Mitähän kaikkea roinaa

Jälkeemme jää

Joka kevään puheenaihe koiranjätökset saakoon rinnalleen pohdintaa muistakin elementeistä. Useinhan pohdinta pysähtyy yhden haitan ympärille. Pitää kuitenkin aina harkita asioiden useampaa näkökulmaa, kun niitä totuuksia löytyy aina minäni ulkopuolelta.
Pyöräillessäni autojen joukossa herää väistämättä ajatus auton pakokaasuista. Kuinka kauan niiden vaikutus näkyy luonnossa. Väittävät viisaat, että ilmastonmuutos osittain on seurausta autoistumisesta. Entä muut haittatekijät? Entä formulat?
Tupakoitsijoiden tumpit pysyvät luonnon kiertokulussa pitkään hajoamattomana. Kun siihen vielä lisäämme todelliset ympäristömyrkyt, niin vakavasti pohdittava ongelma. Tosin verokohtelu lienee vasta-argumenttina huomionarvoinen. Vastakkain pitää myös asettaa erikoissairaanhoito ja ennenaikaiset kuolemat, jota säästävät yhteisömme voimavaroja.
Samaan pitkän hajoamisen kategoriaan kuuluvat purukumit. Tarttuuhan niitäkin kenkiin ja pikkulasten sormiin sekä siitä suuhun asti. Mitä kaikkea haitta niistä onkaan luonnon eliöstöille. Asia voisi olla arvokas asia tutkittavaksi monen muun nolla-tutkimuksen ohella.
Mutta olisikohan jätöksistä pahimpana mainittava ihmisen pahat puheet, tekemätön työ yhteisön hyväksi tai jopa yhteisten voimavarojemme varastaminen. Voisimmeko pohtia näiden loisten etsimistä ja kouluttamista? Jos koulutus jaopastus ei mene perille, niin sitten kovemmat otteet, joilla vastahanka käännetään yhteisömme hyväksi?