Contour

Oli pakko käydä ihan oikeassa rautakaupassa kun oli kirjaimellisesti raudat loppu. Sulkemisaikaan oli aikaa noin tunti ja pihalla oli parkissa vain yksi auto. Varastossa oli joku töissä, mutta ei näkyvissä. Trukki kuitenkin kävi ja liikkui jossakin näkymättömissä.

Itse kaupan portailla nuori nainen tervehtii ystävällisesti hymyillen ja kun ihmettelen hiljaista pihaa toteaa otsikon mukaisesti. Kai niitä asiakkaita oli oikeasti vähän toistakymmentä ollut, mutta ei vaan hänen kohdalleen ollut osunut sen enempää. Enkä olisi osunut minäkään, mutta jotenkin kai tälläkin kertaa uretaanin ostaminen oli minulle helppoa ja tiesin mitä ostin ja toinen kassa taas toisaalta ei.

Jotain merkillistä niistä toisen kaupan uretaaneissa kuitenkin on, koska samasta hyllystä ostetuista, samana päivänä samaan ulkolämpötilaan samalla pistoolilla pursotetuista pulloista yksi tyhjeni kunnolla, yhteen tuntui jäävän ainakin puolet ja yhteen pieni loraus.

Tälle päivälle oli kolme vaihtoehtoista ohjelmaa. Ensimmäinen olisi vaatinut muutaman asteen pakkasen, toinen tiesi käyntiä rautakaupassa ja kolmas sukulaisten tapaamista.

Muuannen puhelun jälkeen totesin että ainakin tuo viimeinen menee näppärästi ja tulee samalla syötyä muutakin kuin pakastettu ruisleipää. En sitäpaitsi reissuun lähtiessäni muistanut ottaa kyytiin lapiota, joten ei tullut sit iltapäivän ratoksi kaivettu montaa porkkanaa.

Rautakauppa tai lähinnä kai sekatavarakauppa tuo hieman erilainen kauppa kai on tarjosi taas tänään oikein hyvää palvelua. Eihän se kaunis myyjä millään voi tietää että ihan tarkoituksella otin pistoolivaahtoa ja siitä vierestä sitä toistakin, mutta halusi kuitenkin varmistaa. Eikä siinä mitään... olisi saanut minun puolestani vaikka hyvän viikonlopun toivottamisen sijaan tehdä viikonlopustani täydellisen ja tulla pursottamaan sitä uretaania. Sitä vaan ihmettelen kuinka riittoisa se edellinen pullo oikein on ollut.

Tällä kertaa ei tarvinnut lukea lelukuvastoa pikkulapsille, mutta vähän muuannen pikaruokaketjun vanhan mainoksen tyyliin lapsukaiset kaipasivat hieman apua syömisessä.

Hieman huolestuneena taas luin otsikoita siitä kuinka talous käännetään nousuun. Eläkeikää ollaan taas nostamassa ja yrittämässä tehdä jotain taikatemppuja jolla laskusuhdanne muuttuisi noususuhdanteeksi. Mistä sitä motivaatiota oikein kaivetaan?

Työvoiman vapaa liikkuvuus oli siinäkin mainittuna, mutta ehkä kuitenkin siirtotyöläiskulttuurin sijasta pitäisi ensisijaisesti hyödyntää omat resurssit. Työttömyysputkien katkaiseminen mainittiin ja jos sen jutun lukisin uudestaan niin varmaan jotain muutakin.

Osa-aikatyön helpottamisessa olisi melkoisesti työsarkaa. Ihan jo siinä mielessä että kun osa-aikaisen työntekijän palkkaa niin siihen tarkoitukseen olisi yksi vakuutus joka kattaisi kaiken ja sen maksamisen ja ilmoittamisen jälkeen voisi maksaa suoraan palkan tilille. Nykymalli monilta osin ihan perseestä.

Eikä pelkästään se että saa ne palkat ja sivukulut maksettua vaan sitten kun pitää vielä tehdä vuosi-ilmoituksia ja ALV seurantaa.

Vielä parempi olisi kun jokaisella olisi oma verotili. Palkat maksettaisiin koko väestölle verotilin kautta ja se sitten automaattisesti jakaisi summasta työntekijälle, vakuutusyhtiöihin, ammattiliittoon ym ja koostaisi veroilmoituksen melkolailla valmiiksi. Samalla veroprosentti muuttuisi tulojen mukaan reaaliajassa.

Torstain puolella kaivoin jostakin sen verran motivaaiota että lajittelin harkkokasaa. Lajitettelin ja ladoin sen aikaa että kolme ehjää harkkoa hakee vielä paikkaansa hyllyn alta.

Paluumatka oli tänään sellainen että näin vaihteeksi oikein mallisuorituksen kuorman sidonnasta. Oli näet varmaan vaan santsilautasesta kiinni että en olisi joutunut väistämään risteyksessä kuljetuksessa putoavaa kuormatraktoria. Jos tämän nyt joku ammattiautoilija joka tuota kyseistä John Deereä tänään kuljettaneen kuskin tuntee niin sanokaa sille ettei ne saatanan telat jäisellä lavalla sivusuuntaan pidä yhtään mitään. Opettele sitomaan kuormasi ettet tapa ketään tai tuhoa jonkun elinkeinoa.

Minä en ainakaan uskaltaisi lähteä ajamaan sitomaton työkone jäisellä lavalla kahdesta syystä. 1. on se että se voi pudotetessaan tappaa tai tuhota vaikka mitä 2. on tietysti se että se mitä virkavalta tekee moisen kuorman kohdatessaan.

Toki joku voi sokeasti luottaa kitkaan tai lavan muotoiluun, mutta jos koneenkuljetuslavettia ajaa ammattilainen niin kuorma pysyy kyydissä ja menee ehjänä perille.

Olin tänään ainakin tunnin liian aamuvirkku. Toisaalta olin aivan oikealla hetkellä työmaalla jälleen kerran ottamassa esiin valopylvään jalkaa.

Ihan ehjähän se oli, mutta vinossa. Ei kuitenkaan sen parkkipaikan vinoin, vaan toisen tolpan yläosa oli taipunut banaanille.

Muuten meni ok, mutta näköjään sillä parkkipaikalla ei parkkikiekolla ole mitään virkaa ja aika paskamaista yrittää ronkkia yhden pysäköintiruudun kokoisessa tilassa. Tokihan sen pystyi tekemään, mutta aikaa meni enemmän, eikä toivoakaan lajitella pintamaata erikseen tasamaalle.

Jotain mystista matkalla kuitenkin tapahtui, koska toinen takavalo pimeni tyystin.

Välillä parhaat löydöt tehdään valomerkin jälkeen. Nyt tosin tarkoitin omia ostoksiani. Toisaalta jos kassakoneen takana hymyillyt ja sulkemiskäskyn radiopuhelimeen antanut nainen saattoi ymmärtää pienen kaksimielisyyden.

Päivällä oli ohjelmassa käynti parillakin työmaalla. Olin näet huolissani yhdestä kaivosta jota ei ollut siinä vaiheessa vielä löydetty. Asiakas oli onneksi ottanut valokuvan josta näkyi rakentamisen suunta ja yksi pieni kiintopiste.

Eli alkujaan edellinen maamerkki oli tien alitus, siihen noin metrin verran kulmakappaleesta ja 12 metriä putkea. Kun sieltä ei kaivoa löytynyt niin kuvasta todettiin linjan olleen tulossa kahdesta suunnasta ja noin neljä metriä alkuperäisestä etsintäpisteestä löytyi kaivattu kansi ja teleskoopissa oli vielä nostovaraa.

Päivän saldona murusiksi mennyt katkaisuterä, havaittuna kaksi pieleen mennyttä sorvausta ja lopulta toimva kokoonpano.

Maali on hyvä apu osia sovittaessa. Sokkona sovittaminen on kuin tekisi palapeliä nurin päin ja vieläpä siten että kolmannes tai puolet osista puuttuu.

Päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen työkeikalla. Lunta ei onneksi ollut kertynyt edes sen vertaa että pikkuteille kannattaisi tehdä yhtään mitään.

Kello oli kuitenkin aamulla soimassa kahteenkin otteeseen ja sen toisen soiton perään pärisi myös puhelin. Sinänsä ihan hyvä että se soitto tuli siinä vaiheessa kun olin jo puhdistamassa autoa lumesta eikä silloin kun olin umpiunessa.

Olin siis eilen illalla sääennustetta katsoessani näpytellyt jo viestin valmiiksi että "näyttää olevan kolme täyttä kenttää, joten ilmoittakaa jos sieltä joku pois putoaa, menen yöksi töihin enkä voi sanoa varmaksi pääsenkö tulemaan" kun en siis yhtään tiennyt onko tiet aamulla ajettavassa kunnossa vai ei. Viesti jäi lähettämättä ja olin siis oletuksena menossa ihan vaan penkille istumaan.

Toisin kuitenkin kävi ja vaikka yhtään maalia tai syöttöä ei tullutkaan niin ketju taisi latoa +5 aika nopealla tahdilla ja saattoi jopa olla että se jäikin voimaan kuten kengät jäivät pukukoppiin. No tulipahan käytyä kaupassa ja sorvattua pari pientä osaa.

Jos sitä peliä joku sivusta seurasi niin ei mitään kauhean kaunista ollut, mutta kumpikin lopputulos oli aivan kenttätapahtumien mukainen. Hieman jäi harmittamaan kun jo vaihtopenkiltä asti ehti nähdä ja huutaa että voi ei kun oma pelaaja syötti johtoasemassa suoraan vastustajan mailan varteen ja sen jälkeisestä kahdesta sekunnista jo puolet soi pilli maalin eli tasoituksen merkiksi. Eli kauden todennäköisesti parhaasta pelista huolimatta peli kuitenkin ratkeaa hyvin herkästi. Onneksi se on vain peliä ja ainahan jää parantamisen varaa.

Juuri ennen lumisadetta kävin tasoittamassa yhden tonttiliittymän. Tuli uuden kypärän kuulosuojaimet testattua ja sen perään loput renkaat vaihdettua.

Mielenkiintoisen pieni on taas maailma. Uutisia katselin mielenkiinnolla kun sama typykkä jonka kanssa pariinkin otteeseen kahlattiin kylmässä vedessä onkin näköjään päätynyt näyttelijäksi. Onhan siitä toki vuosia aikaa.

Odottelin että pääsisin siirtämään työkoneita suojaan ilmeisesti huomenna saapuvan lumipyry tieltä. Matkan varrella olisi muutama neliömetri tärytettävää, mutta täry on vielä muutaman tunnin tavoittamattomissa.

Miten sitten hyödyntää vapaaksi saatu hetki. Päädyin vaihtamaan talvirenkaita alle tai ainakin yritin. Siinä samalla kurkistin mitä jarrupaloille kuuluu ja oli aika epätasaisesti kuluneet ja siltä puolen kaksi mäntää jumissa.

Siitä lähti taas alamäki eli jarrusatula irti ja purkuun. Muistin että siihen olisi ollut uudet tiivisteet, koska toisen puolen siitäkin autosta olen jo remontoinut. Kun sitten piti ruveta niputtamaan niin tiivisteet kyllä oli, mutta pelkät pölytiivisteet. Paikalliseen varaosaliikkeeseen olisi ehtinyt ihan helposti, mutta katsoin ensin mikä on osien saatavuus.

Maassa oli, mutta vain ja ainoastaan yhdessä suurliikkeessä reilun sadan kilometrin päässä. Tietysti ihan vieraassa paikassa ja aikaa juuri sen verran että rajoitusten mukaan ajamalla ehtisi saada osat kunhan ei eksy tai käy syömässä.

Kauhea homma muutaman tiivisteen takia, mutta kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon että tilaamalla ne olisi olleet todennäköisesti perillä maanantaina. Nyt ne on siis jo läpikäydyssä satulassa koeajoa vailla.

Ihmeellistä valehtelua joutui taas tänään kuuntelemaan. Kaipasin akkuporakonetta ja muistin että kaikki kolme akkua oli ladattuina ja kärkisarjat täydennettyinä. Kun sit piti alkaa poteroita hoonaamaan ei yhtään uusista akuista paikalla ja laturikin lainattu. Vielä sit palauttaessaan kehtasi väittää että oli olleet tyhjät akut mun jäljiltäni, eikä käyttöpaikassa muka sähköä mistä ladata- niitä kun palautuksen jälkeen niin kumpikin akku oli edelleen hyvissä voimissa eli lainaaja valehteli joka tapauksessa. Jos ei ole ollut sähköä mistä ladata niin silloin mun mielestäni palautuneiden akkujen olisi pitänyt olla tyhjiä lähtiessä ja palautua tyhjinä.

Eilisen puolella olin nostamassa porkkanoita ja sen perään mm kaupassa, huoltoasemalla ja juoksemassa pallon perässä.

Ei sitten kuitenkaan ollut taas vaihteeksi mitään ruokaa tehtynä ja jääkaapissa oli viimeistä käyttöpäivää huutavaa jauhelihaa. Meni sitten jokseenkin kauan yli puolen yön että se jauhelija oli jalostunut maukkaaksi ruuaksi nautittavaksi minimaissin ja oman maan porkkanoiden kera.

Niitä porkkanoita tuli sen verran paljon että niiden pesemiseen ja pakasterasioihin laittamiseen meni sen kauemmin mitä ruoka hautui uunissa/pannulla. Ainakin tuplaten kauemmin meni oikeastaan.

Ehkä tämänkin ajan olisi voinut käyttää toisin, mutta kun ei niitä porkkanoita sieltä kukaan muukaan kaiva, eikä varsinkaan säilö millään tavalla. Samoin olisi voinut jättää tietokoneen avaamatta, mutta ei kovin nukuta kun treenien jäljiltä on useampi paikka kipeää. Joulutauolla täytyy sit tehdä päätöksiä sen suhteen kannattaako jatkaa lajin parissa tuolla tahdilla vai onko kevennettävä kuormaa. Toki taas voi käydä niinkin että nilkka tai polvi tekee päätöksen puolestani.