Reissussa rähjääntyy...

Nonnih, se on nyt sitten Wacken 2007 takana päin...Viikonloppu meni niin pirskatin nopeasti ja hauskaa oli! Ja bändit aivan loistavia! Wackenia on kokemuksena pirun hankala lähteä kuvailemaan kenellekään sellaiselle, joka ei siellä ole käynyt, mutta en voi sanoa muuta kuin että pirun hienoa. :)

Torstaina tosiaan lähdettiin aamupäivällä Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Hampuria. Jo koneessa saattoi aistia suuren metallijuhlan tuntua, sillä pitkätukkaa näkyi vähintään jokatoisella penkkirivillä. :D Siinä oli tavis-mammoilla ihmettelemistä. :D Hampuriin saavuttuamme oli rakas matkanjärjestäjämme JookosKookos järjestänyt meille kyydityksen hotelliin. Ja aikamoinen kyyditys olikin! Lasti hevikansaa sullottiin minibussiin, ja matka alkoi kohti Reeperbahnia! Reeperille päästyämme sai muuten suht vaisu kuskimme jonkinlaisen uskonnollista herätystä muistuttavan kohtauksen, ja alkoi armoton papatus Reeperin ihmeistä. Itse ymmärrän saksaa keskiverto-pornoelokuvan sanaston verran, mutta kehonkielestä päätellen äijä yritti intoa täynnä selittää seurueelle, että mistä kohtaa Reeperiä saa parhaat huorat. Varsin hyödyllinen sightseeing... ;) No, sen jälkeen vaan kamat ulos minibussista ja hotelliin valmistautumaan viikonlopun koitokseen. Tunnustan siis olevani sen verran hienohelma, että vaikka Wackenia festarina kovasti arvostankin, niin silti niin extreme-harrastaja en ole, että leirintäalueelle lähtisin sinne yöpymään. :D

En ole käsittääkseni koskaan aiemmassa elämässäni kävellyt suohirviön päällä, mutta nyt taidan tietää miltä moinen tuntuu. Wackenissa oli nimittäin kuulemma satanut viikon ennen kyseistä festaria, ja maasto oli pitkälti mudan peitossa. Fiksu Wacken Crew oli kuitenkin keksinyt peittää koko alueen (en oikeasti halua edes ajatella kuinka kauan moiseen on täytynyt mennä!!) oljilla ja puuhakkeella. Helpotti elämää festarialueella kummasti. Tosin ongelmiakin moinen ratkaisu toi tullessaan...Ongelma A oli ensinnäkin se, että oljilla päällystetty muta on suht vekkuli kävelyalusta, eikä koskaan (varsinkaan pimeällä) osannut tarkkaan lähteä arvioimaan mihin astui ja kuinka pitävää kyseinen maapläntti on. Ongelman B huomasimme sitten jo paljon kuivempana perjantaina erinäisinä itsestäänsyttymisilmiöinä...En tiedä kuinka vaikeaksi voi joillain ihmisillä muodostua yhtälö kuiva olki + palava rööki + tuulen henkäys = saatanan nopeasti etenevä tulipalo keskellä festarialuetta! Onneksi Wacken Firefighters oli jatkuvasti tilanteen tasalla, ja varsinaisia vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Mutta kieltämättä kävi mielessä, että ilmeisesti Saksassa tämä tulenkäyttö ei ihmisillä ole ehkä kaikkein harkituinta...

Ja sitten viimein tärkeimpään, eli bändeihin! Wackenin tapaan tarjonta oli taas niin monipuolista, että alkoi oikeasti harmittaa, kun kaikkea ei vaan ehdi näkemään. Torstaina aivan mahtisetin veti legendaarinen Saxon, jota ei voinut kuin ihailla. Äijät jaksoivat painaa parin tunnin setin, eikä tehnyt edes tiukkaa! Perjantain parhaimmistoon kuuluivat mielestäni ehdottomasti Therion (aivan mahtava livekokemus, se bändi osaa pistää pystyyn kunnon liveshown), Grave Digger (säkkipillillä soitettu Brave Scotland oli introna niin loistava, että siinä viimeistään alkoi menojalka vipattaa oikein urakalla :), Lacuna Coil (joka tosin oli jalkojen särkemisen takia pakko nauttia istualtaan) ja Dimmu Borgir (aina yhtä mahtava, jopa niin mahtava, että jengiä oli keikalla niin paljon, että jouduin tyytymään katselemiseen noin viiden kilometrin päästä).
Lauantain parhaimmistoon taas lukeutuivat ehdottomasti Destruction (erityisplussaa kieroutuneista cheerleadereista ja ah niin sexystä teurastajasta :), ja erityismaininnan saa Type O Negative, jonka onnistuin näkemään eturivistä! Vaati paikalle saapumisen 1,5 tuntia etuajassa ja raivoisan reviirinpuolustamisen, mutta oli oikeasti sen arvoista. Jo Wackenissa eturiviin pääsy on jo kokemus sinällään, mutta vielä Type O Negativen keikalla se oli jotain mahtavaa. Peter Steele papiksi pukeutuneena oli jotain, mikä sai aikaan akuutin nestehukan. :D Sillä keikalla tuli oikeasti biletettyä urakalla, ja siitä takuulla kerrotaan vielä lapsenlapsille kiikkustuolissa. :D Type O:n jälkeen soittanut Immortal oli myös aivan mahtava, mutta siinä vaiheessa kun pääsin kaivautumaan Typen keikan eturivistä Immortalin keikan läheisyyteen, oli porukkaa jo niin paljon, että jouduin taas tyytymään piippuhyllyy. :( Immortalin keikan jälkeen alkoi jo oikeasti kunnossa tuntua, että takana on kohta kolme päivää Wackenia, joten sen jälkeen oli pakko alkaa jo ottaa rauhallisemmin. Ainoaksi harmiksi koko festareilta jää se, että niin monta todella mahtavaa bändiä jäi näkemättä ihan vaan yksinkertaisesti sen takia, ettei ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisi halunnut. Se onkin se Wackenin suuri varjopuoli, niin paljon tehtävää ja nähtävää, niin vähän aikaa...

Eilen sitten illalla palailtiin kotiin, kone täynnä Suomi Metallin kermaa. :) Olo on nyt edelleen väsynyt mutta onnellinen, ensi vuonna taas! Tosin en edes kuvittele minkälaisen yleisörynnistyksen saa aikaan ensi vuoden suuresiintyjä Iron Maiden, mutta se on sen ajan "murhe".

Loppuun vielä esitän suuret kiitokseni matkajärjestäjällemme JookosKookokselle (ja vähän Taistollekin ;)! Homma toimi taas enemmän kuin mainiosti, ja ensi vuonna toivottavasti taas nähdään! :)

*lääääääääh* :P