• Melissa

Provinssirock 2013 - ihmisten juhlaa Seinäjoella

Tervetuloa Provinssiin!
Tervetuloa Provinssiin!

Kotiutunut Festarineitsyt tässä hei! Väsyneenä ja sopivan nuutuneena onkin hyvä reflektoida viikonlopun tapahtumia.

Provinssirock, tuo kesän avaajaksikin tituleerattu kolmipäiväinen häppeninki, järjestettiin Seinäjoen Törnävänsaaressa tänä vuonna jo 35. kerran. Viikonlopun laajaan kotimaiseen ohjelmatarjontaan lukeutuivat festarikesän vakiokasvojen lisäksi punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät, suomimetallin uranuurtaja Stone, rockveteraani Ismo Alanko, elektroartisti Huoratron sekä Otto Grundström, joka esitti kokoonpanonsa säestämänä covereita aiemmin provinssikeikkansa peruneiden artistien kappaleista.

Ulkomaalaisia pääesiintyjä olivat muun muassa tanskalainen Mew, brittiläinen vaihtoehtorockin veteraani Blur ja tuoreempi tulokas Bastille, yhdysvaltalainen pitkän linjan punkbändi Bad Religion, yhdysvaltalainen house -tuottaja ja DJ Steve Aoki ja ruotsalainen The Sounds.

Sateinen sää ei kävijöitä pidätellyt.
Sateinen sää ei kävijöitä pidätellyt.

Ensimmäinen virheeni oli suunnittelu. Tätä mieltä oli festareita vuosikausia kolunnut kollegani. Käytännöllisenä ihmisenä olin askarrellut muistilistan, johon olin aikatauluttanut käytännössä koko viikonloppuni. Sen lisäksi että olin varannut junaliput hyvissä ajoin etukäteen ja tutustunut Seinäjoen paikallisliikenteeseen, olin myös tulostanut kartan festivaalialueesta sekä sen lähiympäristöstä. Pelatakseni varman päälle olin jopa harjoitellut teltan pystyttämistä etukäteen. Suoriuduin siitä 18 minuutissa.

Toverini hörähti kuulleessaan ponnisteluistani. Hänestä asia oli selvä. Festareita on mahdotonta suunnitella etukäteen.

Hyvät oli muonitukset.
Hyvät oli muonitukset.

Junailin itseni Seinäjoelle perjantaina. Tampereen kohdalla tein taktisen vetäytymisen ravintolavaunuun kun hilpeässä hiprakassa oleva vierustoverini kehaisi, kuinka hän oli päässyt ehdonalaiseen juuri sopivasti ennen Provinssia. Loppumatka sujui mallasjuomia nautiskellen seinäjokelaisen Ilkan kanssa, joka natiivina pääsi majoittumaan vanhempiensa hoteisiin viikonlopun ajaksi. Silloin taisin vähän kaivata omaa mammaani.

Olin koko viikon kuumotellut Forecan vaihtelevia sääennustuksia. No sadettahan sieltä tuli. Kuulemani mukaan ensimmäiset teltat lainehtivat jo torstaina. Perjantai-iltaan mennessä leirintäalue oli muuttunut katastrofialueeksi, jonne ei ollut asiaa ilman asianmukaisia vermeitä. Sadetakista ja kumppareista muodostui allekirjoittaneen lisäksi monen muun kävijän festariunivormu.

Festarityylejä laidasta laitaan.
Festarityylejä laidasta laitaan.

Asemalta itse pääkallopaikalle kulki koko festariviikonlopun bussikuljetus. Majapaikkaa pidin Camp Provinssissa, "siinä nynnyleirissä", kuten muuan festarikävijä muotoili. Sain kuulla useammalta taholta kuinka Törnävän leiri on se Ainoa ja Oikea, joten pitihän sekin tsekata. Vierailtuani tien toisella puolen totesin olevani oikeassa paikassa muiden nynnyjen joukossa.

Portinvartijoita, liikenteenohjaajia, siivouspartioita ja järjestyksenvalvojia oli paikalla yllin kyllin koko festarin ajan. Suomalaista sääntökulttuuria parhaimmillaan. Muutamaa aidan ylitystä lukuun ottamatta provinssilaiset vaikuttivat varsin lainkuuliaiselta kansalta. Lohkottu leirintäalue palvelee kyllä tapahtuman järjestäjiä, mutta yhteishenkihän siinä kärsii.

YleX -stagen valtasivat perjantaina sekä Stig että Renegade Electristagen artistit.
YleX -stagen valtasivat perjantaina sekä Stig että Renegade Electristagen artistit.

Leiristä jalkauduin kohti itse festivaalialuetta. Viikonlopun korkkasivat kotoisasti Von Herzen Brothers ja Stig & Kullankaivajat. Illan pääesiintyjien jälkeen yökukkujia tanssittivat vielä DJ-lavalla Parasta Ennen! -disco ja DJ Tony 90's. Lauantaina järjestettiin myös Silent Disco, jossa oli mahdollisuus päästä joraamaan omat kuulokkeet päässä.

Provinssirockissa, kuten festareilla yleensä, on omien väkijuomien nauttiminen festarialueella kielletty. Kuivin suin ei sielläkään toki tarvinnut kärvistellä; rouheaan 7-8 euron hintaan sai nautiskella tapahtuman sponsorina häärineen Tuborgin ja kumppaneiden antimista. Järjestäjien näkökulmasta anniskelualueiden tulisi pitää festarivieraat ruodussa ja vähentää yleistä spedeilyä, mutta käytännössä porukka kittaa viinaa kaksin käsin järkkäreiden valvovan silmän alla ennen festarialueelle siirtymistä.

Teltanpystytyspuuhissa seuraa pitänyt likööripullo sujahti näppärästi kannon alle. En elätellyt suuria toiveita jälleennäkemisestä, mutta kun neljännesvuorokausi myöhemmin palasin kätkölleni, löysin pullon lisäksi viestin:

Terkkuja kohteliaille viinavarkaille!
Terkkuja kohteliaille viinavarkaille!

Ilta jatkui muutenkin varsin joviaaleissa merkeissä. Päätin skipata anniskelukarsinoiden tiiviin tunnelman ja liittyä muiden pussikaljottelijoiden joukkoon. Taskulämpimän Taxin äärellä sitä on ennenkin parannettu maailmaa. Ja tulihan PMMP nähtyä. Taas.

Välillä teki hyvää huilia.
Välillä teki hyvää huilia.

Olin unohtanut muistilistastani yhden ratkaisevan tekijän: korvatulpat. Karu totuus valkeni aamuyöstä telttanaapurini musiikkimieltymysten myötä. Rakastuin mä luuseriin ei kuulosta yhtään paremmalta edes kymmenennellä kuuntelukerralla. Noin kello 8-10 leirissä vallitsi hiljainen hetki kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta. Parin tunnin unitankkaus taisi tulla kaikille tarpeeseen.

Lauantaille oli aikataulutettu moni Provinssin kovimmista ulkomaalaisista esiintyjistä, kuten The Sounds, Danzig, Witchcraft ja Sólstafir, jotka saivat kukin liikkeelle kiitettävän kokoiset yleisöt. Metallikansaa villitsi myös Children of Bodomin. Nuorempaa festaripopulaan puri puolestaan Cheekin ja Karri Koiran & Ruudolfin riimittely.

Heavy metalin sanansaattajat Witchcraft ja Danzing.
Heavy metalin sanansaattajat Witchcraft ja Danzing.

Camp Provinssin tarjosi majoittujilleen suihkujen, wc-tilojen, kioski- ja ruokapalveluiden sekä nuotiopaikan lisäksi mukavaa ekstraohjelmaa, kuten rantahietikkojoogaa ja päivätansseja. Arvatkaa vaan tuliko osallistuttua. Pakenin saamattomuuttani Rumba Stagelle, joka osoittautui omalta osaltani viikonlopun yllättäjäksi. Jape Grönroosin, Heli Sutelan ja Ilari Johanssonin luotsaama stand up -show oli tervetullut lisänumero musiikkiartistien välissä. Tällaista lisää, kiitos!

Children of Bodom oli odotettu esiintyjä.
Children of Bodom oli odotettu esiintyjä.

Sunnuntai valkeni ristiriitaisissa tunnelmissa. Kroonisena makuupussiallergikkona kaipasin jo kotiin omien vällyjen väliin. Toisaalta festarielämään on helppo jäädä koukkuun. Unettomat yöt, uudet tuttavuudet, hajut ja äänet - niitä ei voi kuvailla, ne täytyy kokea. Kliseistä kylläkin.

Provinssirock houkutteli tänä vuona vähemmän yleisöä kuin aiempina vuosina. Festareilla vieraili viikonlopun aikana 42 000 kävijää, lähes puolet vähemmän kuin ennätysvuotena 2011. Viime vuonna kävijöitä oli reilut 56 000. Järjestäjät eivät osaa antaa yksittäistä syytä kävijäkadolle, mutta epäilevät taantumaa ja alan yleistä arvaamattomuutta. Netin keskustelupalstoilla avautuu toinen todellisuus: korkeat lippuhinnat yhdistettynä artisteihin, joiden musiikki ei kohtaa rockfestivaalin yleisön kanssa.

Loppujen lopuksi festarin tunnelman luovat sen kävijät. Eikä Provinssista ainakaan tunnelmaa puutu.

Kirjoitettaessa soi Tehosekoitin - Kaukaisimmalle Rannalle

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi