• Marko Seppänen

Nainen

Siihen ei ole tullut sävyjä, joista en pitäisi, vaikka se on ollut olemassa jo pitkään, vuosia jopa. On ollut väliaikoja, pitkiäkin sellaisia, jolloin olen ihan tyystin sen olemassaolon unohtanutkin kaiken muun ollessa muka jotenkin oleellisempaa. Nyt kun jälleen haaveeni jälleen näin, minua alkoi huolestuttaa, että haaveeni menisi säpäleiksi, jos koettelen sitä liikaa.

En minä sellaista taitaisi kestää, jos haaveeni kohde sanoisi jotain minkä saattaisin tulkita väärin tai vielä pahempaa, hän todella tarkoittaisi mitä sanoisi. En edes halua ajatella mitä se olisi, mitä en haluaisi kuulla. Tai ehkä lukisin jonkin eleen tarkoittavan jotain mitä se ei tarkoittanutkaan. En minä häntä koskaan ole mitenkään liiaksi vaivannut tai edes montaa kertaa, hän vain on tehnyt minuun niiden muutamien kohtaamiskertojen aikana niin vahvan vaikutuksen. Jo ensi kerrasta jäi hyvälaatuiset muistijäljet.

Erityisesti pidän hänessä siitä, että hänestä voi todella sanoa hänen olevan Nainen. Tässä yhteydessä tulee mieleeni eräs syy, miksi en haluaisi tai ainakaan rohkenisi tätä haavetta koetella liiaksi. Kun tiedän hänestä vain rajatusti, minun on helpompi pitää hänet mielessä tietynlaisena ja kuvitella hänen olevan juuri sellainen kuin hänet mielessäni koen. Tällä tavoin voin verrata muita naisia häneen ja selittää itselleni miksi useimmat naiset eivät minua viehätä oikeanlaisesti — tai sitten viehättävät, mutta jokin muu seikka pilaa muuten miellyttävän vaikutelman.

Haaveeni on nuorempi kuin hän itse. Hän itse lienee suunnilleen samanikäinen kuin minä olen.

Hänellä on ollut paljon tilaisuuksia arvioida mitä erilaiset ihmiset tekevät seuraavaksi, joten se selittänee hänen tunneälynsä. Tavallaan se kuuluu hänen työhönsäkin. Rohkenenkin esittää mitään määritelmiä hänen elekielestään? Sen voinen täsmentää, että kun sanon hänen olevan Nainen, niin se ei todellakaan tarkoita, että ne kaksi asiaa, josta niin monet laulutkin on tehty, tulisivat hänen kehonkielensä kautta jotenkin korostuneesti esille. Ei hänen tarvitse. Hän tekee vaikutuksen paljon hienosyisemmillä nyansseilla, joista hän osaa muodostaa niin kovin taitavasti, suorastaan luontevasti, liikkeiden konserton, joka on verrannollinen Johannes Brahmsin mestaristeoksiin:

[LAINAUS]Winsenin, Weimarin ja Göttingenin jälkeen tämä matka oli hänen voimakkain luonnonelämyksensä. Hänen korvissaan ei soinut vain musiikki, vaan myös romantikkojen säkeet ja niiden koko ilmapiiri. Rantajyrkänteet, Lorelein kallia ja mahtavana virtaava Rein oli hänelle musertavaa todellisuutta, jonka hän imi itseensä kaikilla aisteillaan. Mukana oli ehkä myös jokunen Wiseniin ja Lieschenin kanssa koettuun varhaisnuoruuteen palaava ajatus. Uudet elämykset sulautuivat varmasti myös tulevaisuuteen ja tulevaan musiikkin, joka alkoi muotoutua hänen sisimmässään, samaten kuin niihin säveliin, joita hän kohtasi tällä vaelluksellaan. Kellojen soitto, sepän vasarointi, paimenten ja käsityöläiskisällien laulut vaikuttivat häneen, sillä kansanlaulu eli noina vuosina vielä kaikkialla, varsinkin maaseudulla.

Kaikki nämä vaikutelmat tihentyivät atmosfääriksi ja imeytyivät hänen olemukseensa ilmaantuakseen sitten taas jonkin sävellystyön yhteydessä muistumina, jotka sulautuivat hänen omiin ideoihinsa. (Erika Klopp Verlag: Johannes Brahms, 1983)[/LAINAUS]

Entä minkäpä käsityksen minun haaveestani jättää käyttämäni esimerkit? Juuri tuossa mainitsin Brahmsin Johanneksen, mutta tarkoittaako se, että minua miellyttäisi Nainen, joka pitää klassisesta musiikista ja olisi sillä tapaa hieno kuin romantiikan aikakauden aikana voitiin hienon naisen olevan? Eipä nyt olla niin yksinkertaisia sentään. Tosin, myönnettäköön että samalle aikakaudelle sijoittuneen elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä puvustus oli upeaa ja naispäähenkilö oli hänkin ihastuttava. Upeaa ja ihastuttavaa. Tarvitsen uusia sanoja.

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus