Blogi

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2011.

Tietyn verran samaa tiettyä eri tilanteissa

Eräällä tietyllä tavalla viehättävää naista (yleensä) on hankala määritellä ilman, että määritelmästä tulisi liian suppea. Kyse ei ole ominaisuudesta, eikä aivan täysin kyvystäkään. Se liittyy paljoltikin mm. elekieleen ja tietenkin myös persoonanpiirteisiin, mutta olennaista siinä on, että sen jonkin ollessa havaittavissa, se vaikuttaa tulevan esiin tietyllä tavalla sen johdosta miten hän on elänyt, ajatellut ja toiminut (tämä on itse asiassa oletus) eli sopivan ns. luonnollisesti. Tämä on kuitenkin edelleen liian yleinen määritelmä, kuulostaen melkeinpä kliseiseltä fraasilta.

Havainnoijan kannalta havainnon tarkentumisessa voi nähdä tasomaisuuksia, joille kuvitteellisesti sijoitettuja, havaittavissa olevia asioita saavutetaan sitä mukaa, kun havainnointi etenee. Havaittavissa olevat asiat vaihtuvat aina hivenen joka kerta, kun kohteessa itsessään tai ympäristössä ilmenee jotain uutta havaittavaa tai aiempi havaittavissa ollut asia siirtyy etäämmäs havainnoijan tajunnasta esim. naisen pään kääntyessä hivenen. Havainnointi viittaa tässä varsin vähän ulkoisesti havaittavissa oleviin asioihin. Pelkästään se miten käden liike vihjaa ojentamaan [tuon tietyn] salaatin, sporttikellon tai solmion, vyöryttää valtavan määrän havaittavissa olevaa ainesta, joka viestii hänen eletystä elämästään; siitä mikä hänestä on tullut ja miksi hänestä on tullut, mikä on tullut. Toki havainnoija voi mennä herkästi harhaankin tulkinnoissaan, varsinkin jos yrittää ajatella liikaa järjellä, sillä järjellä on taipumusta sovittaa havaintoja valmiisiin muotteihin.

Ihminen on sillä tapaa hiukan rajoittunut olento, kaikella ystävällisyydellä ihmisolentoa kohtaan sanottuna, että se ei pysty aistimaan kaikkea havaittavissa olevaa yhdellä kertaa. Tällöin voi käydä niinkin, että se minkälaisena naisen aiemmin koki, tietyissä vaatteissa ja tietyssä ympäristössä, voi muuntua juuri sen hivenen verran liikaa, jotta hänessä voisi aistia riittävästi sitä jotain, mistä erityisesti pitää. Sitä ei voine selittää kuin liikaa stereotypioivien artikkeleiden lukemiselle, että nainen saattaa ajatella olevan itsestään selvää, että piukat farkut, sorja vartalo ja jotkin muut erityisesti naiseuden vartalonpiirteisiin liittyvät asioihin olisivat eniten kehen tahansa mieheen vetoavaa. Joskus naiset ovat hiukan pöhköjä, kun tarkoitus on heidän osaltaan olla enemmän kuin pelkästä viettelystä.

Tietyllä tapaa viehättävän naisen elämä ”kuultaa” hänestä _riittävästi_ ja sopivasti läpi tilanteista ja vaatetuksesta riippumatta, olettaen, että ”toiminnassa” on kuitenkin tietty järkiperäisyys mukana. Visuaalisesti tätä väittämää voi koettaa hahmottaa esim. sellaisen Venn-diagrammin avulla, jossa useat ympyrät, jotka viittaavat mm. vaihteleviin vaatetuksiin ja tilanneyhteyksiin, yhdistyvät toisiinsa tietyissä rajoissa pysyvän prosenttimäärän verran eli ts. jokaisessa niissä on mukana riittävästi ja sopivasti jotain tiettyä samaa, joka tekee tästä naisesta sillä tietyllä tavalla viehättävän. Sana ”tietty” ei tässä oikeasti tarkoita mitään ”tiettyä”, vaan sitä on käytetty samalla harkinnalla kuin fraaseja tavataan käyttää.

Vaihtelumukavuuden kannalta jokin merkittävämpikin poikkeama voisi toimia ihan hyvin – havainnoijan kannalta siis – sillä eihän tämä mitään varsinaista eksaktia tiedettä ole, mutta silloin kasvaa riski sille, että tekee mieli kysyä: kuka sie oikein oot?