Paska reissu ilman paskaa (ainaki melkein)

Kah, tulipahan reissu tehtyä. Mahtipontiset suunnitelmat menivät lievästi sanottuna reisille, mutta kivaa oli. Paitsi että onnen lehtolapsi Sallura voisi ehkä sanoa vähän muuta...

Kaikki alkoi oikeastaan mäkkäristä. Eilen käytiin heti alkumatkasta käkkärissä hakemassa purtavaa ja juomista. Onnistuin tietenkin valitsemaan hitaiten matelevimman jonon, jossa ehdittiin huokailla tovi jos toinenkin ja kirota, että mikä vitun pikaruokaravinteli tää nyt on. Erehdyin manaamaan autolle palatessa, että tää oli nyt taas sitä Sallan ja Maijan säkää ja niinhän se sitten oli jatkuva.

Visulahteen päästiin ilman suurempia haavereita. Mitä nyt kierrettiin Mikkelin keskustan kautta. Meteorologit kusi meitä silmään oikein kympillä, perillä nääs satoi. Ihme kyllä parkkipaikka irtosi kuin itsestään ja niinpä verhouduttiin kokovartalokortsuihin ja sihautettiin pullot auki (tosin Sallura teki sen jo matkalla, ite pidättäydyin perille asti, koska ajoin). Soitin Hannalle, joka oli jo festarialueelle. Hannallapa olikin uutisia. Volbeatin (jota ainakin minä sinne ensisijaisesti menin katsomaan ja sen takia maksoin lipusta reilut 30€) soittoaikataulu oli hieman muuttunut. Alunperin sen piti soittaa kello 21.15. Uuden aikataulun mukaan se soittaisikin neljä tuntia myöhemmin, eli yhden jälkeen yöllä. Jaahas. Sillä lailla. Vittu. Tämän jälkeen Salluran kamera hajosi. Siinä vaiheessa vähän pelotti, että mitähän vielä...

Koska meidän oli tarkoitus alunperin katsoa se helvetin Volbeat ja siirtyä sitten Varkauteen Hannan ja miehensä tykö ja jonkun baarin hautajaisiin, meni suunnitelmat vähän uusiksi. Nyt jääminen olisi tarkoittanut tuntikausien notkumista festarialueella, joka oli kuin jättiläismäinen kuralammikko. Minä sipsutin siellä balleriinoissa muiden lompsiessa maihareissa, kumisaappaissa tai muovipussit jaloissaan. Lopputuloksena oli sitten se, että kiroiltiin mokomalle paskalle Volbeatille, katsottiin suurin osa Amorphisin keikasta, juotiin parit siiderit anniskelualueella, käytiin joidenki junttien mökillä leirintäalueella ja lähdettiin sitten joskus ennen kahdeksaa Varkauteen. Haistakoon paskan koko Volbeat. En ois halunnukkaan nähdä sitä. Pyh.

Ilta meni oikeastaan sitten ihan mukavasti. Käytiin majapaikassa vähän syömässä ja juomassa ja lähdettiin sitten sinne baariin, jossa tapasin taas monta ihanaa vanhaa ja uutta Varkautelaista tuttavuutta, kävin teinin lailla pissillä miestenvessassa, näin ihastukseni (jonka kanssa myöhemmin juttelin vähän henkeviä ja tajusin, että eihän mun tosta kannata olla kiinnostunut), join siideriä lailla sienen ja hipelöin minulle ennestään täysin vieraan ihmisen raskausmahaa.

Pilkun jälkeen mentiin jatkoille johonkin mökille. Minulla oli siellä ihan kivaa, vaikka oikeasti siellä taisi olla aika kuivaa, mutta voipi olla, että olin ehkä aika päissäni. Siis ehkä. Mahdollisesti. Saatoin olla. Mentiin kuudelta nukkumaan ihanaa katkounta ja aamulla herättiin mouruamaan kenkkua oloa. Sallura yritti jäytää ranteitaan auki, muttei onneksi onnistunut. Minä sain hysteerisen nauruitkunauruhuuto-kohtauksen hampaita pestessäni. Katsoin omaa naamaani peilistä, rupesin nauramaan ja menin sitten olohuoneen puolelle roiskimaan hammastahnaa suustani, roikkumaan ovenpielessä Sallan ja Hannan katsoessa silmät suurina ja huutonauroin ja itkinkin välillä monta minuuttia. Tämän jälkeen Sallura vielä päästi minut rattiin. On se hullu.

Mutta. Oli kivaa, eikä yhtään harmita enää se Volbeat, vaikka sen takia reissulle lähdinkin. Laitan sen boikottiin vähäksi aikaa. Mokomat homot. Ikävä kyllä matkasta oli saldona myös se, että nyt mullei oo enää ihastusta. Toisaaltahan se on oikein hyvä, kun ei tarvi haikailla kenenkään perään, mutta minusta sellanen haikaileminen on oikeastaan ihan kivaa, jos ei nyt ihan vallan riudu. No, tuleehan noita. Ja tiedän kyllä, että muutaman viikon päästä, kun näen sen, olen siihen vieläkin vähän heikkona. On se niin sulkku.

Niijoo ne reissun kakkakepposet. Ikävä kyllä mullei nyt oo mitään kerrottavaa niiden suhteen. Sallura hoitakoon sen puolen.