Blogi

Edellinen

Tryptofaani tunneälyn ja feel-goodin tuottamisessa

Koen "Feel-good"-hormoniksi luonnehditun serotoniinin, joka molekyylirakenteeltaan hassuja, sangattomia silmälaseja muistuttaa, esiasteen eli aminohappo tryptofaanin lisäannostelun vaikutusta olevan se, että olen alkanut kokemaan runsaasti pieniä, ihastumisen hetkiä, havainnoidessani ihmisiä. Luulen, että asia liittyy jollain tapaa tunneälyn helpompaan käytettävyyteen, mahdollistaen sekä hienoisempien vivahteiden helpomman huomioinnin, että laajemmin sykähdyttävien asioiden vuolaampivaikutteisuuden. Tavallaan tämä on kamalaa, kai, koska tulen huomioineeksi ylen määrin ja ennaltavarautumattomissa olevalla tavalla kaikenlaista sellaista kuin ihmisten yllä olevan vaatteiden mielekkäällä tavalla laskostuneisuus, nähtyjen silmien yhteys ihmisten roolien kautta aistittavaan persoonallisuuteen, mielessä kuviteltujen käsien liikkeiden viehkeys niiden rullatessa sähköikkunattoman auton ikkunaa kiinni, kirjakaupan lehtihyllystä poimittujen lehtien lukemiseen uppoutumisen asteet ihmisten mielissä, tiilikuvioidun ulkoseinän kulman jyrkkyyden suhde ohitse ajavan auton etäisyyteen, renkaiden pitämään ääneen lumen päällä ja auton eteenpäin sujahtavuuden helppouteen suhteessa sen osittain tuulitunnelissa kehitettyyn linjakkuuteen, ym.

Feed-good -efekti ei tarkoita tässä sitä, että kaikki olisi muuntunut eli tullut aistittavaksi jotenkin mielekkäämpänä, jolloin sekin yksi ja se toinenkin nainen, joita ei useimmissa olosuhteissa jaksa sietää, tulisivat jollain kattavalla tavalla mukavaksi ja kivaksi. Itse asiassa juuri tällaisissa tapauksissa huomaa tunneälyn lisääntymisen vaikutuksen, joka siis perustuu pitkälti myös siihen, mitä on tietoisesti ja huomaamattaan tullut oppineeksi, sillä on helpompi purkaa mielessään tietyllä intuitiivisella tavalla auki se, mikä tarkemmin ottaen missäkin asiassa miellyttää ja mikä taasen ei niinkään.

Pelkällä rationaalisella ajattelulla ei asioista pääse riittävään selvyyteen, mutta tunneälyyn yhdistettynä, monet asiat tulevat paljon selkeämmäksi ja helpommin prosessoitavaksi. Tämän huomaa mm. siinä, että koska olen tavannut olla "näennäisesti tietynlainen", monet naiset ja tytöt kokevat halua hiukan kiusoitella minua pyrkimällä assosioimaan itsensä ja jonkin minulle läheisen asian kuten salaa nuorempana kuunnellun Bon Jovin välille tuomalla esiintymisessään tai ulkoasussaan esille jotain sellaista, joka assosiaatioiden, denotaatioiden, konnotaatioiden tai suggestioiden kautta yhdistyy sekä häneen, että johonkin minulle läheiseen, mikä täten oppimisteorioiden mukaan jäisi jollain pysyvällä tavalla mieleeni. Puhtaasti rationaalisesti toimivaan mieleen, joka yhdistelee asioita ikään kuin "viivoin ja pistein" (pisteiden ollessa erillisiä asioita, joilla on jokin nimike) tämä toimiikin valitettavan tehokkaasti, mutta tunneälyn ollessa mukana kuvioissa, ihmisten tarkoitukset on paljon helpompi aistia ja mielen on helpompi arvottaa, minkälaisen tunnepainotteisen merkityksen millekin pyrkimykselle antaa.

Siihen oppii luottamaan, että mieli hoitaa oman toimintansa harmonisoimisen, eikä täten ole suurempaa tarvetta käydä erikseen tietoisesti kieltämään havaintojaan. Tällaista kieltämistä voisi ajatella haluavan tehdä silloin, kun joku pyrkii väkisin liittämään itsensä, jonkin "itseisarvoisesti" tunteella latautuneen asian ja kohdehenkilön välille jonkinlaisen kolmiyhteyden.

Tryptofaani-aminohapon rooli saadaan ilmeisimmin parhaiten ja urbaanille ihmiselle luontaisella tavalla ottamalla sitä erillisinä kapseleina tai jauheena sellaisissa ajanväleissä, jolloin vatsassa ei vielä ole paljon ruoka-ainesta sulateltavana. Jos sen ottaa pelkästään iltaisin, niin omien kokemusten mukaan voi varautua siihen, että unet ovat kyllä erinomaiset ja seuraavana päivänä on virkeämpi, mutta kun tryptofaania ottaa pari kertaa esim. jossain vaiheessa aamua, aamupäivää tai iltapäivää, elimistö käsittelee sitä eri tavalla, mahdollisesti johtuen siitä, että päiväsaikaan elimistö "kokee" sillä olevan muutakin käyttöä tryptofaanille kuin tehdä siitä melatoniinia eli ns. unihormonia. Karkeasti ottaen muunnosketju on seuraava: tryptofaani -> 5-HTP -> serotoniini -> melatoniini.

Käytännössä tryptofaanin käyttö feel-good -tarkoituksiin vaatinee myös jonkinlaisen hiilihydraattiboostin, jonka voi toteuttaa esim. kaakaokiisselin avustuksella (täyskaakaota, soijamaitoa, sokeria ja maissijauhoa), mutta en halua käydä selittämään tätä tarkemmin, ihan vain sen vuoksi, että se selitys ei kuitenkaan olisi paljonkaan tätä pragmaattista (käytännönläheistä) tasoa parempi. Liittynee mm. siihen, kuinka tryptofaania kuljetetaan elimistössä ja käytetäänkö sitä missä määrin hyödyksi.

Ai niin.. ja sitten olisi vielä liikunnan merkitys. Luulen, että tämän idean toimivuuden kannalta on ehkä välttämätöntäkin suorittaa jonkin verran aerobista liikuntaa (esim. lenkkeilyä lumipäällysteisen asfaltin päällä), mutta en ole siitä aivan varma, koska en ole jättänyt päivääkään omassa lenkkeilemisessäni väliin pitkään aikaan.

Lisähyötynä on myös nähtyjen unien tuleminen eloisammaksi ja muistettavammaksi seuraavana päivänä ilman, että tarvitsee opetella selkounitekniikoita tai unennäkemismetodeita. Jonkinlaisena vahvistimena aistimiselle voi käyttää myös sellaisia luontaistuotteita kuin ruusunjuuriuute, jota ei välttämättä tarvitse ottaa koko tablettia, vaan esim. yksi kahdeskymmenesosa (pieni narskaus tabletin reunasta) voi olla juuri sopiva annos. Kannattaa kuitenkin huomioida, että serotoniini on "kulutustavaraa", tosin uudistuvaa sellaista.


Useita samanaikaisia elämiä, erottelukyvykkäästi

Ihmisistä on mukava poiketa reiteiltä, toisinaan pidemmäksikin aikaa, lomaviikonlopun verkosta ennalta varaten, toisinaan Perheen tai pelkän Täydentävän siinä samalla toiseen väliaikaisesti vaihtaen. Tietyn asenteisissa yhteiskuntajärjestelmissä voi pitää ultimaattisena koetinkivenä luottamukselle sekä Perhettä ja/tai Täydentävää kohtaan sitä, pystyykö olemaan rikkomatta tiettyjä instituutioituneita käytäntöjä ja etikettejä, sekä keskinäisiä sanattomia sopimuksia, mikä aiheuttaa sekä stressiä, että jännitystä. Koska ihmisaivot kuitenkin mahdollistavat täydellisen Asiakokonaisuuksien toisistaan erottamisen siten, etteivät ne vaikuta toisiinsa, vaan ne aktivoidaan halutuilta osiltaan aina erikseen, en malttanut olla miettimättä, miksi ei ole niin, että ihmiset vaihtelunhaluaan tyydyttääkseen ylläpitäisivät useita eri Perheitä ja ns. pitkiä suhteita. Vältin käyttämästä sanaa 'samanaikaisesti' ("ylläpitäisivät samanaikaisesti"), koska tällaisen ylläpitämisen saavuttaessa tietyn helpon hallittavuuden tason, siinä on hyvin vähän samanaikaista, kahteen tai useampaan eri Asiakokonaisuuteen liittyvää toimintaa. Samanaikaisen hallinnan sijaan on sujuvat liukumat Asiakokonaisuuksista toiseen, laajemman useaan Asiakokonaisuuteen liittyvän hallinnan tullessa kuvaan mukaan vasta sitten, kun sille varataan oma aikansa ja kenties ajoittain pieniä ohjausliikkeitä tehden.

Avainsanoina ovat siis luottamus (ja sen rakentaminen), nykyisten ja tulevien asioiden järjestely, sekä lisäksi erittäin olennaisena tekijänä asiakokonaisuuksientajua aktivoivat tekijät. Ts. aivojen pitää saada ympäristöstä lukuisa joukko erilaisia pieniä vihjeitä, joiden avulla aivoja sekä opetetaan, että aktivoidaan tietyiltä osin. Mitä selkeämpi mieli, sitä nopeampaa siirtyminen eri Asiakokonaisuuksista toiseen on, aivojen kannalta. Toisinaan tämä siirtyminen voi vaatia erilaisten strategioiden opettelua, sillä mieli voi jossain määrin juuttua yhteen Asiakokonaisuuteen ja tietoisuus siitä vuotaa toiseen Asiakokonaisuuteen. Tällä ei kuitenkaan ole suuremmin väliä, koska ollessa hetken aikaa toisessa Asiakokonaisuudessa, siinä olevat aivoille tutut vihjeet orientoivat mieltä ja koska ihminen ei koskaan pysty pitämään aivojaan aktiivisena kuin vähältä osin kerrallaan, aiempi Asiakokonaisuus alkaa poisaktivoitumaan.

Jopa keskikokoisessa kaupungissa, jossa asukkaita on vain puolisensataa tuhatta, voi ainakin teoriassa elää "useaa elämää" samanaikaisesti, olettaen, etteivät ympäristön ihmiset tahallaan aiheuta kahden tai useamman Asiakokonaisuuden sotkeentumista. Tämän voi nähdä myös ystävyysverkostojen kelpoisuustestinä, sillä jos ystävät eivät omalta osaltaan pysty olemaan tuottamatta ylen määrin suggestioita, vihjeitä ja signaaleja, jotka aktivoivat väärää Asiakokonaisuutta, voi olla tarpeen joko opastaa heitä. Tosin, jos oma mieli on riittävän selkeä ja huolella rakentunut, ei olisi erityisempää ongelmaa edes siinä, että viettää tovin aikaa saman Kiasman kahvipöydän ääressä kahden eri Asiakokonaisuuksiin kuuluvien Täydentäviensä kanssa, ollessaan samaan aikaan orientoinut toiseen näistä Asiakokonaisuuksista, olettaen, että molemmat heistä ovat täysin tietoisia tästä järjestelystä, heillä voiden molemmilla olla omatkin vastaavanlaisensa. Kysehän on pitkälti mielenhallinnasta.

Tällä ei siis ole mitään tekemistä moniavioisuuden kanssa, eikä varsinkaan haaremin idean kanssa, eikä parinvaihtokaan aivan sama asia ole, ainakaan jos kyse on pelkästä vaihtelunhalusta tai ajoittaisesta eskapismin tarpeesta. Tämä on enemmänkin erittäin vaativaan älypeliin verrattavaa; mitä enemmän asioita on huomioonotettavaa (järjestelyvaiheet) ja mitä helpommin eri Asiakokonaisuudet pysyvät toisiinsa sotkeentumatta, sitä paremmin "peli" sujuu.

Lasten ollessa ns. mukana kuvioissa sillä tapaa, että ne ovat omia, mutta ollen kuitenkin eri Asiakokonaisuuksiin kuuluvia, tulee ennalta järjestelyihin runsaasti lisää haastetta. Itse asiassa, jos ei ole kovin varakas, ei tällöin Asiakokonaisuuksien pitämisessä toisistaan erossa ole juuri mitään mahdollisuuksia, koska jossain vaiheessa eri Asiakokonaisuuksiin sisältyvät asiat kuten lapset, lopulta kohtaavat (esim. sama lastentarha, josta hakee eri Asiakokonaisuuksiin kuuluvat lapset samaan aikaan), eikä lapsia mielellään ohjaile samalla tapaa kuin voisi tehdä ystäville. Aivojen kannalta, Asiakokonaisuuksien pitäminen toisistaan erillään olisi itse asiassa varsin helppoa, mutta erilaiset eettiset kysymykset voivat vaatia tekemään jonkinlaisia kompromisseja. Tämä ei välttämättä ole haitallista minkään kannalta, koska ideahan ei varsinaisesti ole pyrkiä täydelliseen Asiakokonaisuuksien toisistaan erottamiseen, vaan Asiakokonaisuuksien toisistaan erottaminen on vain väline, jolle saavutetaan jotain muuta.

Siis.. kuinka moni ihminen koskaan pääsee kokemaan minkälaista on elää siten, täydellisen luottamuksen vallitessa kaikkien asianomaisten osapuolten kesken, useassa erilaisessa Perheessä, ollen itse yksi Perheen "hallintoon kuuluvista", että yhdessä Asiakokonaisuudessa on mahdollista taittaa hellästi Täydentävänsä omistusasuntoisen keittiön kalliin marmoripöydän päälle, Täydentävän katsellessa tyyntyneenä ja vienosti hymyillen ikkunaisen seinän läpi jonnekin pilvenpiirtäjärakennusten yli, toisessa Asiakokonaisuudessa ajan kuluessa paljolti asfalttirikkonaisessa asumalähiössä, kolmannen Asiakokonaisuuden Perheen asuessa kilometreittäin laskettuna varsin lähellä edellisen Asiakokonaisuuden perhettä, mutta Perheen ajatusmaailma olisi aivan toisenlainen, ja näiden lisäksi olisi vielä neljäs Asiakokonaisuus, johon ei liittyisi mitään kiinteää keskuspistettä, jota kutsuttaisiin kodiksi, vaan Täydentävän työ veisi jatkuvasti erilaisiin paikkoihin?

Asiaa voi ajatella myös niin, että olisi tavallaan dedikoinut osan aivoistaan tietylle Asiakokonaisuudelle. Norminahan on, että riippumatta onko siitä, onko rikas ja keskiluokkainen, jossain vaiheessa hankitaan joko vene, josta saa mukavan pikku ikuisuusprojektin tai harrastus, jossa pääsee konformistisella tavalla pakoon liikaa Täydentävän kanssa vietettyä aikaa.

En tosin sano, että niin pitäisi olla kuten juuri kuvailin, mutta tulipa nyt mieleen. Minulle tulee kaikenlaista. Mieleen.


Sopivaa suosittelevan soimaamisesta

Kun jotain keskustelua ei vielä ole käyty kovinkaan pitkään, eivätkä keskustelijat täten ole ns. keskustelussa sisällä, voi muiden omiin, enemmän harkitumpiin kommentteihinsa tekemistään lisäyksistä päätellä, kuinka hyviä ihmistuntijoita he oikeasti ovatkaan. Näihin lisäyksiin on usein käytetty niin vähän ajatteluaikaa, että niiden voi sanoa juontuvan kommentoijan "todellisesta persoonasta", sillä niitä ei ole ehditty muokkaamaan kuulijakuntaa varten. Tulkinnanvaraa tässä löytyy mm. siitä, liittyikö tämä enemmän sanavalintoihin kuin esim. lauserakenteisiin.

Kun tämä pikainen kommenttimainen lisäys liittyy suositukseen siitä, minkälainen "vastapari" minulle sopisi, on ollut hiukan mälsää huomata, että monien ihmisten suositukset liittyvät suoraan yksittäisiin adjektiiveihin tai toimintaa kuvaaviin sanoihin. Esimerkiksi: "sehän lenkkeilee myös ja nätti on, lukee paljon ja sinnikäskin on".

Se mikä tällaisessa "yhteensovittamisessa" on niin kamalaa, on se, että siinä ei nähdä yksittäisiä kriteereitä, joita nuo siis ovat, esim. välineenä tai keinona, vaan jonakin olennaisena osana jotain "pysyväluonteista persoonaa", mistä taasen juontuisi idea kahden samantapaisen "pysyväluonteisen persoonan" synergiavaikutuksista ja jollakin maagisella tavalla todennäköisesti paremmasta yhdessä viihtymisestä. Tässä kohdin voi kuvitella piirretyn tikku-ukon/-akan, josta on vedetty viivoja ympyröihin, joiden sisälle on kirjoitettu sanoja (nuo kriteerit).

Toki asioista edelleen keskusteltaessa -- sen sijaan, että todettaisiin kommentoija hömelöksi tms. -- päädyttäisiin tarkempiin näkemyksiin, mutta kummallista on se, kuinka helposti ihmisten ensisuositteluihin luikahtaa jotain kertakaikkisen tyhmää. Johtunee kai jotenkin siitä, miten ihmiset jäsentävät maailmaa ympärillänsä?

Suosituksen kriteerinä käytetty ilmaisu voi paljastaa kertojasta mm. sen, minkälaisen maailmankuvan hän on (enimmäkseen) hyväksynyt. Eli jos hän mainitsee mitään esim. "suunnilleen samanikäisyydestä" tai "myöskin korkeakoulussa olemisesta" tai jopa "saman puolueen kannattamisesta", ei tätä suosittelijaa kannata ottaa vakavasti edes jatkokeskustelun jälkeenkään, ellei hän heti suosituksen perään tee joitain tarkennuksia siihen miten (ja miksi) hän noita kriteereitä käytti.

Joillekin "vanhemmille ihmisille" on omituisen luontaista ajatella, että on "ihan normaalia", että vastaparit eivät aina sovi toisilleen ihan täydellisesti ja että se pitää vain hyväksyä. Tuollaista voi ehkä odottaa kuulevan sellaiselta, joka on jonkin puolipakottavan tai täysin pakottavan syyn vuoksi joutunut viettämään elämäänsä sellaisen vastaparin kanssa, joka ei ole tuntunut ihan täydelliseltä. Toisaalta, tavallaan samaa voi nähdä myös paljon nuoremmissakin ihmisissä, jotka ovat hyväksyneet sen, että molemmat joutuvat hiukan tai paljon muokkaamaan toista, jotta sopivuutta alkaa löytymään. Tällaisia tapauksia löytyy usein niistä pareista, jotka ovat löytäneet toisensa samoista lähipiireistä, eivätkä ole viitsineet lähteä kokeilemaan onneaan jostain kauempaa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että monissa sellaisissa asiantuntijoiden verkostoissa, joissa työ koostuu mm. luennoimisesta, opettamisesta, johtamisesta ja manageroinnista, on koettu erittäin hyödylliseksi luovuttaa itsestään paljon tietoa yhteisiin tietopankkiin, joissa olevien tietojen pohjalta voidaan sitten poimia erilaisiin tarpeisiin juuri sopivia tyyppejä kunkin omiin väliaikaisiin asiantuntijaverkostoihin tai tarjoamaan osaamista ulkopuolisille asiantuntijoiden tarvitsijoille. Näin toimien pelkkä esim. ikä on varsin kehno indikaattori yhtään mistään. Tosin, ei tämä sitä tarkoittanut sanoa, että kaiken pitäisi olla täysin avointa, mutta tulipa nyt mieleen.

Liian kalsean normielämän puitteisiin totuttautuneet ihmiset eivät oikein itseäni kiinnosta, vaan enemmänkin sellaiset, jotka eivät kokisi esim. Fast Companya pelkästään "jännänä ja mielenkiintoisena", mutta samalla kovin kaukaisena, vaan näkisivät sen inspiroivana julkaisuna, joka tekee erinomaisia ehdotuksia sen suhteen "miten maailma voisi olla järjestetty", "mitä siinä voisi olla mukana" ja "miten siinä eletään". Tosin, mistäs minä varmuudella tiedän, kuka mihinkin on ikäänkuin lopullisesti totuttautunut?


Pitäkööt konformistisuutensa ja konventionsa

Jäinpä tuossa miettimään, minkälaiseen logiikkaan perustuen yksittäiset ihmiset ja pariskunnat, jotka ovat vieneet läpi tai ovat paraikaa viemässä läpi nykyistä parisuhdettaan, perustelevat itselleen sen minkä he ääneti elekielellään ja olemuksellaan ilmentämällä pyrkivät viestimään eli sen, että he ovat suoriutuneet paremmin. Elekielellä ja olemuksella viestiminen on siitä haasteellista, että sillä tavoin on työlästä viestiä kovin paljoa kerralla, joten erilaiset sanalliset vihjauksetkin saatetaan ottaa avuksi, kuitenkin varoen esittämättä liian rehenteleviä väittämiä omasta suoriutumisesta. Tämä on tietenkin yleistämistä, eikä varmasti päde kaikkiin ihmisiin, mutta tiettyä mukautumista erilaisiin konformistisuuksiin ja konventionaalisuuksiin ilmenee aina. Tietyissä "piireissä" virheistä ja erheistä saatetaan kyllä mainita, jottei tultaisi esiinnyttyä liian kiiltokuvamaisesti, mutta painotus viestinnässä kallistuu kuitenkin helposti parisuhteessa suoriutumisen ja sitä edeltävien tilanteiden luonnehtimisessa hyvin soljuneeksi.

En tarkoita sanoa, että olisi tärkeää saada nämä virheet ja erheet esiin, jotta aiheesta voitaisiin kirjoittaa vaikkapa kirja, mutta tästä näkökulmasta aihetta penkoen löytää itselleen perusteluita sille, mikä järki on elää jollakin tietyllä tavalla ja millä vakavuudella muiden ihmisten kommentit olisi otettava.

Otetaanpa esimerkiksi herra K. Hän on nuorempana muhinoinut useammankin naisen kanssa, mutta jossain vaiheessa hän päätyi ajattelemaan, ettei hän ehkä sittenkään pystyisi käsittelemään parisuhteessa niitä naisia, joiden kanssa oli hauska olla ns. viihdemielessä ja hetkittäin. Hän ei ilmentänyt ihmisille töykeyttä ennen kuin siinä vaiheessa kun hänen ei enää tarvinnut esittää niin paljon olevansa kaikkien kaveri; pitkäaikainen työsuhde mahdollisti kaverisuhteiden löyhentämisen ja uuden elämän rakentamisen. Hän tarvitsi lisää varmuutta elämän kulkuun ja tiettyä ulkoista hyväksyntää, joten hän teki tiettyjä varmisteluja, jotta se yksi tietty nainen, jolla oli vasta vähän kokemuksia miehistä, menisi naimisiin hänen kanssaan, eikä eroamisen halun kynnys tulisi ehkä koskaan liian matalaksi. Tätä teki mahdolliseksi se, että herra K oli tehnyt hänet raskaaksi, sekä oli esivalmistelunaan tehnyt tämän naisen ystäviä haluttomammaksi tulemaan yhteiseen kotiin, mutta ollen kuitenkin itse mukava miehenä hänelle. Täten herra K muodostui (hitaasti) entistä merkittävämmäksi ihmiseksi tällä naiselle. Vaikkakin he myöhemmin olivat ihan tavanomainen pariskunta, jolla vaikutti ulkoisesti olevan "ihan hyvä elämä" lapsineen, työpaikkoineen ja autoineen, niin eettisesti olisi pohtimisen arvoista, pitäisikö heidän elämänkulkuaan tarkastella missä määrin siinä yhteydessä, missä aletaan jakaa neuvoja siitä miten pitäisi elää?

Monet parisuhteessa olevat ovat tietoisesti tehneet sellaisia valintoja, että he ovat ensin pari kertaa ikään kuin harjoituksen vuoksi sellaisessa parisuhteessa, jossa he voivat harjoitella ja kokeilla sekä muille esiintymistä, että toiseen ihmiseen tutustumista tiedostaen, että he tulevat joka tapauksessa eroamaan täsmälleen tiistaina, 7 kuukauden kuluttua. Tällaisessa parisuhteessa voi ulkoisesti tarkastellen olla huomattavasti enemmän rentoutta ja letkeyttä kuin sellaisessa parisuhteessa, jonka rakentumista ja ylläpitoa heitä havainnoivat tahot suuressa määrin ohjaavat, sillä tällaisen parisuhteen osapuolet tietävät, etteivät he sen vuoksi eroaisi toisistaan, että he eivät kestäisi sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Välimuoto tästä on parisuhde, jossa osapuolet ovat löytäneet toisistaan paljon sellaista, jonka pohjalta voi rakentaa "jotain yhteistä", mutta molemmilla on kuitenkin "omia menoja ja tavoitteita" yms. Tämä välimuotoinen versio on yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen mietittävä siinä mielessä, että jos parisuhteen osapuolet eivät ole tutkijoita, luovan alan toimijoita tai yrittäjiä, heidän elämästään muodostuu vähemmiltä osa-alueilta "yhteinen projekti". Ehkä (mietin tätä noin 20 sekuntia).

Juuri ne parisuhteelliset ihmiset, jotka ovat löytäneet toisensa "liian rajoittuneesta valikoimasta" (saman työpaikan sama osasto, kaverin kaveri samoissa bileissä, tms.) ovat jo todennäköisyyksienkin mukaan vain vähiltä osin "sopivia toisilleen" alussa eli lisää "työstöä vaaditaan" ja täten tarve hyvän elämän esittämiselle saattaa myöhemmin nousta helpommin esiin. Toisaalta, eräänlaiseksi normiksi on kuitenkin nykyaikana muodostunut se, että tiettyjä ilmiöitä tarkastellaan melko väljin staattisin kriteerein eli sen jälkeen kun parisuhde on muodostettu, ei ole niin väliä sillä missä määrin parisuhteen osapuolien tekemiset sopivat yhteen. Tämä kuitenkin antaa aiheen kysyä, missä määrin rajoittuneesta valikoimasta toisensa löytäneet ja mahdollisesti naimisiinkin menneet ovat päteviä esittämään näkemyksiä siitä miten elämää pitäisi elää. Nykyaikana, kun halpahintaisen lentokoneensa voi valita ilmastoystävällisyyden ja vaikka Facebook-tuttavuuksien perusteella, sekä teoreettiset elämän rajat tulevat vastaan vasta jossain stratosfäärin tienoilla - myöhemmin ei sielläkään - hyvän elämän käsitys pohjautunee enemmänkin siihen miltä elämä pätkittäin tuntuu kuin siihen, sopivatko nuo elämän pätkät loogisesti tai muutoin miten hyvin yhteen.

Itse tapaan olla sellainen, että haluan sovittaa asioita yhteen ikään kuin olisin ratkomassa ratkaisemattomissa olevaa mysteeriä, jonka ymmärtämisen mahdollisuudet parantuisivat ainakin teoriassa sitä mukaa, kun yhteen sovitettua ymmärrystä erilaisista kokemuksista ja kerrytetystä tiedosta kertyy, ollen kuitenkin avoin niille elämän irtopätkillekin. Enkä nyt tarkoita vain toisen osapuolen ymmärtämistä. Tämä "huitsin nevada" on kuitenkin varsin haasteellinen paikka löytää tietyllä tavalla itseäni mielenkiintoiseksi kokemiani ihmisiä, koska paikkana tämä edustaa pysähtyneisyyttä, jonne lapset jätetään välttävään hoitoon pariksi kymmeneksi vuodeksi ja koitetaan itse keksiä siksi ajaksi jotain ajankulua, eikä tänne ajaudu kovinkaan paljon sellaisia ihmisiä, joiden tekemiset minua erityisesti kiehtovat, vaikka tuolla toisessa blogikirjoituksessani mahdollisesti kiinnostavia seuralaisia jonkin verran arvioinkin (arvio kohdistui tätä kaupunkia laajemmalle). Tällä en tarkoita sanoa, etteivätkö ihmiset täällä olisi ollenkaan ulkoa ja sisältä viehkeitä ja viehättäviä tms. mutta hmm.. enkä minä edes ole ns. vongannut kaikkia niitä, joihin kuvailuni ovat täsmänneet (en ole uskaltanut).

Myönnän sen, että toisinaan viehätys, innoittavuus ja inspiroivuus eivät aina käy yksiin realiteettien tajuni kanssa eli vaikka mieluummin asuisin vaikka Silicon Valleyssa ja luen mielelläni mm. Fast Companyä, Vergeä, Singularity Hubia ja Wirediä, en kompetenssini kannalta olisi sellaiseen valmis. Luulen että tuollainen halu pohjautuu siihen, että niissä esiintyy "eteenpäinvievyyttä" ja jatkuvaa kehittymistä, jollaista en liiaksi havaitse esim. tietotekniikan insinööriopintojen opettajissani, lehtoreissa ja luennoijissa. Eräskin, joka hoitaa työnsä tarjoten rutiininomaisella varmuudella vanhaa tietoa ja muistaa toisinaan tuoda esiin sitä, että hän on perheellinen mies, saa ajattelemaan, että "täytyy olla enemmän" kuin pelkän elämä-nimisen shown läpivetäminen.

Voi olla niinkin, että luulen väärin, että tarvitsen parisuhteeseeni saman alan ihmisen, joka pystyy innoittamaan minua saman alan tuntemuksen kautta, mutta siitä koen olevani varma, etten kaipaa sellaista, joka "vetää minua (liiaksi) alaspäin". Joustaa toki voin.


Kun sanaton viestintä ei mene perille - ajoissa

Eräs moraalia ajoittain koetuksella pitävä asia liittyy kaverin tyttöystävän kanssa ystävänä pysymiseen, varsinkin jos kyseessä on tahattomasti viettelevästä tapauksesta, joka ajoittain unohtaa itsekin, kuinka helppo ihmisten on hänestä pitää. Ajoittain hän on itsenäinen päätöksientekijä, toisinaan hupsu. Hänen seurassaan on tietyssä mielessä huojentavaa käydä sisään lähes paikkaan kuin paikkaan, sillä hän kohottaa aina seuralaistensa arvoa. Hänen pehmeä suhtautumisensa ihmisiin saa aikaan sen, että kaikki jotka ovat vastaanottavaisia hänen järkiperäiselle viestinnälleen, mukautuvat hänen näkemyksiinsä. Haasteeksi sille, millainen hän on enimmäkseen on, muodostuvat vallan keskiportaiden tienoot, sillä kokemustensa perusteella hänen on siellä laskettava vähintään joksikin aikaa irti yhdenlaisista taipumuksista ja aktivoitava jotain sellaista, joka saattaa pidempään jatkuessaan muuttaa häntä pysyvästi.

Kun on tarpeeksi kauan ystävä tällaiselle ihmiselle, saattaa kadottaa kyvyn lukea sellaista hänen sanatonta viestintäänsä, jossa ydinviestinä on "nyt kun en enää ole [sen toisen] tyttöystävä, niin sopiiko että kuulostelen omia ajatuksiani keskustelemalla kanssasi ja harkitsen samalla josko sinä olisit sopiva minulle". En tajunnut tätä hänen pyytäessään minua mukaansa kaupungille, jossa eräänä harvoista kerroista saatoin vapaasti keskustella hänen kanssaan ilman muiden ystävien läsnäoloa. Siitä en koskaan tullut saaneeksi varmuutta, olisiko noiden nelisen tuntia kestäneiden puhekeskeisten hetkien, joita esiintyi jatkuvasti matkalla vaateliikkeisiin, kahvioon, biljardisalille, ruokakauppaan ja vähän muuannekin, lopputulemana ollut se, että myöhemmäksi keskusteltavaksi ei olisi enää jäänyt mitään, mutta tajusin tehneeni jotain väärin hänen purskahtaessaan kyyneliin paluumatkalla, kysyttyäni häneltä josko "hän alkaisi olemaan minun kanssani" ja hänen vastatessaan "ja nyt sie vasta kysyt". Hän oli kertonut matkan aikana mm. siitä, mitä hänen lähivuosien ajatuksiinsa oli sisältynyt, että hän oli jo sopinut tapaavansa myöhemmin illalla erään toisen miehen, mutta että ei ollut alkuunkaan varma, olisiko tuo henkilö hänelle "se oikea" tai muutenkaan sopiva. En ole tavannut häntä sittemmin, mutta uskon hänen olevan onnellinen.


Tietyn verran samaa tiettyä eri tilanteissa

Eräällä tietyllä tavalla viehättävää naista (yleensä) on hankala määritellä ilman, että määritelmästä tulisi liian suppea. Kyse ei ole ominaisuudesta, eikä aivan täysin kyvystäkään. Se liittyy paljoltikin mm. elekieleen ja tietenkin myös persoonanpiirteisiin, mutta olennaista siinä on, että sen jonkin ollessa havaittavissa, se vaikuttaa tulevan esiin tietyllä tavalla sen johdosta miten hän on elänyt, ajatellut ja toiminut (tämä on itse asiassa oletus) eli sopivan ns. luonnollisesti. Tämä on kuitenkin edelleen liian yleinen määritelmä, kuulostaen melkeinpä kliseiseltä fraasilta.

Havainnoijan kannalta havainnon tarkentumisessa voi nähdä tasomaisuuksia, joille kuvitteellisesti sijoitettuja, havaittavissa olevia asioita saavutetaan sitä mukaa, kun havainnointi etenee. Havaittavissa olevat asiat vaihtuvat aina hivenen joka kerta, kun kohteessa itsessään tai ympäristössä ilmenee jotain uutta havaittavaa tai aiempi havaittavissa ollut asia siirtyy etäämmäs havainnoijan tajunnasta esim. naisen pään kääntyessä hivenen. Havainnointi viittaa tässä varsin vähän ulkoisesti havaittavissa oleviin asioihin. Pelkästään se miten käden liike vihjaa ojentamaan [tuon tietyn] salaatin, sporttikellon tai solmion, vyöryttää valtavan määrän havaittavissa olevaa ainesta, joka viestii hänen eletystä elämästään; siitä mikä hänestä on tullut ja miksi hänestä on tullut, mikä on tullut. Toki havainnoija voi mennä herkästi harhaankin tulkinnoissaan, varsinkin jos yrittää ajatella liikaa järjellä, sillä järjellä on taipumusta sovittaa havaintoja valmiisiin muotteihin.

Ihminen on sillä tapaa hiukan rajoittunut olento, kaikella ystävällisyydellä ihmisolentoa kohtaan sanottuna, että se ei pysty aistimaan kaikkea havaittavissa olevaa yhdellä kertaa. Tällöin voi käydä niinkin, että se minkälaisena naisen aiemmin koki, tietyissä vaatteissa ja tietyssä ympäristössä, voi muuntua juuri sen hivenen verran liikaa, jotta hänessä voisi aistia riittävästi sitä jotain, mistä erityisesti pitää. Sitä ei voine selittää kuin liikaa stereotypioivien artikkeleiden lukemiselle, että nainen saattaa ajatella olevan itsestään selvää, että piukat farkut, sorja vartalo ja jotkin muut erityisesti naiseuden vartalonpiirteisiin liittyvät asioihin olisivat eniten kehen tahansa mieheen vetoavaa. Joskus naiset ovat hiukan pöhköjä, kun tarkoitus on heidän osaltaan olla enemmän kuin pelkästä viettelystä.

Tietyllä tapaa viehättävän naisen elämä ”kuultaa” hänestä _riittävästi_ ja sopivasti läpi tilanteista ja vaatetuksesta riippumatta, olettaen, että ”toiminnassa” on kuitenkin tietty järkiperäisyys mukana. Visuaalisesti tätä väittämää voi koettaa hahmottaa esim. sellaisen Venn-diagrammin avulla, jossa useat ympyrät, jotka viittaavat mm. vaihteleviin vaatetuksiin ja tilanneyhteyksiin, yhdistyvät toisiinsa tietyissä rajoissa pysyvän prosenttimäärän verran eli ts. jokaisessa niissä on mukana riittävästi ja sopivasti jotain tiettyä samaa, joka tekee tästä naisesta sillä tietyllä tavalla viehättävän. Sana ”tietty” ei tässä oikeasti tarkoita mitään ”tiettyä”, vaan sitä on käytetty samalla harkinnalla kuin fraaseja tavataan käyttää.

Vaihtelumukavuuden kannalta jokin merkittävämpikin poikkeama voisi toimia ihan hyvin – havainnoijan kannalta siis – sillä eihän tämä mitään varsinaista eksaktia tiedettä ole, mutta silloin kasvaa riski sille, että tekee mieli kysyä: kuka sie oikein oot?


Älyn kiehtovuudesta tantriseen seksiin

"Kun olemme niin vanhoja että pystymme kirjoittamaan kirjoja, maailmassa on enää harvoja esineitä, jotka ovat emotionaalisesti neutraaleja. Esineiden emotionaalinen erottelu perustuu aste-eroihin: jotkut esineet synnyttävät heikkoja, tuskin havaittavia emotionaalisia reaktioita, jotkut aiheuttavat vahvoja emotionaalisia reaktioita ja niiden välissä on jokainen mahdollinen muu voimakkuuden aste." (Damasio 2003)

"Meitä tavallaan häiritsee, ettei lauseen ajatus ole minään hetkenä täysin käsillä. Suhtaudumme siihen kuin esineeseen, jota valmistamme ja jota meillä ei ole koskaan täysin käsissämme, sillä tuskin jokin osa on valmis, kun toinen jo katoaa näkyvistämme." (Wittgenstein 1967)

Ulkoisen ikämittarini raksuteltua itsensä kolmeenkymppiin, olen hiljalleen alkanut havaitsemaan, että minun on helpompi lukea myös aikuisia ihmisiä. Aikuisella ihmisillä tarkoitan tässä sitä, että hän on kehittynyt ihmisenä jo niin monen eri vaiheen, kokemuksen ja ymmärrykseen tulemisen kautta, ettei pelkästään häntä pintalukemalla saisi hyvää tuntumaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tälläisen ihmisen ymmärtämiseen vaaditaan myös havainnoijalta lukuisien erilaisten ymmärrykseen tulemisien kautta kulkemisia, sekä myös näkemyksien taakseen jättämistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ymmärtämään pyrkivän henkilön ja ymmärrettävän henkilön pitäisi molempien olla kokeneet samanlaisia tapahtumia; ymmärrys on aina kooste. Eikä tämä kyllä sitäkään tarkoita, että aikuisen naisen täytyisi olla iältään vanhahko.

Intelligentti ja eroottisen habituksen omaava ihminen on yleensä aina kiehtovaa havainnoitavaa, mutta jos hän malttaa verhota itsensä siten, että eroottisuus on hänessä esillä vain sävytteenä, on havainnoijan helpompi olla antautumatta pelkkään silmien lepuutteluun.

Älyn ja kehon yhtäaikainen käyttö, sekä niiden kehittäminen eivät kumpikaan ole niitä helpoimpia harjoitusta ja koettelemuksia vaativia tehtäviä, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi elämästä ja tiedosta laajahkoa kokemusta hankkineen havainnoijan arvostamiset muodostuvat. Tässä siis utopistisena oletuksena, että havainnoija ottaisi kaikkina ajanhetkinä huomioon kaiken mitä itse on koskaan oppinut ja ajatellut, jolloin hänellä olisi aina vain yksi tilanteesta riippumaton arvostusasteikko.

Ihmisen älyn havainnoimisen tekee otollisemmaksi se, että hän näyttää kasvoineen, hiuksineen ja vaatteineen ihan vaan kivalta, on vartaloltaan ihan ok, sekä hän rohkenee puhua häivyttämättä äänestään suurinta osaa dynamiikkaa ja osaa lukea omaa kehonkieltään ulkopuolisen näkökulmasta. Korkea koulutus ei mitenkään maagisesti takaa laadukasta älyä, vaan useinkin korkean koulutuksen oheistuotteena kehittyy yksilö, jolla on viestintätilanteissa käytettävissään yksittäisiä jippoja, joista yksi on puhuminen ”turvallisin sanankääntein”.

Tarkoitan sanoa, että pidän itse älyä ensisijaisesti luovasta toiminnasta syntyvänä ja vain hetkellisesti olemassa olevana, jonka synnyttämistä perehtyneisyys eri aiheisiin tietenkin edesauttaa. Kuitenkin, se äly mikä täten havainnoitavaksi syntyy ja josta voi johtaa laajemman ymmärryksen havainnoitavasta ihmisestä, esiintyy usein kovin samankaltaisena, minkä tuli jo aiemmin kokeneeksi toisen ihmisen havainnoinnin yhteydessä. Miten ja miksi näin pääsee käymään? Mikä meitä/heitä ohjaa? Olemmeko niin uniikkeja kuin luulemme?

Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä on jo syntyessään jokin tietty olemus (lat. essentia), joka kertoo minkälainen olento ihminen on ja joka antaa jonkinlaisen mallin ja päämäärän sille, kuinka kyseisen ihmisen pitäisi elää. Tämän käsityksen mukaan ihminen voi järkensä avulla kehittää itselleen henkilökohtaisia ominaisuuksia, mutta esim. Platonin mukaan järjenkäyttö voisi ja pitäisi johtaa siihen, että hän löytäisi oman paikkansa luonnon ideaalissa (Platonin ideaalioppi) järjestyksessä.

Eksistentiaalisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä ei ole mitään luonnollista ja ennalta määritettyä olemusta ja että ihmisen erottaa muista olioista se, että hän voi muuttaa sen, mikä on annettu. Jean-Paul Sarten mukaan ihminen on ”heitetty vapauteen”.

Järkeään käyttävistä ja kehittävistä, ”vapauteen heitetyistä” ihmisistä minulle tulee mieleeni tietyt julkisuudessa esiintyvät ihmiset, jotka puhuvat ja elehtivät juuri sillä mainitsemallani rennolla tapaa, mutta jotka silti tulevat antaneeksi vaikutelman älykkäästä henkilöstä, jotka saavat nopeammassakin temmossa sisällytettyä kerrontaansa runsaasti ymmärtämisen kautta jalostunutta korkeatasoista sisältöä, mikä saa kuulijan haltioihinsa. Sellaista ihmistä on samalla tapaa kiehtovaa seurata kuin sellaista nykytanssia, joka vaikuttaa missä vaiheessa tahansa voivan kehittyä mihin suuntaan tahansa, mutta silti rytmittömän monimutkaisuutensa tasalaatuisena säilyttäen. Huomion, jonka se vie, antaa vietäväksi mielellään.

Tällä tapaa erityisen laadukkaaseen älykkyyteen kykenevillä tapaa kuitenkin olla se ongelma, että heille tehdään ehdotuksia kuten ”voisitko lukea nämä 17 kirjaa ensi viikolla ja kirjoittaa niistä kaikista lyhyen mielipiteen, niin me laitetaan ne sitten tuonne meidän verkkolehden sivuille lukijapyydykseksi”? Lienee synteettisellä tavalla luonnollista ajatella, että jos ihmisen oletetun elinkaaren tietyissä vaiheissa on tullut annettua vaikutelma järkevästä, tietävästä ja kykenevästä ihmisestä, on seuraava esiintyminen oltava samaa tai parempaa tasoa. Kaikesta mediaseurannan fragmentoitumisesta huolimatta he ovat melko lailla pakotettuja noudattamaan muodostuvan persoonansa osoittamia suuntia. Syntyvistä olettamuksista irtipääseminen vaatii usein olemaan rohkea ja kokeilemaan jotain sellaista tyystin erilaista, mikä voi mennä pieleenkin. Olettaisin, että tämän vuoksi eräs naisministerikin tempaisi yhteisvalokuvaan päällensä nahkarotsin, muilla naisilla ollessa konventionaalisempi jakkupuku.

Vaikken sinänsä katsokaan olevan itselleni ”luonnollisella” tavalla ei-mielekkäitä aiheita, on mieleeni muodostuneisiin muistikehikkoihin kertynyt reunamerkintöjä kuten ”ei-tätä ainakaan”. Se on oma valinta, kuten on myös se, että näihin tiettyihin muistikehikoihin sallin liitettävän lisää tietoa, tuntemuksia ja kokemuksia vain jos kertoja on kivannäköinen ja -oloinen, sekä se mistä hänen älynsä juontaa miellyttää minua.

Arjessa pyrin pääsääntöisesti siihen, ettei minun tarvitsisi erikseen antaa itselleni lupaa havainnoida ilman itse asentamieni havaintosuodattimien vaikutusta, jolloin on mahdollisempaa havainnoida kohdattuja ihmisiä sellaisenaan, mutta toisinaan petyn siihen, kuinka äly, joka heissä aaltoina esiintyy, ei ole uutta, vaan pikemminkin lakastunutta. Tätä ei pidä käsittää niin, että he olisivat läpikotaisin ei-kiehtovia, vaan luovuuteen pohjautuvan älyn määritelmäni mukaisesti, kyse voi olla siitä, että ovat toimineet estoisesti.

Tämä estoisuus voi juontaa juurensa pitkänkin ajan takaa, mikä kaikesta ihmisen eksistentiaalisuudesta huolimatta johtaa siihen, että ihminen noudattaa ehkä sitten kuitenkin jotain (synteettisen) luonnollista järjestystä. Mistä taasen seuraa, että havainnoituaan yhtä, voi tuntua, että on havainnoinut monia.

Yksittäisen ihmisen havainnoimista arjessa voisi kokeeksi verrata tantraan, erityisesti sen eroottiseen ”vasemman käden suuntaukseen”, tuohon kahta ihmistä fyysisesti ja mentaalisesti yhdistävään filosofiaan, joka on ”menetelmä minuuksien asettamien rajojen ylittämiseksi pyrittäessä kohti pysyvää autuuden kokemusta” (Wikipedia).

Tantrinen seksi korostaa suorien aistikokemusten (kosketus, tuoksut, näkeminen ja kuuleminen) merkitystä, mutta ejakuloivaan orgasmiin pyrkimisen sijaan tai kuten Aol Men sen ilmaisee ”wham-bam thank you ma'am” (Lamberti 2008), tarkoitus on rakentaa yhteys itsensä ja partnerin välille, kaikki rajat purkaen ja vahva, intiimi side muodostaen. Tällä tavoin, peloista ja epävarmuuksista pääsee yli, oma kehonkuva täsmentyy, sekä tulee saavuttaneeksi paremman ymmärryksen partnerin kehosta ja sielusta (Dempsey). Sivutuotteena oppii säilyttämään seksuaalienergiansa.

”Usein ihmiset ajattelevat tuntevansa itsensä ja mitä on maailma, mutta tavallisesti he eivät tiedä, mitä uskomattomia kokemuksia tantra, meditaatio ja jooga voivat tarjota – ne voivat mullistaa tajunnantilamme.” (TantraClub)

Lisätietoa:

Tantra.com
http://www.tantra.com

Tantra Blogi
http://www.tantralove.org/tantra-fi/Blogi/Merkinnat/2008/9/30_Tantraseksin_salat.html

ThirdAge – tantric sex articles
http://www.thirdage.com/article/tantric+sex

Kate Taylor: Life’s Too Short for Tantric Sex: http://blogs.nerve.com/drupal/toolsofattraction/2009/08/07/lifes-too-short-for-tantric-sex

Lähteet:

Damasio, Antonio. 2003. Spinozaa etsimässä - ilo, suru ja tuntevat aivot. Helsinki: Terra Cognita Oy
Wittgenstein, Ludwig. 1967. Zettel. Suomentanut: Heikki Nyman. Porvoo: WSOY

Dempsey, Bobbi. Making a Connection Is Crucial in Tantric Sex. Everything.com. Saatavilla: http://www.everything.com/making-connection-crucial-tantric-sex/
Lamberti, Patty. 2008. Tantric sex 101: The spiritual path to physical ecstasy. Aol Men. Saatavilla: http://www.aol.com.au/men/story/Tantric-sex-101-The-spiritual-path-to-physical-ecstasy/676361/index.html

Tantra. Wikipedia. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tantra
Tantrinen tie korkeampaan tietoisuuteen. TantraClub. Saatavilla: http://www.tantraclub.org/node/192
What is Tantra? Tantra.com. Saatavilla: http://www.tantra.com/tantra/what_is_tantra/


Seksiä, harmoniaa ja sopusointuisuutta

Pohjustus

Taoistisessa ajattelussa Jin-Jangin konseptilla viitataan maailman luonnollisessa järjestyksessä havaittaviin vastakohtaisuuksiin (Wikipedia), jotka ilmenevät taon päättymättömien, ehtymättömien ja jatkuvasti uusiutuvien liikkeiden vaikutuksesta (Pasanen 2008), jotka itse ovat saaneet alkunsa samaisten taoon sisältyvien perusvoimien, Jinin ja Jangin yhteisvaikutuksesta.

Lukuisten erilaisten vastavoimien toisiinsa vaikuttavuuksissa voi nähdä syklisyyttä ja kehämäistä kiertoliikettä, mikä ilmenee samankaltaisten tapahtumien toistumisena, esim. vuosittain, viikoittain tai vuosituhansittain. Shambhala Dictionary of Taoismin mukaan Jin ja Jang ovat kaksi polarisoitunutta energiaa, jotka alati jatkuvasta muuttuvuudestaan ja toisiinsa vaikuttavuudestaan, ovat syynä universumin olemassaoloon.

Näiden vastakohtien kerrotaan tyypillisesti olevan jotain sellaista kuin oikea/vasen, mies/nainen, yö/päivä, jne. mikä mielestäni tekee Jin-Jangin konseptista liiankin ns. maanläheisen, mutta idea lukuisten erilaisten vuorovaikutusten toisiinsa vaikuttavuudesta on mielenkiintoinen. En tosin vielä osaa selittää itselleni miten lähes-tasapainon saavuttaminen yhdessä keskinäisessä vuorovaikuttavuudessa (esim. vasen/oikea), vaikuttaa johonkin toiseen keskinäiseen vuorovaikutukseen (esim. yö/päivä).

"Kuitenkin, taolaisessa maailmanselityksessä harmoniset parisuhteet, tyhjyys-täyteys ja jin-jang noudattavat aritmeettista yhtälöparia 2=3, 3=1, jossa kaksi onkin itse asiassa kolme, ja kolme loppujen lopuksi yksi. Tämä selittyy seuraavasti: maailma on yhtä aikaa sekä harmonisessa tasapainossa (parisuhde, 2), että dynaamisessa muutoksen tilassa (kahdesta syntyy kolmas, 2=3), säilyttäen kuitenkin samalla muuttumattoman ykseytensä ja eheytensä (3=1)." (Pasanen 2008).

Monen muunkin maailmanselitysmallin mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki on lopulta yhtä.

Seksiä ystävätytön kanssa, harmonisesti

Insinööriopiskelijoita opetetaan jo opintojen alusta lähtien suhtautumaan maailmaan käsitteiden avulla ja erityisesti miettimään käsitteiden välisiä suhteita; mitä hienommin määriteltyjä käytetyt käsitteet ovat, sitä puhtoisempi ymmärrys niiden välisistä suhteista on. Lisäksi mietimme suunniteltujen järjestelmien käyttäjäkokemuksia, parantelemme olemassa olevien suunnitelmiamme ja muuntelemme toteutuksia useiden iteraatiokierroksien kautta. Periaatteellisena pyrkimyksenä on harmonisuuden ja hyvän rytmin ylläpito toteutusvaiheessa, sekä tavoitteena saattaa valmistunut järjestelmä elämään sopusointuisaa elämäänsä tässä maailmankaikkeudessa, vaikka oma suora vaikutuksemme siihen päättyisikin.

Jostain syystä on tilastollinen fakta, että keskimääräinen insinööri avioituu sairaanhoitajan kanssa, mutta johtuuko se siitä, että insinööriä täydentää "pehmeillä tunteilla" varustettu sairaanhoitaja vai siitä, että sairaanhoitajan hermoparkoja täydentää insinööri, joka osaa ottaa hänet täydellisesti huomioon?

Ennen kuin insinööri vakiutuu eli tässä siis avioituu, kuten universaalisti on tässä syklissä ollut tapana, hän on ehtinyt laskea hallitusti irti useista ystävätytöistä, joiden kanssa, silloin kun molemmilla sopii, on tullut vietettyä aikaa sängynpohjalla ja vähän keittiön pöydälläkin.

Seksi voi kuulua ystävyyteen luontevalla tavalla, mutta koska molemmilla osapuolilla on omassa elämässään paljon sellaista, johon toinen osapuoli ei suoranaisesti vaikuta, voi osapuolista toinen tulla tavanneeksi jonkun toisen jonka kanssa vakiintuminen alkaa.

Emotionaalisesti älykäs insinöörimies ymmärtää tällöin, että jottei hänen ystävätyttönsä joutuisi pulmallisen tilanteen äärellä, jossa hän joutuu väkisin riistäytymään irti ystävästään, jonka kanssa hänellä on ollut hyvää seksiä ja ystävyyttä, hänen on kertaalleen loukattava tyttöä sanoilla.

Tyttö ymmärtää myöhemmin miksi hän toimi niin ja tuolloin harmoninen tasapaino palautuu; tyttö ehtii siinä välillä keskittyä vakituiseensa, eikä aiempi ystävyys, joka nyt on muuttunut seksittömäksi, rikkoudu tavalla, joka aiheuttaisi kaikkeuden harmonisuuteen tarpeettomia aaltoja.

Erästä asiaa jäin miettimään.. miksi jo muutenkin viehättävä nainen on superkiehtova, jos hän nallekarhun takana ilkosillaan piilotellessaan, pitää joko jalassaan pitkiä sukkia tai bootseja, tai käsissään sormikkaita? Liittyykö se jotenkin kahden eri vastakohdan tasapainoon (vaatetettuna olemiseen ja alasti iho paljaana olemiseen)?

Lähteitä ja linkkejä

Pasanen, Kimmo. 2008. Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Teos

http://en.wikipedia.org/wiki/Taoism
http://www.taopage.org/yinyang.html


Kaunis olkapää

Tavataan kai edelleen ajoittain sanoa, että "ihmistä ei saisi esineellistää ja kohdella häntä kuin objektia", mikä kai tarkoittanee, että ei voi eikä saa ajatella, että "tuostahan saisi hyvän pöydän", eikä edes "joskohan tuo joutavan näköinen tuossa kantaisi laukkuni lentokoneeseen", vaikka jälkimmäiseen hiven ymmärrystä ihmisyyden läsnäolosta sisältyykin.

Mutta jos nyt kuitenkin menee tekemään sen, että tulee hetken aikaa havainnoineeksi edessään liikuskelevaa ihmistä tai jotain hänen piirrettään, keskittäen oman huomionsa johonkin kauniiksi kokemaansa, meneekö jossain jokin sukupuolimääritelmissä asetettu sopimattomuuden raja? Siis, voiko miespuolisesta havainnoitavasta todeta itselleen, että "onpa ihanan muotoiset olkapäät" vai pitääkö esim. sana ihana jättää pois?

Toista ihmistä havainnoidessaan on käytettävissä kaksi perussäätöä, joista toinen noudattaa fysiikan lakeja (etäisyys ja katseen kohdistaminen), toisen ollessa mentaalista laatua, ajatuksien avulla tarkentamista.

Vaikka koittaisi parhaansa mukaan haihduttaa välittömästä tietoisuudestaan kaiken muun paitsi havainnon toisen ihmisen olkapäästä, on todennäköistä, että havaintoon vaikuttaa se missä havannoidaan ja mitä tapahtui hetkeä ennen kuin havainnointi alkoi, ja ehkä jossain määrin myös se mitä ajatteli edellisiltana ennen käsien laittamista peiton päälle.

Jos aloittaa ylävartaloltaan paljaan ihmisen havainnonnin olkapäästä ja siirtyy sitten havainnoimaan käsivarsia alaspäin, sieltä takaisin ylös ja sitten vielä hiukan kaulaakin, ei välttämättä vielä tuossa vaiheessa ole saanut mitään "lukemia" kohdehenkilöstä itsestään. Jos havainnoisi tällä tapaa vain vähäsen miestä ja naista, minkä jälkeen vertailisi tuntemuksia keskenään, voisi kuka tahansa helposti myöntää, että havainto on ollut miellyttävä, jos se todella oli sitä. Siinä ei tarvitsisi mietiskellä homofobisia seikkoja, vaan kyse olisi vain lähinnä muodon kauneudesta. Emaloijat ja lasinpuhaltajat ovat todistetusti ymmärtäneet tälläisen päälle jo pitkään. Markkinoijista en ole niin varma.

Hankalammaksi joillekin ihmisille käy, jos huomioon tulisi otettavaksi ihmisen keho kokonaisuudessaan; heti alkaisi kulttuurillisten vaikutteiden vyöry mieleen, mikä tekisi muodon ja piirteiden kauneutta ihastelevista ajatuksista kaloja, jotka vasta opettelevat hyppimään vastavirtaan.

Lappeenranta on itärajan läheisyydestä johtuen siitä hyvä paikka, että naapurimaan kansalaiset laittavat usein parhaimpansa päälle ja tulevat käväisemään täälläpäin. Usein näkee venäläisiä nuoria miehiä vaimonsa/tyttöystävänsä kanssa, joista miespuolinen on se, jossa ilmenee selkeämmällä tavalla liikkeen muodontajun, sekä myös elekielen rytmin hieno hallinta. Se sekoittaa mielenkiintoisella tavalla perinteisiä roolijakoja, joissa nainen on se, joka on elekieleltään "naisellisempi".

Tämä roolien sekoittuminen elekielen, muodontajun yms. osalta saa minut miettimään perinteisempää miehen mallia, joka on mielestäni rakentunut lukuisista inhibitoorisista, estävistä vaikutteista. Eli jos se pikkurilli on vahingossakaan nousemassa ylös teekupista juodessa, niin asiahan täytyy tietenkin korjata tarttumalla kuppiin koko kourallisella? Saatoin hiukan karrikoida, pahoitteluni.


Nainen

Siihen ei ole tullut sävyjä, joista en pitäisi, vaikka se on ollut olemassa jo pitkään, vuosia jopa. On ollut väliaikoja, pitkiäkin sellaisia, jolloin olen ihan tyystin sen olemassaolon unohtanutkin kaiken muun ollessa muka jotenkin oleellisempaa. Nyt kun jälleen haaveeni jälleen näin, minua alkoi huolestuttaa, että haaveeni menisi säpäleiksi, jos koettelen sitä liikaa.

En minä sellaista taitaisi kestää, jos haaveeni kohde sanoisi jotain minkä saattaisin tulkita väärin tai vielä pahempaa, hän todella tarkoittaisi mitä sanoisi. En edes halua ajatella mitä se olisi, mitä en haluaisi kuulla. Tai ehkä lukisin jonkin eleen tarkoittavan jotain mitä se ei tarkoittanutkaan. En minä häntä koskaan ole mitenkään liiaksi vaivannut tai edes montaa kertaa, hän vain on tehnyt minuun niiden muutamien kohtaamiskertojen aikana niin vahvan vaikutuksen. Jo ensi kerrasta jäi hyvälaatuiset muistijäljet.

Erityisesti pidän hänessä siitä, että hänestä voi todella sanoa hänen olevan Nainen. Tässä yhteydessä tulee mieleeni eräs syy, miksi en haluaisi tai ainakaan rohkenisi tätä haavetta koetella liiaksi. Kun tiedän hänestä vain rajatusti, minun on helpompi pitää hänet mielessä tietynlaisena ja kuvitella hänen olevan juuri sellainen kuin hänet mielessäni koen. Tällä tavoin voin verrata muita naisia häneen ja selittää itselleni miksi useimmat naiset eivät minua viehätä oikeanlaisesti — tai sitten viehättävät, mutta jokin muu seikka pilaa muuten miellyttävän vaikutelman.

Haaveeni on nuorempi kuin hän itse. Hän itse lienee suunnilleen samanikäinen kuin minä olen.

Hänellä on ollut paljon tilaisuuksia arvioida mitä erilaiset ihmiset tekevät seuraavaksi, joten se selittänee hänen tunneälynsä. Tavallaan se kuuluu hänen työhönsäkin. Rohkenenkin esittää mitään määritelmiä hänen elekielestään? Sen voinen täsmentää, että kun sanon hänen olevan Nainen, niin se ei todellakaan tarkoita, että ne kaksi asiaa, josta niin monet laulutkin on tehty, tulisivat hänen kehonkielensä kautta jotenkin korostuneesti esille. Ei hänen tarvitse. Hän tekee vaikutuksen paljon hienosyisemmillä nyansseilla, joista hän osaa muodostaa niin kovin taitavasti, suorastaan luontevasti, liikkeiden konserton, joka on verrannollinen Johannes Brahmsin mestaristeoksiin:

[LAINAUS]Winsenin, Weimarin ja Göttingenin jälkeen tämä matka oli hänen voimakkain luonnonelämyksensä. Hänen korvissaan ei soinut vain musiikki, vaan myös romantikkojen säkeet ja niiden koko ilmapiiri. Rantajyrkänteet, Lorelein kallia ja mahtavana virtaava Rein oli hänelle musertavaa todellisuutta, jonka hän imi itseensä kaikilla aisteillaan. Mukana oli ehkä myös jokunen Wiseniin ja Lieschenin kanssa koettuun varhaisnuoruuteen palaava ajatus. Uudet elämykset sulautuivat varmasti myös tulevaisuuteen ja tulevaan musiikkin, joka alkoi muotoutua hänen sisimmässään, samaten kuin niihin säveliin, joita hän kohtasi tällä vaelluksellaan. Kellojen soitto, sepän vasarointi, paimenten ja käsityöläiskisällien laulut vaikuttivat häneen, sillä kansanlaulu eli noina vuosina vielä kaikkialla, varsinkin maaseudulla.

Kaikki nämä vaikutelmat tihentyivät atmosfääriksi ja imeytyivät hänen olemukseensa ilmaantuakseen sitten taas jonkin sävellystyön yhteydessä muistumina, jotka sulautuivat hänen omiin ideoihinsa. (Erika Klopp Verlag: Johannes Brahms, 1983)[/LAINAUS]

Entä minkäpä käsityksen minun haaveestani jättää käyttämäni esimerkit? Juuri tuossa mainitsin Brahmsin Johanneksen, mutta tarkoittaako se, että minua miellyttäisi Nainen, joka pitää klassisesta musiikista ja olisi sillä tapaa hieno kuin romantiikan aikakauden aikana voitiin hienon naisen olevan? Eipä nyt olla niin yksinkertaisia sentään. Tosin, myönnettäköön että samalle aikakaudelle sijoittuneen elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä puvustus oli upeaa ja naispäähenkilö oli hänkin ihastuttava. Upeaa ja ihastuttavaa. Tarvitsen uusia sanoja.

Edellinen