Toimiva polyamoria

  • NOMAD_1

Myyttinen taruolento vai aasi karhupumppu otsassa?

Rakkaus on asia, jonka myönteinen mielleyhtymä on kiistaton. Se on myös yleinen ja epämääräinen käsite – erilaisia tulkintoja on lukemattomasti. Jos olet eri mieltä, niin kerro rakkauden oikea määritelmä; tahdon oppia kaiken tuosta jalosta elämänilosta. Paras tähänastisista kuvauksista on Friedrich Nietzschen kysymys: ”mitä muuta on rakkaus, ellei ymmärtämystä ja iloitsemista siitä, että toinen ihminen elää, toimii ja kokee eri tavoin kuin minä?”

Parhaimmillaan rakkaus on yksilöllinen sekä yksilöiden välinen tunne/kokemus. Sitä ei koskaan ole liikaa (kuten ei yksilöitäkään). Varjopuolena rakkauden maineella kaunistellaan myös rumuutta; suurimmat vahingot seuraavat parhaista tarkoitusperissä (rakkautta propagandana käyttävät eivät tunnista tekoaan). Nyt tahdon pohtia, onko polyamoria tällainen tapaus.

Vanhemmat rakastavat lapsiaan ja toisinpäin; ystävät/kaverit rakastavat toisiaan; naapureiden olisi hyvä rakastaa toisiaan (tutustua edes); ihmiset rakastavat lemmikkejään jne. Yleisesti ihmisten olisi hyvä rakastaa (jopa itseään ja tarkalleen ottaen siitä lähtien). Edellä mainitun Nietzschen tulkinnan mielessä tämä ei ole ongelma eikä mikään. Helppoa se ei ole, mutta varmasti vaivan arvoista. Joka tapauksessa maailmassa on lukemattomia rakkauden muotoja, joihin ei sisälly intiimiä tai eroottista kanssakäymistä.

Antropologiaa lukeneena tiedän, että länsimaisen ihanteen mukainen romanttinen parisuhde ei ole määrällisesti läheskään suurin eroottisen puolen sisältävä ihmissuhdemuoto. Uskon seksin tuottavan mielihyvää kaikille ihmisille, mutta useissa kulttuureissa jälkeläisten tuottaminen on vähintään yhtä tärkeää. Monin paikoin romanttisia ja intiimejä tunteita pidetään jopa haitallisina perheen toimivuutta ajatellen – ne eivät lisää hedelmällisyyttä, mutta sisältävät yhteiselämän rikkovien riitojen ja mustasukkaisuuden siemenen (polyamoria voi antaa paljon, mutta ihmissotkupotentiaali kasvaa eksponentiaalisesti ”rakkausverkoston” uusien jäsenten myötä). Kaiken kaikkiaan länsimainen romanttinen parisuhderakkaus on yleistä, mutta ei lähellekään yleisin intiimin rakkauden ilmenemismuoto maailmassa.

Nyt pääsemme ensimmäiseen olennaiseen kysymykseen: milloin kahden tai useampien ihmisten välistä intiimin kanssakäymisen muotoa on asiallista kutsua rakkaudeksi? Ensinnäkään seksi ei määrällisesti laskettuna ole mukana suurimmassa osassa rakkauden piiriin yleisesti liitettävissä ihmissuhteissa. Tosin ”fuck-buddy”-käsitteen myötä ystävät ja kaverit ovat alkaneet ”rakastaa” toisiaan myös tällä tapaa. Samoin naapurin rouvan ”rakastaminen” lienee päivä päivältä yleistyvää. Aikuisten ja lasten sekä ihmisten ja eläinten välinen ”rakasteleminen” omaa onneksi yhä rikosnimikkeen. Kaiken kaikkiaan seksi on leviämässä kuin liukuvoidetahra – onko tämä sitten hyvä asia?

Polyamoria on nimenomaan yksi eroottisen rakkauden toimialan laajentamista puolustava ajattelutapa. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin: pohdin polyamoriaa suostumuksen antaneiden aikuisten välisenä asiana, enkä pyri liittämään siihen rikollisuuden leimaa. Kyse on tällä kertaa siitä, onko erotiikan määrän eli ”sitä-tekevien” ihmissuhteiden lisääntyminen yksinkertaisesti hyvä ja rakkauden nimen ansaitseva asia.

Olisimmeko valmiita hyveistä nuorimpaan eli rehellisyyteen itsemme ja halujemme suhteen? Mielestäni on kiistämätön fakta, että polyamorian yksilöivä piirre on nimenomaan eroottinen ja intiimi kanssakäyminen useiden suostuvien ja toisistaan tietävien ihmisten kanssa. Jos seksi poistetaan yhtälöstä, niin kyse voi yhtä hyvin olla ystävistä – esimerkiksi pariskunta, jolla on yhteinen ystävä, ystäviä tai ystäväpariskunta/kuntia. Perinteisesti ymmärretty ystävyys ylitetään siinä vaiheessa, kun tutustutaan ”pintaa syvemmältä” tai muussa eroottisessa mielessä. Itse en ainakaan keksi mitään muuta pelkästään polyamoriaan kuuluvaa piirrettä. Olen iloinen ja kiitollinen, jos joku näkee vaivan sivistääkseen minua (tiedän, että polyamorian piirissä on useita erilaisia tulkintoja, joita en välttämättä tunne).

Rakkaus -käsitteen käyttäminen on propagandaa, jos polyamorian ainoa yksilöivä piirre on seksuaalisen parisuhdemallin korvaaminen verkostolla. Polyamorikot tahtovat antaa kauniin kuvan rakkauden asialla olemista; tosiasiassa he lisäävät vain seksin ja eroottisten suhteiden määrää. En kiellä, etteivätkö myös tällaisten verkostojen jäsenet voisi rakastaa toisiaan, mutta ”Amor”-käsitteen liittäminen nimeen tuntuu liioittelulta. Myös ystävät rakastavat toisiaan, mutta heillä on termi, joka ei suoraan viittaa rakkauteen. Enkä missään nimessä väheksy ystävyyttä: Aristoteleen sanoin ”kukaan ei valitsisi elämää ilman ystävyyttä, vaikka hänellä olisi kaikki muu hyvä.”

Polyamorian yksilöivä ja muista erottava piirre on erotiikka – asiallisen nimen pitäisi ilmaista tämä. Ehdottaisinkin, että polyamorismi termi korvattaisiin ”polyeroismi” tai ”polyerosismi” käsitteellä. Tarkoitukseni ei ole korostaa ja mustamaalata polyamorisia suhdetta pelkäksi seksiksi. Kaikkein parasta olisi puhua polyerosistisesta ystävyydestä. Tällöin nimi olisi täsmällinen: 1) se antaisi kyseessä olevalle verkostolle kaikki ystävyyden positiiviset mielteet,
kuten osapuolten välisen ei-eroottisen rakkauden 2) se kertoisi lähtökohtaisesti tämäntyyppistä elämänvalintaa yksilöivän piirteen eli kahta useamman kesken jaetun erotiikan. Lisäksi käsite ei lingvistisesti viittaa seksiin, vaan kantasanana olevaan antiikin kreikkalaisten Eros-jumalaan (köyhyyden ja tarmokkuuden, Poroksen ja Penian lapseen).

On mielenkiintoista nähdä saako ajatukseni kannatusta. Olen hieman skeptinen ihmisten kyvylle olla rehellisiä itselleen. On niin mukava koristella oma elämäntapansa puhtaan positiivisia mielleyhtymiä sisältävällä nimellä. Olen kuitenkin antanut vahvat perusteet omalle terminologialleni. Toivon näkemykseni tulevan asianmukaisesti kritisoiduksi – keskustelut tällaisista ihmisyyden olennaisista piirteistä on elämäni suola (kyllä seksikin maistuisi, mutta preferoin rakastelemista).

G.E. Lessing totesi, että jos Jumala tarjoaisi toisessa kädessään totuutta ja toisessa totuuden etsintää, niin hän valitsisi jälkimmäisen. Myös rakkauden kokeminen on sen etsintää. Omistettu rakkaus on ihminen, jonka pakomahdollisuudet on lopullisesti lannistettu – vanha pariskunta, jota yhdistää tuulipukujen lisäksi vain katkeruus toisiaan kohtaan. Jokainen, joka liittää rakkauden omaan elämäntapaansa, astuu tälle kylmälle tielle. Jo ääneen lausuttu ”rakastan sinua” on ensimmäinen särö ja yhtä paljon kysymys ”rakastatko minua?” (tiedät kyllä, jos sinut on joskus jätetty sanoinesi tyhjän päälle!) Syventäkää ymmärrystänne ja kokemuksianne järkeä käyttämällä, keskustelemalla ja jakamalla, mutta ymmärtäkää, ettei parhaita asioita omisteta, vaan koetaan. Ja mitä ei voi omistaa, sitä ei myöskään pidä nimetä. Älkää siis tahratko aasia karhupumpulla ja vaan rakastakaa tarunhohtoisesti (yksin, kaksin, kolmisin – koskaan uhraamatta rakkautta seksin tähden).

2 kommenttia

nappinaama

17.1.2014 15:34

"Perinteisesti ymmärretty ystävyys ylitetään siinä vaiheessa, kun tutustutaan ”pintaa syvemmältä” tai muussa eroottisessa mielessä."
Voisitko tarkentaa mitä tarkoittaa mielestäsi tutustua johonkin ihmiseen ns. pintaa syvemmältä? Tuon lauseen loppuosan ymmärrän jonkinlaisena seksuaalisena kanssakäymisenä.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ystävät tai kaverit voivat harrastaa seksiä toistensa kanssa (ja seurustellessa tietysti kumppanin tähän suostuessa), mutta en menisi kutsumaan tätä suoraan Polyamoriaksi (polyeroismi voisi olla ihan jees käsite, hyvä sinä!)
On varmasti ihmisiä, jotka sanovat tällaista seurustelun ohella tapahtuvaa kaverinaintia polyamoriaksi, vaikka sillä ei romanttisen rakkauden kanssa olisikaan paljoa tekemistä. Joten sinänsä joo, kirjoituksessa on varmasti olemassaoleva pointti, jos oletetaan että tällainen kaverinainti olisi jotenkin sen verran paheellista, että oman hyvän mielen kannalta sen haluaisi nimetä Polyamoriaksi. Ja hei psst! Ei se ole paheellista, oikeesti monethan tätä tekee. Seksihän on kivaa!

Mutta sitten on lisäksi kaltaisiani ihmisiä, joille polyamoria tarkoittaa muitakin asioita kuin tätä eroottista kanssakäymistä. Rakkaus on aika hankalasti määriteltävissä oleva asia, kuten edellä on jo käynytkin ilmi.
Polyamoria minulle tarkoittaa, että koen tai olen kykenevä kokemaan (myös hei romanttista) rakkautta useampaa ihmistä kohtaan tai useamman ihmisen kanssa samanaikaisesti, enkä aio rajoittaa itseäni tämän ominaisuuteni suhteen. Se, mitä tähän rakkauteen sitten sisältyy on pelkästään minun ja tämän toisen henkilön välinen asia.
Ainiin ja kaikille polyamorikoille seksi ei edes ole kovin tärkeää - olen törmännyt ihan aseksuaaleihinkin Polyamorikkoihin! Niin ja kaikki ihmiset eivät nauti seksistä (ainakaan sen perinteisessä merkityksessä), tätäkään ei kannata pitää mitenkään oletettavana lähtökohtana.
Joskin empiiristen kokemusteni perusteella Polypiireissä seksistä ja seksuaalisuudesta kyllä ehkä puhutaan rutkasi enemmän kuin muualla (ihmiset ovat ehkä usein aiheen suhteen vähän vapautuneempia) - tämä tosin ei välttämättä indikoi yhtään enempää tapahtuvaa aktin määrää, vain toedostavampaa otetta asiaan ja näin ollen enemmän keskustelua (joka tuntuu myös menevän tällä hetkellä myös viihdemarkkinoilla kuin kuumille kiville).

Seksi on seksiä, rakastaminen on rakastamista ja rakastelu on rakastelua.
Onko liukuvoiteen ja seksin leviäminen paha asia? Onko asioista julkisesti keskusteleminen paha asia? Mitä on paha asia?
Öö, mielestäni keskustelu ja yleisen ilmapiirin vapautuminen on siinä mielessä hyvä asia, että se antaa enemmän mahdollisuuksia itsensä etsimiselle ja sitä tukevalle vuorovaikutukselle. Liukuvoide taas on yleensä hyvä silloin kun sitä tarvitaan, samoin kuin seksi - joka on kivaa silloin kuin se on kivaa.
En tajua näkökulmaa, jonka mukaan vaikkapa polyamorian ns."leviäminen" (eli kenties kasvava mediahuomio) jotenkin vähentäisi konservatiivisemman kahden ihmisen välisen romanttisen rakkaussuhteen arvoa. Tai toisi jotenkin eksponentiaalisesti ihmissuhdeongelmia kansakuntamme keskuuteen ja näin ollen vaikka vaikuttaisi veronmaksajiemme työkykyyn.
Omat ihmissuhdeongelmani vähenivät melko eksponentiaalisesti kun tajusin olevani Polyamorikko, nimittäin silloin lakkasin tunkemasta itseäni väkivalloin tähän 'onnellisesti yksiavioisiin naimisiin (joka itseasiassa on kaltaisiltani hinteiltä vielä yhteiskunnassammekin evätty) ja ydinperhettä perustamaan -muottiin'. Loppujenlopuksi olen aika paljon onnellisempi ja vähemmän kroonisesti ahdistunut nykyään.

Kysymys ilmiöistä on kuitenkin sinänsä kiinnostava! Nimenomaan yksilöntason ja ilmiön ero olisi kuitenkin osattava erottaa keskustelussa toisistaan (mitä en näköjään itsekään ihan osaa, kun tekstiäni katsoo). Julkinen keskustelu tai polyamorian "trendikausi" ei mitenkään loukkaa tai huolestuta minua, vaan päivastoin olen iloinen jos siitä nousee älykästä, vuorovaikuttavaa ja oivaltavaa keskustelua aiheesta, joka selvästi puhuttaa ihmisiä. Kiitos siis kirjoituksestasi!
Kaikkia kanssaeläjiä kehottaisin pyrkimään rehellisyyteen ensisijaisesti itseään kohtaan - näin ollen myös tutkailemaan tuntojaan ja keskustelemaan kumppaninsa ja kanssaeläjiensa kanssa tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Joskus tämä prosessi vaatii huolimattomia lokerointeja, harha-askelia ja julkistakin keskustelua, liukuvoiteen leviämistä, pahennuksen herättämistä muissa
..mutta no niin - onko se nyt sitten paha asia? Joku saattaa jopa päästä eteenpäin matkallaan omaksi itsekseen.

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

5.12.2021 10:33

Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus