Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ylioppilas.

Oy vai yO vol. 2

Oletko nähnyt Patukkaoopperan? Siinä seikkaili Minä Oy, joka oli aina valmiina täyttämään työnantajan tarpeet. Tampereella pari vuotta sitten mennyt musikaali tiivisti nykymeiningin niin hyvin, ettei kaikille jutuille osannut edes nauraa.

Vähän samaa oli vuosi sitten niin ikään Tampereella menneessä tanssipläjäyksessä. Sen yhdessä kohtauksessa nuoret miehet juoksentelivat ympäri lavaa täyttämässä suorituspaineita ja ulkonäköodotuksia. Edellisillan aikuisyleisö oli kuulemma nauranut toivomuslistoille katketakseen – iltapäivänäytöksen ammattikoululaiset ja lukiolaiset taas katsoivat touhua vakavissaan suurin piirtein dokumenttina.

Yhä useampi tuntuu listaavan kasvutavoitteitaan, fokusoivan ydinosaamisalueilleen ja päivittävän kuumeisesti markkinointimateriaaliaan Fakebookissa.

Kun lenkkeilin äskettäin Hietsun ohi, näytti ettei rannalla ollut kovin paljon ihmisiä ihan vaan lojumassa. Sitäkin enemmän oli meneillään solariumia, opiskelua, kuntoliikuntaa tai tuiki tärkeää patsastelua. Salilla ja lenkillä oli käyty, ja ehkä ne loput olivat sitten salilla tai lenkillä.

Yliopistojen käytävilläkin laahustaa melkein normaalimäärä opiskelijoita, vaikka lukuvuosi on ihan virallisestikin loppunut jo toista viikkoa sitten. Ihmiset eivät oikein osaa lähteä kesälaitumille, vaan osa jengistä päivystää opiskelupaikkakunnallaan ikään kuin joku odottaisi heiltä jotakin. Nyt valot päälle! Ei teiltä kukaan mitään odota.

Paitsi bilettelyä.

Heretkää siis jo pingottamasta, hyvät naiset ja herrat, olkaa löysiä, toimettomia ja laiskoja.


Betonia  1

Keväisin joka paikassa tungeksivat valkolakit, puoli ikäluokkaa, eivät millään kaikki mahdu tittelin mukaisesti yliopistoihin, vaan heidät loppusijoitetaan maamme lukuisiin ammattikorkeakouluihin.

Niin sanotusta Taxellin visiosta* 20 vuotta sitten alkanut ja hutiloiden kasvatettu koulutuspoliittinen kukkanen on johtanut siihen, että Suomessa on hujan hajan 70 eri amk-yksikköä kouluttamassa nuorisoa toinen toistaan käyttökelvottomampiin tutkintoihin.

Kaunis ajatus väestön koulutustason nostosta on saanut paljon loiseläjiä:

- Aluepolitiikka eli tässä tapauksessa haja-asutusalueiden tekohengitys oppilaitosten avulla on betonoinut ammattikorkeakoulujen sivupisteet niille sijoilleen ikuisiksi ajoiksi. Tämä on huhujen mukaan Keskustapuolueelle rakas ulottuvuus.

- Lukiot-ammattikoulut -jako on kuulemma taas Kokoomukselle niin pyhä, että duaalimallia eli kahta erillistä, ei-vertailtavaa oppilaitosverkkoa on pidetty väkisin yllä myös korkeakoulutasolla. Demarit ilmeisesti hinkuvat muita enemmän toisen asteen yhdistämistä yhdeksi nuorisokouluksi.

- Sisäänotettujen opiskelijoiden – ei siis valmistuneiden, kuten yliopistoissa – perusteella myönnettävä rahoitus on varmistanut liikakoulutuksen suosituille aloille. Tästä en tiedä kuka tätä kannattaa (ammattikorkeakoulujen itsensä lisäksi), mutta eipä ole muuttunut, vaikka kaikki tietävät kuinka älytöntä se on.

- Fossiili-vanhempien mielissä elävä lukion sokea arvostus johtaa lasten painostamiseen väärille aloille.

Kaikilla aloilla jyrkkää ja selvää rajaa yliopisto- ja amk-koulutuksen välillä ei ole koskaan ollutkaan. Viimeaikaisten eurooppalaisten tutkintorakenteiden ja viitekehysten myötä koko jako on vedetty vessasta alas ihan virallisestikin. Silti duaalimalli on vieläkin monille pyhä lehmä.

Jotta pelleily loppuisi, laitoksia pitäisi rahoittaa ja arvioida samalta pohjalta. Mutta ei betonia noin vain pureta. Uudistusta ei voi tehdä, sillä sen myötä iso osa ammattikorkeakouluista häviäisi kartalta. Lisäksi jouduttaisiin myöntämään, että muutamat maamme yliopistoista häviävät parhaille “alemman tason” ammattikorkeakouluille ja tulisi lisätä lakkautuslistan jatkoksi.

Tsemppiä vaan opetusministeriölle.

*Christoffer Taxell (r) oli opetusministerinä 1987–90.
Nyt opetusministerinä on Henna Virkkunen (kok).
TJEU: http://www.city.fi/artikkeli/Henna+Virkkunen/3174/