Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on verotus.

Hanhesta vihaisiin lintuihin  2

Suomen taloudellinen hyvinvointi on nojannut menneet vuosikymmenet vientivetoiseen teollisuuteemme. 1900-luvun loppupuolella toiseksi Suomen vientivaltiksi kohosi IT-ala matkapuhelinliiketoiminnan siivittämänä.

Maailma on kuitenkin muuttunut ja moni perinteisesti maallemme hyvinvointia tahkonnut toimiala ja yritys kamppailevat rakennemuutoksen kourissa. Suuri osa näiden alojen työpaikoista siirtyy ulkomaille, vaikka suuryrityksemme löytäisivätkin menestyksen eväät maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Hyvinvointimme ei siten voi enää nojata vanhan reseptin varaan. Minkä varaan se voi rakentua?

Yksi ratkaisu on ketterästi toimivat korkean teknologian, palveluiden tai luovien alojen “born global”-yritykset. Suomi ei voi tyytyä eksyneenä etsimään uutta Nokiaa luottaen sen löytymiseen. Suomi tarvitsee yhden kultamunia munivan hanhen sijaan lukuisia vihaisia lintuja.

Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ratkaistaan millaiset edellytykset Suomessa tarjotaan yrittäjyydelle, työllistämiselle ja menestyksen tavoittelulle.

Verotammeko menestystarinat kuoliaaksi jo ennen niiden syntymää? Onko verotuksemme houkuttelevuustekijä vai karkotustekijä? Saako Suomessa menestyä? Kannustammeko yrittäjyyteen ja yrittäjiä kasvun tavoitteluun?

Itse uskon yrittämiseen ja työntekoon kannustavaan verotukseen. Haluan kamppailla yritysten T&K-verokannustimien ja pääomasijoitusten verohelpotusten puolesta nykyisen virkamiespäätöksiin perustuvan ja aluepolitiikan ohjaaman yritystukien ekosysteemin sijaan.

Haluan kamppailla sen puolesta, että Suomi on hyvä maa tehdä töitä, työllistää muita ja pyrkiä menestymään. Sen puolesta, että Suomi tarjoaa hyvän pesäpaikan vihaisille linnuille.

Yrittäjän tai työntekijän menestys ei nimittäin ole keneltäkään muulta pois. Päinvastoin, se on lisää myös kaikille muille, sillä talous ei ole nollasummapeliä.


Eläkehuijaus  8

Monet kuvittelevat, että omat eläkerahat ovat jossakin suuressa kassassa, josta niitä sitten jaetaan kunkin tuottaman työpanoksen suhteessa takaisin. Todellisuudessahan ne rahat käytetään saman tien. Ainoa keino saada jotain takaisin on pakottaa lapsemme maksamaan.

Kuvitteellinen 30-vuotias Simeoni asuu Helsingissä. Hän tienaa suomalaisen miehen keskipalkan eli 3500 €/kk. Simeonin työnantaja maksaa ostamastaan työpanoksesta 4600 €/kk, mutta Simpalle jää käteen vain 2450€. Loput 2150€ menee tuloveroon (875€), työnantajan eläkemaksuihin (600€), työntekijän eläkemaksuun (160€), pakollisiin vakuutuksiin (140€), sosiaaliturvamaksuihin (80€), työterveushuoltoon jne. Pakolliset eläkemaksut ovat yhteensä 760 euroa kuussa.

Jos Simeoni jää eläkkeelle nykyistä keskimääräistä eläkeikää 5 vuotta myöhemmin eli 65-vuotiaana, hänen tuleva eläkkeensä on 1840 €/kk. Verojen ja muiden maksujen jälkeen tästä jää käteen vajaa 1600€.

Jos Simeonin sallittaisiin itse hoitaa eläkkeensä, hänen ei missään tapauksessa kannattaisi olla Kelan asiakas. Laittamalla eläkerahat säästöön hänellä on eläkkeelle jäädessään 320 000 € omaisuus. Jos hän sijoittaa eläkemaksunsa verran kuukausittain, hänellä on eläkkeelle jäädessään helposti 450 000 euroa tai enemmän. Jos Simeoni elää 85-vuotiaaksi (noin 10 vuotta pidempään kuin mitä miehet nykyään elävät), hän voi maksaa itselleen noin 3 500 € kuukausieläkettä, verottomasti. Jos hän kuolee ennen 85 ikävuotta, säästetyt eläkkeet eivät katoa minnekään, vaan hänen lapsensa perivät ne.

Valtion järjestämä eläke on yksi suuri huijaus. Juuri siitä syystä järjestelmästä ei voi irtisanoutua, sillä jokainen laskemaan kykenevä tekisi niin heti. Huonot järjestelmät pysyvät pystyssä vain pakolla. Järjestelmästä hyötyvät ne, jotka myönsivät itselleen 4 000 € "sopeutumiseläkkeen", jonka he saavat kahdeksan vuoden työuran jälken ja samalla vaativat muita jatkamaan työelämässä entistä pidemään.

Simeoni on syntinen, saatana, kurja, jota vielä kustaan linssiin koko elämänsä ajan.