Rölliina.

Itkeny siskon kanssa tänään. Mä olin ihan pakahtumispisteessä kun se tuli kotiin. Äiti kerto että siskon ja pojan suhde on ohi. Se pieni ihminen on ihan rikki ja roskana, se juoksi mun syliin ja itki varmaan tunnin, mun teki niin pahaa, mun sydän särky kappaleiksi, halusin ottaa siskon kainaloon, ja lähteä sen kanssa pois, suojella sitä kaikelta pahalta. Tajunnu että mä olisin ite ottanu tän niin kovasti, mutta ahdistaa ja vituttaa. Ei mun peikkoon kuulu sattua noin pahasti. Se on niin pieni vielä. Mä tiedän että elämä jatkuu, mutta pienelle ihmiselle toi oli ihan hirveän suuri asia. Se itki niin lohduttomasti, kysy "mitä mä nyt teen" ja oli ihan poissa tolaltaan. Mua ei oo aikoihin sattunut niin paljoa kun tänään. Mä halusin vaan jotenkin auttaa sitä, mä halusin saada sen voimaan hyvin. Niin turha olo, mä olisin vaan halunnut ottaa sen kaiken pahan ittelleni. Ennen kun sisko kotiutu, mä ajattelin että ehkä se ei ollukkaan ottanu asiaa ihan niin kovasti, mutta kun näin sen, alko muakin itkettää. Pienelle tuo ero tuntuu ihan maailmanlopulta.

Mä päätin kumminki yrittää keksiä sen kanssa jonku verran tekemistä. Kysyin jos se haluaa tulla ens viikolla Örebroohon hengailemaan mun ja Sen tyypin kanssa. Käytäis ostoksilla, syömässä ja käytäis kierroksella linnassa. Mä haluan vaan että sillä on hyvä olo.

Asiasta lankakerään. Mä en oikeen oo varma mun ja Sen jutusta. Kaikki alkaa menemään kummalliseksi, mä oon ihan sekaisin. Mä tykkään siitä liikaa, se on jo liian tärkeä mulle, enkä mä oo varma mun osasta, sen elämässä. Ja kaiken avioero-, muutto-, koulu-, ahdistus- myllerryksessä en todennäköisesti jaksais lisää loppuja ja masennusta. Mä pelkään niin helvetisti, jos annan itteni sille kokonaan, ja systeemistä ei tulekaan mitään, mä hajoaisin varmasti ihan murusiksi. Tiistai pelottaa, musta tulee vanha, ja mä lähden Sen luo. Mä en tiedä haluanko, en ainakaan vanhentua, mutta en oo ollenkaan varma mistään.