Blogi

Näytetään kirjoitukset kesäkuulta 2012.

Sopivaa suosittelevan soimaamisesta

Kun jotain keskustelua ei vielä ole käyty kovinkaan pitkään, eivätkä keskustelijat täten ole ns. keskustelussa sisällä, voi muiden omiin, enemmän harkitumpiin kommentteihinsa tekemistään lisäyksistä päätellä, kuinka hyviä ihmistuntijoita he oikeasti ovatkaan. Näihin lisäyksiin on usein käytetty niin vähän ajatteluaikaa, että niiden voi sanoa juontuvan kommentoijan "todellisesta persoonasta", sillä niitä ei ole ehditty muokkaamaan kuulijakuntaa varten. Tulkinnanvaraa tässä löytyy mm. siitä, liittyikö tämä enemmän sanavalintoihin kuin esim. lauserakenteisiin.

Kun tämä pikainen kommenttimainen lisäys liittyy suositukseen siitä, minkälainen "vastapari" minulle sopisi, on ollut hiukan mälsää huomata, että monien ihmisten suositukset liittyvät suoraan yksittäisiin adjektiiveihin tai toimintaa kuvaaviin sanoihin. Esimerkiksi: "sehän lenkkeilee myös ja nätti on, lukee paljon ja sinnikäskin on".

Se mikä tällaisessa "yhteensovittamisessa" on niin kamalaa, on se, että siinä ei nähdä yksittäisiä kriteereitä, joita nuo siis ovat, esim. välineenä tai keinona, vaan jonakin olennaisena osana jotain "pysyväluonteista persoonaa", mistä taasen juontuisi idea kahden samantapaisen "pysyväluonteisen persoonan" synergiavaikutuksista ja jollakin maagisella tavalla todennäköisesti paremmasta yhdessä viihtymisestä. Tässä kohdin voi kuvitella piirretyn tikku-ukon/-akan, josta on vedetty viivoja ympyröihin, joiden sisälle on kirjoitettu sanoja (nuo kriteerit).

Toki asioista edelleen keskusteltaessa -- sen sijaan, että todettaisiin kommentoija hömelöksi tms. -- päädyttäisiin tarkempiin näkemyksiin, mutta kummallista on se, kuinka helposti ihmisten ensisuositteluihin luikahtaa jotain kertakaikkisen tyhmää. Johtunee kai jotenkin siitä, miten ihmiset jäsentävät maailmaa ympärillänsä?

Suosituksen kriteerinä käytetty ilmaisu voi paljastaa kertojasta mm. sen, minkälaisen maailmankuvan hän on (enimmäkseen) hyväksynyt. Eli jos hän mainitsee mitään esim. "suunnilleen samanikäisyydestä" tai "myöskin korkeakoulussa olemisesta" tai jopa "saman puolueen kannattamisesta", ei tätä suosittelijaa kannata ottaa vakavasti edes jatkokeskustelun jälkeenkään, ellei hän heti suosituksen perään tee joitain tarkennuksia siihen miten (ja miksi) hän noita kriteereitä käytti.

Joillekin "vanhemmille ihmisille" on omituisen luontaista ajatella, että on "ihan normaalia", että vastaparit eivät aina sovi toisilleen ihan täydellisesti ja että se pitää vain hyväksyä. Tuollaista voi ehkä odottaa kuulevan sellaiselta, joka on jonkin puolipakottavan tai täysin pakottavan syyn vuoksi joutunut viettämään elämäänsä sellaisen vastaparin kanssa, joka ei ole tuntunut ihan täydelliseltä. Toisaalta, tavallaan samaa voi nähdä myös paljon nuoremmissakin ihmisissä, jotka ovat hyväksyneet sen, että molemmat joutuvat hiukan tai paljon muokkaamaan toista, jotta sopivuutta alkaa löytymään. Tällaisia tapauksia löytyy usein niistä pareista, jotka ovat löytäneet toisensa samoista lähipiireistä, eivätkä ole viitsineet lähteä kokeilemaan onneaan jostain kauempaa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että monissa sellaisissa asiantuntijoiden verkostoissa, joissa työ koostuu mm. luennoimisesta, opettamisesta, johtamisesta ja manageroinnista, on koettu erittäin hyödylliseksi luovuttaa itsestään paljon tietoa yhteisiin tietopankkiin, joissa olevien tietojen pohjalta voidaan sitten poimia erilaisiin tarpeisiin juuri sopivia tyyppejä kunkin omiin väliaikaisiin asiantuntijaverkostoihin tai tarjoamaan osaamista ulkopuolisille asiantuntijoiden tarvitsijoille. Näin toimien pelkkä esim. ikä on varsin kehno indikaattori yhtään mistään. Tosin, ei tämä sitä tarkoittanut sanoa, että kaiken pitäisi olla täysin avointa, mutta tulipa nyt mieleen.

Liian kalsean normielämän puitteisiin totuttautuneet ihmiset eivät oikein itseäni kiinnosta, vaan enemmänkin sellaiset, jotka eivät kokisi esim. Fast Companya pelkästään "jännänä ja mielenkiintoisena", mutta samalla kovin kaukaisena, vaan näkisivät sen inspiroivana julkaisuna, joka tekee erinomaisia ehdotuksia sen suhteen "miten maailma voisi olla järjestetty", "mitä siinä voisi olla mukana" ja "miten siinä eletään". Tosin, mistäs minä varmuudella tiedän, kuka mihinkin on ikäänkuin lopullisesti totuttautunut?