Contour

Jos nyt perustaisi uuden yrityksen ja pistäisi sille nimeksi joko "Kaivuu ja paritus" tai "Eutanasiapalvelu ja krematorio"- kumpi tulisi ensin ovelle poliisi vai potentiaalinen asiakas?

Ei sillä että olisin aloittamassa mitään noista liiketoimista, mutta varsinkin tuo eutanasiapalvelu olisi suuri säästö yhteiskunnalle. Vuosittain moni ihminen tappaa itsensä hyppäämällä junan alle tai ajamalla päin vastaantulevan rekan keulaa, puhumattakaan puolitiehen jääneistä yrityksistä.

Jos ihminen on siinä tilassa että päätyy ajamaan tahallaan vastaantulevan rekan keulaan niin eikö olisi parempi tarjota rekkakuskin ja muiden tienkäyttäjien kannalta lempeämpi vaihtoehto?

Viime aikojen ammuskelut eivät lupaa hyvää tulevaisuutta. Aseet ovat kehittyneitä, käyttäjät taantuneita tai syrjääntyneitä. TM kertoi että Brasiliassa alettaan ammuskeluiden vuoksi muokata tavallistenkin ihmiseten autoista luodinkestäviä aramidikuitua ja panssarilasit vaikka Corollaan. Meneekö 10 tai 20 vuotta kun sama palvelu rantautuu tännekin?

Jos joku asia voi mennä kivuttomasti niin ainakin tänään se oli Valtran huolto. Olisi mennyt vieläkin paremmin jos kone olisi ollut huoltoa ennen kotona eikä työmaalla. Hihnat kiristettynä, konetila pestynä, venttiilit säädettyinä

Ensin koko päivänä ei puhelin soi, mutta sitten kun sitä vähiten kaipaa niin kaksi puhelua. Molemmat hyviä uutisia, mutta oleellista ei ollut se mitä kuulin vaan se mitä jäi kuulematta kun suljin puhelimen saadakseni hetken rauhan...

Kuulematta jäi että 502:n onnellinen omistaja oli onnistunut särkemään nostolaitteensa. Melkoinen suoritus mieheltä joka on kuulemma opettanut Afrikassa saman mallin korjausta ja huoltoa.

Aamulla aikainen herätys ja huoltokäynti edessä.

Kyllä se uusi haittaohjelma löytää tiensä myös Suomeen. En tosin tiedä mitä vakoilemisen arvoista tässäkään maassa on, mutta se tulee yhtä varmasti kuin talvi, syksy ja kevät.

Siltä varalta jos uusi haittaohjelma tiensä tänne löytää muistakaa käydä mahdollisimman epämääräisillä että vakoiludataa tutkivilla on jotain ajanvietettä. Jotain parempaa luettavaa kuin viitisen jaksoa salattuja elimiä puistonpenkillä.

Mitä vakoilu ylipäätään hyödyttää ellei sitten jahdata terroristejä tai toisinajattelijoita. Nyt kun työt ulkoistaan Kiinaan niin pian sinne on ulkoisettu kaikki tietokin. Toki uutisissa kerrottiin ettei uuden haittaohjelman kopioimien tietojen lopullista saajaa pystytty jäljittämään, mutta missä muualla olisi tarpeeksi levytilaa ja ihmisiä analysoimaan- Intiassa?

Täytyy ilmeisesti jatkaa vanhaan malliin ja kirjoittaa niin kuivaa tekstiä että vakoojat kuolevat tylsyyteen kirjoituspöytiensä ääressä tai ainakin nukahtavat ja sitten omat pamputtavat laiskottelusta.

Voihan toki olla että ohjelmalla jahdataan monen sortin rikollisia ja hyötyä hakee joku länsimainen suurvalta tai rakkaat itänaapurimme.

Miten sitten välttyä kaikelta tältä vakoilulta ja haittaohjelmilta: lopettaa netin käyttäminen kokonaan, katkaista verkkopiuha ja luopua puhelimesta. Muuten on vain ajan kysymys koska tiedot on ties kuinka monen käytettävissä.

Päivän saldona Tampereen reissun lisäksi maasturin pienet huoltotoimet ja korjattu vinssin käyttövaijeri. Pieni vika, mutta työläs korjaus.

Päivän antina meinasi olla renkaiden alle jääneitä jalankulkijoita. Ilmeisesti tupakan seassa oli jotain muutakin kuin kahvinpuruja kun vaan punaisia päin talsivat. Ei tulisi itselle mieleenkään lähteä kokeilemaan pysähtyykö noin 27 tonninen yhdistelmä jyrkässä alamäessä kun kun sille palaa vihreä valo.

Yksityinen pysäköinnin valvonta on loppumassa, mutta tarvetta olisi yksityiselle liikennesääntöjen opettamiselle. Mitä se valvontakaan auttaa jos ei asenteet ja liikennekäyttäytyminen parane.

Samaan pilveen ovat menneet kaikki ne jotka äänestivät EU:n puolesta ja halpojen elintarvikkeiden varjolla. Ruoka maksaa nyt joiltain osin Euroissa sen mitä ennen markoissa ja sianlihaa ei riitä enää kotimaan tarpeisiin.

Putkimieshän minä en ole, mutta kyllä se liukumuhvin asennus silti onnistui. Vähän jännitti onnistuuko kun oli oikein kaksi insinööriä samassa montussa.

Piti olla lyhyt ja rauhallinen päivä. Kuitenkin jo ennen kymmentä olin hiessä, pölyssä ja suihkun tarpeessa. Näin siksi että piti rikkoa pari hauholaista peltokiveä, kaataa muutama puu, karsia ne ja sitten vasta pääsi kohti suihkua ja oikeita töitä.

2. työmaalla poiketessani asiakas kertoi millaista oli ollut rakentamisen ensimmäinen vaihe- kuulosti jotenkin tutulta touhulta ja muistelin että tietty vanha ja tunnettu urakoitsija olisi ollut asialla ja oli sama firma kun viimeksikin työnsi fillerihiekkaa veteen. Tietoisesti sutta ja asiakkaalle iso lasku. Ei ihme että on varaa sora-alueeseen, Komatsuihin kaikkine leluineen, kuorma-autoihin ja mainostamiseen. Toki jälki oli lopulta ihan kelvollista, mutta hinta vaan kolminkertainen kohtuulliseen verrattuna.

En tiedä mikä ohjelma tällä hetkellä telkassa pyörii, mutta sen kamalampaa kieltä en ole kuullut yhdeksään vuoteen. Kieli finglishiä eli kun ei osaa kumpaakaan kunnolla ja aivokapasiteetti ei anna myöden kääntää kunnolla. Suomen sekaan survotaan surutta englantia ja kun se tulee televisiosta niin sehän tarttuu. Siitä sit vielä joillekin maksetaan. Onneksi sen sai sammutettua.

Vaikka eilen onnistuin tielle pudonneella risulla pudottamaan se kurttuputken toisen pään niin kyllä niitä arjen sankareita riittää.

Kun matkaa omaan umpitien risteykseen on matkaa tasan 100 metriä, rajoitus 60 ja edellä menevän nopeus 45- mitä hyödyttää ohittaa kun tietää kääntyvänsä seuraavasta risteyksestä. Toisin päin sen vielä ymmärtää eli ohittaa seuraavasta risteyksestä poistuva ajoneuvo. No BMW alla ja ilmeisesti emäntä ei anna jos kolme sekuntia myöhästyy kotoa.

Toinen Kamikaze Avensis veteli VT 12:lla ihan toivottomissa rakosissa vaarallisesti ohi. Juuttui sitten siihen noin sadan metrin etäisyydelle jonoon ja piti edellä menevään sellaista noin kymmenen metrin turvaväliä.

Eikä helppoa ole olla kyydissäkään. Jos on vajaa kuorma ja jyrkkä mäki niin ainakin minä napautan edes pari pikavaihdetta pienempää- vaan kun ei niin ei. Ensimmäinen risteys ok, toisessa vilkku aivan liian myöhään ja jono perässä. Sit oli tuo väärällä vaihteella jurnutus. Osasi kyllä rullata alamäkeen, mutta jokainen takaisin vaihteelle mono oli sellainen että vähemmän luja vaihdelaatikko olisi antautunut.

Kolmas risteys ok, neljännessä vilkku vasta kaistan vaihdon jälkeen, neljännessä vilkku jo silloin kun oli edelliseen liittymään matkaa sata metriä. Olkoonkin että se liittymä oli pieni, mutta tuollaisella ajotavalla saa liikenteen sekaisin. Viimeinen risteys ilman vilkua vaikka jo edellisen toilailun jälkeen lupasin kävellä lopun matkaa niin sekään ei käynyt.

Kynnöt tuli silti kynnettyä, mutta vähän tappioita: Johtaja itse oli kovin innokas puhumaan puhelimessa ja istumaan kaivurissa. Näin ollen kun muutamassa paikassa oli vettä pinnassa eikä pystynyt auroja vetämään niin pyysin että tekisi pienet urat ja uriin sorastus pohjalle. Mitä sitten tapahtui: No uraa kyllä syntyi, mutta salaoja kahdesta kohtaa kappaleina, eikä tietenkään liitososia mukana.

Aurat eli Variomatit on hieno keksintö. 4 siipeä ja säädettävä viilunleveys+ koko nipun sivusiirto. Ei vaan säätöä pystynyt käyttämään kun kuulemma letkut on edellisen omistajan jäljiltä- uskotaan, mutta säätösylinteri on silti väärin päin tai letkut puoli metriä liian lyhyet. Aikaahan siinä meni ja kyntöjälki on kerrassaan hirveää, mutta lopputuos on silti tasaisempi kuin ennen kyntöä.

Olen siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaa lukenut kirjan. Valitettavasti en vois suositella sitä kenellekään selväjärkiselle ja ihmettelen miksi se on ylipäätään aikoinaan suomennettu.

Paluumatkalla Tampereelta piti tehdä asiakaskäynti. Muuten meni hyvin, mutta mökkitien puolivälissä auton alka alkoi kuulua kovaa ääntä. onneksi se oli vain lisälmmittimen pakari ja korjaantui tunkkauksen jälkeen mustalla Leathermanillä.

Tänään ei onneksi ollut hernekeittopäivä, mutta eipä myöskään paljoa silmänruokaa. Onneksi Opel pelasti päiväni ja reittini puolimatkasta löytyi kaunis tatuoitu nuori nainen jolla oli selvästi joku ongelma. Olin siinä vaiheessa päivää saanut ensimmäisen työmaan valmiiksi ja köröttelin sit kotiin työmaan avain mukanani.

Opel oli farkku ja vuodelta 1999 ajettu noin 240 tuhatta, juuri huollettu ja hyytyi suoraan ajosta vaikka tankissa oli bensaa ja moottorissa öljyä. Moottorin vikavalo oli syttynyt ja meinasin että ehkä ylikuumentunut. Kotimatkalla veikkauksiin liittyivät katkennut jakohihna, löysä tankinkorkki tai irronnut öljypumppu.

Jossakin elokuvassa miesporukka vannoi pysyvänsä poikamiehinä ja sitten sille viimeiselle sinkulle jäisi pienestä sijoituksesta kasvanut jättipotti. Sivuhahmona oli kiltin oloinen kirjastotäti josta paljastui julma domina.

En tiedä kuinka paljon kirjastoauton kuljettaja ehtii selata 30 minuutin stopilla ainoan asiakkaan kolmea lainattua opusta, mutta hitto sentään jos se olisi tuota kirjaa suositellut niin sitten silläkin olisi ollut kaapissaan melkoinen sivupersoona.

Lainasin siis kirjan täysin umpimähkään ja 250 sivua on sisältänyt lähinnä hyväksikäyttöä, kidutusta niin henkistä kuin fyysistäkin ja kun sitä on lukenut ja katsonut kerran roskalehtien lööpit, parit uutiset ja 3 minuuttua A-studiota niin tuntuu ettei sadassa vuodessa ole edetty yhtään. Uskonto on ooppiumia kansalle.

Kirja on toki vain kirja, mutta nykyään ei tarvitse lukea kauhukirjallisuutta. Riittää kun katsoo uutiset.

Jos tuo lukemani kirja filmattaisiin elokuvaksi niin sitä ei saisi myydä edes pornokaupassa Suomessa k 18 merkinnöillä.

Kolmen työmaan välinen seikkaileminen saisi loppua että pääsisi maanantaina hulevesijärjestelmän rakentamiseen.

Päivän anti oli niukka. Peitettyä kaapeliojaa, muutama levitetty multakasa, lavettireissu ilman tappioita, kiskottuja kantoja ja yhdet syntymäpäivät

Ehkä kuitenkin kiintoisinta oli käynti kirjastoautolla ekaa kertaa moneen vuoteen. Ei ole ennen ollut parkissa työmaan vieressä juurikin samoilla sijoilla mistä lähdin konetta viedessäni peruuttamaan. Kävi myös ilmi että talvella penkkaan väistänyt ei ollutkaan uusi kuski vaan sen sijainen.

Tuossa männä viikolla kävin pelastamassa yhden uponneen kaivinkoneen. Samalla sovittiin että keräävät auraviitan. Arvelin että jäävät siinä melkoisesti voitolle. Kohtalo kuitenkin astui peliin ja mitä tapahtuikaan viimeisen viitan löydettyä tiensä polariksen perävaunuun: Se pysähtyi, eikä lähtenyt enää uudestaan käyntiin

Minä sit kotiin tullessani ihmettelin että mitä helvettiä pihassa on mönkijä ja viitat siististi pinossa, muttei kuljettajaa. Sit soi puhelin ja kuulin tuon edellisen litanian puhelimessa.

Kun sitten vähän tutkittiin niin sähköä oli ja polttoainetta, mutta öljytikku ei kastunut. Näin ollen moottori oli leikannut kiinni ja tuossa mallissa se saattaa tarkoittaa joko laakereita tai männänrenkaita. Sit jos koko mäntä on hitsautunut kiinni sylinteriin niistä tuli todella kalliita auraviittoja.

Aamupäivän ajeluiden jälkeen pääsi oikeisiin töihin. En kuitenkaan nähnyt naista jolla on kuuluisan laulajan nimi. Ei ollut ketään kotona kun ihmiset tekevät töitä päivälläkin- jopa laulajat.

Niukasti ennen kolmea iltapäivällä puhelin soi ja siellä olikin sitten ihan oikea laulaja. Ei soittanut kuullakseen ääneni tai jutellakseen mukavia vaan tarvi pienen nökkösen asennushiekkaa. Koskapa syödäkin tarvi jossain välissä niin sain asennushiekan oikeaan osoitteeseen reilussa tunnissa. Aina ei voi tarjota noin hyvää palvelua. Tein silti toisellakin työmaalla voitavani ja jouduin vielä odottamaan.