata hyökkäystä vastaan, mutta miten tämä apu realisoituu tositilanteessa on asia erikseen. Yksipuolinen julistus on aina eri asia kuin kansainvälinen sopimus, tosin tämä viimeksi mainittukaan ei ehkä aina realisoidu. EU:n perussopimus muistaakseni myös vaatii tukea jäsenmaalle, joka on hyökkäyksen kohteena. Mutta varsinaiset turvallisuustakuut, samanlaiset kuin Nato-mailla, puuttuvat tyystin - vrt. esim. Georgian sota vuonna 2008 ja Georgian silloinen suhde Natoon. Siinä mielessä ainakin itse tykkäisin turvallisuustakuista, jotka olisivat suuria: eli Suomen tapauksessa mitä enemmän äijiä rynnäkkökiväärien kanssa, sen parempi: kaikki merkitsee kyllä, vaikka kuinka monta Iskander-ohjusta lentää taivaalla. Eri toten kuten mietitään Suomea laajemmalla mittakaavalla kuin pelkkää ruuhka-Suomea. Ammattiarmeija olisi käytännössä asevelvollisuusarmeijan toinen vaihtoehto, mutta sen ongelma on se, että huippukoulutetut sotilaat saadaan kyllä kulutettua taistelussa, ei huolta laisinkaan tästä. Mistäs uudet tilalle kun on ns. tilanne päällä? Toinen ongelma on se, että entäs jos on ns. tilanne päällä niin etelässä kuin pohjoisessa. Mitäs sitten, kun ammattisotilaita on rajallinen määrä?

Periaatteessa ideaalilta kuulostaisi tilanne, jossa muuten asevelvollisuusarmeijavetoisen ratkaisun lisäksi koottaisiin ammattisotilasosasto ja liityttäisiin Natoon. Mutta mistäs poliittinen tahto Nato-jäsenyyteen? Mistäs raha sekä Nato-jäsenyyteen että ammattisotilaista koostettuihin valmiusprikaateihin? Tietämykseni tämänhetkisestä palkattujen erikoisjääkäriosastojen tilasta on puutteellinen, RDF-valmiusaika umpeni jo ja vastaavaa palkattua ja koulutettua joukko-osastoa ei taida olla saatavilla. Mutta periaatteessa Suomesta löytyy erikoisjääkäriosastoja asevelvollisten kouluttamisen vuoksi, joten tässä mielessä nopeasti toimimaan kykeneviä hyvin varusteltuja joukkoja löytyy. Miten se nopeus sitten määritelläänkin.

Totesit näin: "Puolustusvoimia pitää tarkastella sen ydintehtävien kannalta. Kuinka nykyinen armeijan malli pystyy vastaamaan ydintehtäväänsä eli Suomen puolustamiseen? Vastaus on huonosti. Kuntokoulu- sekä "tehdään pojista miehiä" -argumentit eivät kestä kriittistä tarkastelua."

Kuntokouluargumenttia voi käyttää meikäläisen kohdalla (9 kk palvelusta, sen aikana opin liikkumaan ja innostuin niin, että jatkan vieläkin), mutta muuten se taitaa olla, kuten sanoit, argumentti joka ei kestä kriittistä tarkastelua. "Tehdään pojista miehiä" on populääri argumentti, mutta ei sekään kyllä kestä kriittistä tarkastelua.

Mutta otetaanpa esille sellainen funktio kuin sosiaalistuminen, jota voidaan tarkastella kriittisesti ja joka käsitteenä liittyy "tehdään pojista miehiä" -argumenttiin. Asevelvollisuusarmeijaa helposti joko puolustetaan tai vastustetaan talouden kautta. Sitä pidetään kustannustehokkaana ratkaisuna, mutta joka heikentää talouden toimintakykyä ja lyhentää työuria (vaikuttaa julkisessa retoriikassa vaarallisemmalta kilpailukyvylle kuin huonot työskentelyolosuhteet, kehno palkkaus, erilaisten elintasosairausten yleisyys ja ennen kaikkea alkoholin liikakäyttö). Hitto, jopa Maanpuolustuskorkeakoulu on tehnyt aiheesta asevelvollisuuden kustannustehokkuutta kritisoivan tutkimuksen, kuten Ohi On -kampanjan faktalistauksessa viitataan. Tästä on tehty tutkimuksia, kuten kampanjan faktalistauksessa kerrotaan, ja lisää on tulossa. Mm. professori Vesa Kanniainen oman ilmoituksensa mukaan työstää paraikaa tällaista tutkimusta.

On ihan oikein että asioista puhutaan rahan kautta, koska yhteiskunnassa on muitakin asioita, jotka tulee saada verovaroin hoidettua. Mutta se käsite, se sosiaalistuminen, sitä ei suomalaisessa diskurssissa juuri näe. Sen puuttuminen on muuten eurooppalainen ilmiö, toisin kuin esim. Yhdysvalloissa.(Christophen Jehn ja Zachary Selden, "The end of conscription in Europe" Contemporary Economic Policy, Vol. 20, Iss. 2 (2008), 98-99.) Voidaanko siis asevelvollisuuden haitoista ja hyvistä puolista puhua myös sen kautta, miten asepalvelus (tai siviilipalvelus) sosiaalistaa yksilöä yhteiskuntaa ja sitouttaa sen jäseneksi? Kyseessä on kuitenkin laajalti jaettu kokemus, joka vaikuttaa ei vain nuorta miestä tai naista, vaan hänen perhettään ja tuttavapiiriään. Mitä tulee nimenomaan miesten sosiaalistumiseen, vastaavia jaettuja kokemuksia ei oikein löydy: 14-vuotiaana käyty ripari ei ihan ihan päästä samaan, ja eri koulutusportailta ei löydy vastaavasti jaettuja kokemuksia. Mitä jää jäljelle? Linnanjuhlat 6.12? Jääkiekkojoukkueen mm-kulta? Käynti sotaveteraanien haudalla? Tarkoitan siis sellaista jaettua kokemusta, joka sosiaalistaa yksilöitä yhteiskuntaan. Henkilökohtaisesti uskon Kennedyläiseen ajatukseen siitä, että älä kysy, mitä maa voi tehdä hyväksesi, vaan kysy mitä voit tehdä maasi hyväksi. Voi olla, että löytyy parempia keinoja sosiaalistaa yksilö yhteiskuntaan, mutta haluaisin kuulla, mikä se on ja jos sitä vielä ei ole, millä aikataululla se otetaan käyttään samalla kuin asevelvollisuus lakkautettaisiin. Se on tapa estää kehitystä, jossa ihmiset jakautuvat entistä pahemmin erilaisiin ja erikokoisiin kuppikuntiin usein maantieteellisen sijainnin tai työpaikan/työttömyyden sijaan. Olisi edes JOTAIN. Sosiaalistuminen liittyy maanpuolustustahdon ylläpitoon, ja tällainen abstrakti asia taitaa koostua monista elämän asioista, jotka liittyvät siihen miten Suomea ajatellaan. Isänmaa, synnyinmaa, yms. Minusta sitä tulee varjella erilaisten osa-alueiden kautta, ja asevelvollisuus on siihen yksi tapa.

Tällaisia satunnaisia mietteitä työpäivän keskeltä. Saattaa olla sekavaa, mutta yritä kestää. Sen haluaisin vielä mainita, että minusta nykyisellään asevelvollisuus on riittämätön, päinvastoin. Haluaisin laajempaa kansalaispalvelua, jotta päästäisiin pois liiaksi asevelvollisuus/sivari -dikotomiasta enemmän saksalaiseen suuntaan, jossa kummatkin nähdään aidosti hienoina asioina.

Summa summarum: asevelvollisuus säilyköön toistaiseksi, mutta keskustelu jatkukoon. Tunneasia, mutta niin sen pitääkin olla.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

alemmantasonmiäs

12.9.2013 15:49

Turha spekuloida sotilaallisesta uhasta ja puolustusvoimien käyttötarkoituksesta kun sen koko olemassaolon ainoa tarkoitus on pitää Venäjä loitolla. Kaikki KriHa toiminta ja öljyntorjuntajumpat on pelkkää kulissia ja tissienläpsyttelyä.

Mutta tämä Venäjän uhka onkin sen tason juttu että meidän on syytä ylläpitää ei vain 230 000 miehen vaan mielellään yli 500 000 hengen reserviä yllä. Se että Suomessa on liberaaleja ajatuksia ja flowfestivaaleja ei muuta sitä tosiasiaa että meillä on edelleen tuollainen reipas 1000km yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Mitä taas tulee tämän hetkiseen uhkaan niin muistakaa että hyökkääjä päättää hyökkäyksen ajan ja paikan. Mikäli elätte utopiassa ettekä näe tätä uhkaa niin suosittelen tutustumaan siihen mitä tapahtui Georgiassa, Elokuussa 2008. Venäjällä on tahto, kyky ja tarvittaessa motiivi käyttää aseellista voimaa ajaakseen omia intressejä omien rajojensa ulkopuolellakin.

Yleisiä harhaluuloja:

"Päinvastoin. Pieni, laadukas ja moderni puolustus on kustannustehokas ja vastaa parhaiten uusiin haasteisiin. "

Miesmäärältään pieni ei ole laadukas, moderni eikä se riitä vastaamaan mihinkään haasteisiin. Korkeintaan ohjaamaan liikennettä.

Kirjoittaja kertoo palvelleensa 9kk joten oletettavasti olet jonkun huoltojoukon jäsen. Ehkä lääkintämies? Jos olisit armeijassa lojumisen lisäksi myös opiskellut jotain niin tietäisit että jokaista taistelevaa jalkaväen sotilasta kohden tarvitaan 3-5 huolto- ja tukiaselajien edustajaa.Siis niitä jotka eivät ole suorassa viholliskosketuksessa. Mainittakoon nyt vaikka ruoka- ja kalustohuolto sekä viesti. Se että edes yksi tykistöammus (yksikään jalkaväkipataljoona ei taistele ilman tykistön tukea) saadaan taivaalle tarvitaan vähintään tulenjohtoryhmä osoittamaan maali, tykkiryhmä suorittamaan itse laukaus, komentopaikka ja sen tukitoiminnot ohjaamaan koko patteriston toimintaa sekä jonkun tarvitsee rakentaa (toimivat) viestiyhteydet näiden sidosryhmien välille. Lisäksi paljon erilaisten ajoneuvojen kuljettajia pitämään tämä pumppu liikkeessä. Tiedoksi vielä että sodanaikana tulikomentoja ei anneta facebookissa. Julkisessa keskustelussa palkka-armeijan kooksi on määritelty n. 20 000 miestä. Tuosta määrästä pitäisi siis riittää väkeä koko orkesterin pyörittämiseen? Haloo. Tuosta saataisiin maksimissaan mobilisoitua 5000 henkeä jotka pyrkivät taistelukosketukseen hyökkääjän kanssa mutta jaksaako tämä koko 5000 taistella yötäpäivää ja siirtymät päälle? No ei taatusti vaan perinteisen kolmiopin mukaan kolmasosa taistelee, kolmasosa on huollossa ja kolmasosa siirtyy ja valmistelee seuraavia asemia. Tälläkö määrällä rajan yli puskevat kolonnat pysäytetään? Turvaa omia alueita myös syvyydessä? Siellä se "pieni, laadukas ja moderni" porukka odottaisi poteroon kaivautuneena kymijokilaaksossa kun hyökkääjä vyöryttää Oulusta läpi. Vaikka taistelukentän kuva sitten 40-luvun onkin muuttunut ja asevaikutusta voidaan kohdentaa satojenkin kilometrien päähän ohjusten ja ilmavoimien avulla, itse maa-alueita voidaan edelleen hallita, ottaa haltuun ja puolustaa vain ja ainoastaan maavoimilla. Hyökkääjän (Venäjän) intressit ei sitäpaitsi olisi pommittaa kaikkea etäältä paskaksi vaan nimenomaan ottaa käyttöön meidän hyvä infrastruktuuri. Haaste sekin.

"Me saamme ulkopuolista apua sitten kun paska osuu tuulettimeen"

- Nato ei ota jäsenekseen sotaa käyvää maata.
- Natolla tai kellään muullakaan ei ole lähettää jalkaväen sotilaita mainita saakka.
- Muistamme Tsetshenian ja Georgian. Venäjällä on tapana saada uhri näyttämään syylliseltä ja oikeuttamaan oman hyökkäyksensä kansainvälisen yhteisön silmissä.
- Harva maa myy edes ammuksia konfliktissa olevalle maalle. Saati että niitä saataisiin toimitettua perille.

Siinä ongelma. Etsi sinä ratkaisu.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

hkm

13.9.2013 16:41

Kuka osaa ennustaa tulevaisuuden? Onko kukaan osannut aikaisemminkaan? Erityisesti mikä on tuleva kehitys Venäjällä. Talouden yksipuolisuus ja öljyriippuvuus. Venän talouden tilanne ja sen kehitys? Myriadien vajaus kunnossapito- ja uusinvestoinneissa. Rapautuvat perusrakenteet tiet ja muu kunnallistekniikka, sähkönsiirto, kaasu- ja öljyputkistot, rakennukset yni. Lähes kaikki on valmistumisen jälkeen jätetty kunnossapitämättä.

Oligarkeilla on omat intressinsa ja turvajoukkonsa samoin kuin yrityksillä, tullilla, rajavartijoila , sisäministeriöllä, vartiointiliikkeillä, poliisilla, armeijalla, eri alueilla jne.

Edelleen puuttuu asiantunteva ja realistinen suunnitelma miten sitten toimittaisiin ja pärjättäisiin jos yleisestä asevelvollisuudesta ja sen tuottamasta koulutetusta ja laajasta reservistä luovuttaisiin?

Uskottavan puolusten takaamiseksi tarvitsemme kumppaneita ilmapuolustuksemme tueksi. Kaappaushyökkäys ja koko sota ratkaistaan pääosin ilmassa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

MAgrippa

13.9.2013 17:06

Tietysti jos ensin kuten yllä otetaan pohdinnan pohjaksi oletus että mitään "laajaa maahyökkäystä" ei ikinä tule, ei sotimiseen valmennettuja joukkoja tarvitakaan.
Nykyaikainen sota ei ole rajan mittainen vyörytys josta vuodetaan etukäteistietoja Suomen pitkää liikekannallepanoa varten. Erityisesti Venäjän uudet doktriinit tähtäävät salatun joukkokeskityksen vahvistaman "sotaharjoitus"-muodostelman yllätyshyökkäykseen. Nykyaikaa on pääkaupunkiin kovalla vauhdilla pyrkivä panssariprikaati (3-6 kpl) jota tuetaan ja suojataan ilma- ja rakettiasein. Ja Suomen kaakkoisrannalla huolletaan ja koukkaillaan meritse. Suomen ne joukot jotka voivat liikkua hyökkääjän tielle ovat minimaaliset.
Joten se on totta että "miesaita" ei enää ole tarpeen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

alemmantasonmiäs

14.9.2013 13:13

MAgrippa on jäljillä. Venäjän doktriini tietysti tähtää mahdollisimman nopeaan etenemiseen ja vihollisen lyömiseen. Aivan kuten Georgiassa nähtiin. Mutta tällöinkin oli tiedossa jo useita viikkoja aikaisemmin että Venäjä harjoittelee hyökkäysmanoovereja Kaukasuksella eli eivät ne suurien kolonnien hyökkäykset koskaan aivan puskista tule. Ainiin ja Naton jäsenenä meillä olisi käytössä myös sateelliittitiedustelun tarjoamat edut...

Hyökkääjälle muodostuu kuitenkin ongelma jos sen kärki etenee liian syvälle liian nopeasti. Tällöin sen kärjen huoltaminen käy haasteelliseksi jos/kun puolustaja motittaa ja katkaisee väylän takana tulevien osastojen ja kärjen välillä. Sikälimikäli meillä on muskelia moisen peliliikkeen tekemiseen. Tämän vuoksi suomen juuri tulisikin nostaa puolustusbudjetti sinne 2,5% tietämille BKT:stä ja satsata yksiköiden omapuolustukseen mm. panostamalla paikallis-ilmatorjuntaan.

Myös meidän puolustusdoktriini on muuttunut. Aivan äskettäin julkaistiin uusi taistelutapa joka tähtää nimenomaan vihollisen kiusaamiseen syvyydessä ja koko hyökkäyksen alueelta. Eikä "miesmuurilla" kuten vielä 40-luvulla oli tapana. Hyvä näin. Tämän päivän sana on tuli ja liike.

Ja vaikka ilmaherruus sekä pitkänkantaman ohjukset näyttelevät suurta asemaa sodankäynnissä, muistakaa kuten yllä jos sanoin että maa-alueita voidaan ottaa haltuun vain maavoimilla. Suomen rannikko ja Itä-Suomen maasto on erittäin epäedullinen hyökkääjän kannalta ainakin tuonne Kymenlaaksoon asti, varsinkin jos olemme yhtään kerenneet valmistelemaan puolustusta. Vielä kun olisi ne maamiinat käytössä joilla ohjata vihollisen liiketta mutta niistä päätettiin maanpetoksellisesti luopua. Huoh. Jälleen kerran tyhmistä ja tarpeettomista poliittisista päätöksistä maksetaan suomalaisen sotilaan verellä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

zzz-top

14.9.2013 18:08

Ammattiarmeijan olemassaolo muodostaisi poliittisen rasitteen. Miten järjestettäisiin änkyräkonservatiiviseksi miehistörakenteeltaan muuttuvan joukon poliittinen valvonta? Melkein kaikissa ammattiarmeijaa käyttävissä maissa on lisäkustannuksena ja armeijan vastapainona hemvärvetin tai kansalliskaartin tyyppinen, raskaasti aseistettu, osa-aikaisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva instanssi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

alemmantasonmiäs

21.3.2014 19:00

Vanha aihe mutta pakko palata. Noh, paljonko Ukraina on saanut ulkopuolista apua nyt kun Venäjä tekee mitä tahtoo? Anyone? Nato ja rauhankumppanuus? Kopkop.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi