• Marko Seppänen

Tryptofaani tunneälyn ja feel-goodin tuottamisessa

Koen "Feel-good"-hormoniksi luonnehditun serotoniinin, joka molekyylirakenteeltaan hassuja, sangattomia silmälaseja muistuttaa, esiasteen eli aminohappo tryptofaanin lisäannostelun vaikutusta olevan se, että olen alkanut kokemaan runsaasti pieniä, ihastumisen hetkiä, havainnoidessani ihmisiä. Luulen, että asia liittyy jollain tapaa tunneälyn helpompaan käytettävyyteen, mahdollistaen sekä hienoisempien vivahteiden helpomman huomioinnin, että laajemmin sykähdyttävien asioiden vuolaampivaikutteisuuden. Tavallaan tämä on kamalaa, kai, koska tulen huomioineeksi ylen määrin ja ennaltavarautumattomissa olevalla tavalla kaikenlaista sellaista kuin ihmisten yllä olevan vaatteiden mielekkäällä tavalla laskostuneisuus, nähtyjen silmien yhteys ihmisten roolien kautta aistittavaan persoonallisuuteen, mielessä kuviteltujen käsien liikkeiden viehkeys niiden rullatessa sähköikkunattoman auton ikkunaa kiinni, kirjakaupan lehtihyllystä poimittujen lehtien lukemiseen uppoutumisen asteet ihmisten mielissä, tiilikuvioidun ulkoseinän kulman jyrkkyyden suhde ohitse ajavan auton etäisyyteen, renkaiden pitämään ääneen lumen päällä ja auton eteenpäin sujahtavuuden helppouteen suhteessa sen osittain tuulitunnelissa kehitettyyn linjakkuuteen, ym.

Feed-good -efekti ei tarkoita tässä sitä, että kaikki olisi muuntunut eli tullut aistittavaksi jotenkin mielekkäämpänä, jolloin sekin yksi ja se toinenkin nainen, joita ei useimmissa olosuhteissa jaksa sietää, tulisivat jollain kattavalla tavalla mukavaksi ja kivaksi. Itse asiassa juuri tällaisissa tapauksissa huomaa tunneälyn lisääntymisen vaikutuksen, joka siis perustuu pitkälti myös siihen, mitä on tietoisesti ja huomaamattaan tullut oppineeksi, sillä on helpompi purkaa mielessään tietyllä intuitiivisella tavalla auki se, mikä tarkemmin ottaen missäkin asiassa miellyttää ja mikä taasen ei niinkään.

Pelkällä rationaalisella ajattelulla ei asioista pääse riittävään selvyyteen, mutta tunneälyyn yhdistettynä, monet asiat tulevat paljon selkeämmäksi ja helpommin prosessoitavaksi. Tämän huomaa mm. siinä, että koska olen tavannut olla "näennäisesti tietynlainen", monet naiset ja tytöt kokevat halua hiukan kiusoitella minua pyrkimällä assosioimaan itsensä ja jonkin minulle läheisen asian kuten salaa nuorempana kuunnellun Bon Jovin välille tuomalla esiintymisessään tai ulkoasussaan esille jotain sellaista, joka assosiaatioiden, denotaatioiden, konnotaatioiden tai suggestioiden kautta yhdistyy sekä häneen, että johonkin minulle läheiseen, mikä täten oppimisteorioiden mukaan jäisi jollain pysyvällä tavalla mieleeni. Puhtaasti rationaalisesti toimivaan mieleen, joka yhdistelee asioita ikään kuin "viivoin ja pistein" (pisteiden ollessa erillisiä asioita, joilla on jokin nimike) tämä toimiikin valitettavan tehokkaasti, mutta tunneälyn ollessa mukana kuvioissa, ihmisten tarkoitukset on paljon helpompi aistia ja mielen on helpompi arvottaa, minkälaisen tunnepainotteisen merkityksen millekin pyrkimykselle antaa.

Siihen oppii luottamaan, että mieli hoitaa oman toimintansa harmonisoimisen, eikä täten ole suurempaa tarvetta käydä erikseen tietoisesti kieltämään havaintojaan. Tällaista kieltämistä voisi ajatella haluavan tehdä silloin, kun joku pyrkii väkisin liittämään itsensä, jonkin "itseisarvoisesti" tunteella latautuneen asian ja kohdehenkilön välille jonkinlaisen kolmiyhteyden.

Tryptofaani-aminohapon rooli saadaan ilmeisimmin parhaiten ja urbaanille ihmiselle luontaisella tavalla ottamalla sitä erillisinä kapseleina tai jauheena sellaisissa ajanväleissä, jolloin vatsassa ei vielä ole paljon ruoka-ainesta sulateltavana. Jos sen ottaa pelkästään iltaisin, niin omien kokemusten mukaan voi varautua siihen, että unet ovat kyllä erinomaiset ja seuraavana päivänä on virkeämpi, mutta kun tryptofaania ottaa pari kertaa esim. jossain vaiheessa aamua, aamupäivää tai iltapäivää, elimistö käsittelee sitä eri tavalla, mahdollisesti johtuen siitä, että päiväsaikaan elimistö "kokee" sillä olevan muutakin käyttöä tryptofaanille kuin tehdä siitä melatoniinia eli ns. unihormonia. Karkeasti ottaen muunnosketju on seuraava: tryptofaani -> 5-HTP -> serotoniini -> melatoniini.

Käytännössä tryptofaanin käyttö feel-good -tarkoituksiin vaatinee myös jonkinlaisen hiilihydraattiboostin, jonka voi toteuttaa esim. kaakaokiisselin avustuksella (täyskaakaota, soijamaitoa, sokeria ja maissijauhoa), mutta en halua käydä selittämään tätä tarkemmin, ihan vain sen vuoksi, että se selitys ei kuitenkaan olisi paljonkaan tätä pragmaattista (käytännönläheistä) tasoa parempi. Liittynee mm. siihen, kuinka tryptofaania kuljetetaan elimistössä ja käytetäänkö sitä missä määrin hyödyksi.

Ai niin.. ja sitten olisi vielä liikunnan merkitys. Luulen, että tämän idean toimivuuden kannalta on ehkä välttämätöntäkin suorittaa jonkin verran aerobista liikuntaa (esim. lenkkeilyä lumipäällysteisen asfaltin päällä), mutta en ole siitä aivan varma, koska en ole jättänyt päivääkään omassa lenkkeilemisessäni väliin pitkään aikaan.

Lisähyötynä on myös nähtyjen unien tuleminen eloisammaksi ja muistettavammaksi seuraavana päivänä ilman, että tarvitsee opetella selkounitekniikoita tai unennäkemismetodeita. Jonkinlaisena vahvistimena aistimiselle voi käyttää myös sellaisia luontaistuotteita kuin ruusunjuuriuute, jota ei välttämättä tarvitse ottaa koko tablettia, vaan esim. yksi kahdeskymmenesosa (pieni narskaus tabletin reunasta) voi olla juuri sopiva annos. Kannattaa kuitenkin huomioida, että serotoniini on "kulutustavaraa", tosin uudistuvaa sellaista.

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus