Luku 7, jossa ei olla luettu Jan Guillouta

  • Johanna Koljonen

Kilpailen tänä vuonna Ruotsin suosituimmassa tietovisassa. Sen nimi on På spåret ja siinä kysytään yleistietokysymyksiä jotka liittyvät löyhästi johonkin kaupunkiin. Jokaisessa jaksossa yksi kaupungeista sijaitsee Ruotsissa, ja viime perjantaina kauden ensimmäisessä jaksossa (jossa en siis itse esiintynyt) tuo oli juustomaakunta Västerbottenin Falköping. Ohjelmassa kysyttiin muun muassa, minkä niminen luostari, myös Arn-romaaneista tuttu, sijaitsi keskiajalla Falköpingissä?

Meillä Riihimäellä kotikatsomossa (kaapelipaketista kun löytyy myös SVT 1) kukaan ei osannut vastata kysymykseen, sillä kukaan meistä ei ole lukenut Jan Guilloun keskiaikaseikkailubestsellereitä. Televisiossa muuten hyvässä iskussa oleva joukkue, johon kuului pitkän linjan uutistoimittaja Helene Benno ja kuvataiteilija/koomikko Peter Apelgren olivat ihan yhtä uunona. He eivät suoraan sanoneet, että helvetti, emmehän me nyt SELLAISIA KIRJOJA LUE, mutta jotakin sen suuntaista taisi päästä lipsahtamaan.

Bennoa ja Apelgrenia vastaan kilpailivat 70-luvun Tukholman yökerhokuningatar Alexandra Charles sekä kirjailija Björn Ranelid. Ranelidkaan ei ollut lukenut Guillouta, mutta Charles oli – "tietysti". Hän muisti tosin luostarin nimen väärin, eikä kysymyksestä herunut pisteitä. Whatever. Kiinnostavaa tässä on, ettei Arn-tuntemus nolottanut Charlesia lainkaan. Charles on nykyään arvostettu kansanterveyslobbyisti, mutta hän ei ole korkeasti koulutettu kulttuurisnobi; hän on normaali ihminen.

Jaksoa seurasi Ruotsissa yli kaksi miljoonaa katsojaa (sekä jokunen tuhat Norjassa, Tanskassa ja meillä Suomessa). Niistä ehkä miljoona lienee Guillou-faneja, monet agentti Hamiltonista kertovien Coq Rouge-kirjojen ajoilta asti. Fiktiivisen Arnin seikkailuja voi seurata Ruotsissa mm. Arn-ryhmämatkoilla tai kotona ihan DVD:ltä – kirjoistahan tehtiin kaksi huiman kallista seikkailuelokuvaa. Minua, muka popkulttuurin puolestapuhujaa, hävettää myöntää, etten minäkään ole lukenut Guilloun fiktiota riviäkään. Leffoista olen nähnyt pari kivan näköistä taistelukohtausta ja Timotei-shampoomainokselta näyttävän nuoriparisöpöilyn.

Tämä on sikäli erikoista, että pidän genrekirjallisuudesta paljon. Tällä hetkellä seuraan historiallisista sarjoista esim C.J. Sansomin Shardlake-kirjoja, jotka sijoittuvat Henrik VIII:n Englantiin, ja rakastin aikoinaan Scottin typerää Ivanhoeta silmittömästi. (Olen totaalisesti TEAM REBECCA, Rowena on ääliö). Luen ajoittain typerääkin fantasiakirjallisuutta, ja hätätapauksessa aika särmittömiä dekkareita. Guillouhun en kuitenkaan ole alentunut, koska… niin… no. Arnithan ovat sivistyneiden ihmisten mielestä huonoja. Mutta mistä minä tietäisin? En käsittääkseni tunne ketään, joka olisi niitä oikeasti lukenut. En ole myöskään lukenut niistä yhtään arvostelua.

Kerran kyllä teki vähän mieli vilkaista tuota ruotsalaista ristiritaria. Nimittäin kun luin netistä miehestä, joka oli ottanut nimekseen Julius Andreas Gimli Arn MacGyver Chewbacka Highlander Elessar-Jankov. Hei, tuo kundihan pitää monista samoista asioista kuin minä, ajattelin. Vaikuttaa tykkäävän myös Arnista. Kummallista. Sitten katsoin kuvaa ja päätin jättää tyypin tarkoituksellisen emuloimisen vähemmälle. Mikä on silkkaa, lapsellista nörttijuudastelua. “Mä ole ehkä nörtti, mutta mä en ole yhtä nörtti kuin tuo.” Olenpas. Aargh.

Oletteko te lukeneet Arn-kirjoja? Pitäisikö minun? Valaiskaa minua! Ja jos teillä näkyy SVT, tervetuloa nauramaan mun tiedonpuutteelle huomenna perjantaina kello yhdeksän illalla.

7 kommenttia

Anonyymi

11.12.2009 13:17

On paljon kirjoja, joita olen lukenut ja joista olen jopa nauttinut, mutta en voi tunnustaa sitä kenellekään. Akateemiset kaverini nauraisivat. Mutta ehkä hekin lukevat salaa niitä samoja kirjoja?
Syntilistani käsittää mm.:
Da Vinci -koodi: mukaansatempaava ja jännittävä. Ystävilleni väitän lukeneeni vain kolme ensimmäistä sivua.
Karvinen: hauska, nauran ääneen. Piilotan albumit kun ranskalaisen taidesarjakuvan nimeen vannovat ystäväni tulevat käymään.
Aarno Laitisen kolumnikokoelma: ystäväni eivät ymmärrä, kuinka feministi voi lukea Laitista.
Prinsessapäiväkirjat: väitin ostaneeni siskontytölle, oikeasti luin itse.
Harlekiini-sarja: ostan lento- tai junalukemiseksi, mutta vain silloin kun matkustan yksin.

Puhumattakaan niistä kirjoista, joista väitän pitäväni, koska ne ovat suurta maailmankirjallisuutta, mutta joita oikeasti inhoan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

11.12.2009 22:11

Hitto, ei näy SVT. Katsoisin kyllä mielelläni. Kerro sitten mitä kysyttiin ja miten meni. Samanlainen sarja Suomeen!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

12.12.2009 10:42

SVT:n aika ylivoimaisesta Areena-vastineesta löytyy…
http://svtplay.se/v/1809628/pa_sparet/del_2_av_13

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

12.12.2009 22:56

Nörttipojat on säälittäviä, nörttitytöt on seksikkäitä. Mutta vain siksi, että fantasioissamme jokainen nörttityttö tarvitsee vain pienen tuuppauksen oikeaan suuntaan ja hänestä kuoriutuu viaton ja kokematon, mutta sitäkin himokkaampi seksipeto. Miehistä ei kuoriudu, ei millään.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

14.12.2009 21:08

Arnit on aika peruskuraa, miehen muut teokset ovat paljon kiinnostavampia. Carl Hamilton -dekkarit saavat uuden tason kun niitä lukee tietäen, että kirjoittaja on entinen kommari ja myöntää vakoilleensa KGB:lle. Pahuus on mielestäni paras suomennettu romaani, eikä siitä tehty elokuvakaan ole pöllömpi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

15.12.2009 02:04

Arnit ei kiinnosta tippaakaan. Lue mieluummin hist. romaaneja vahvoista naisista! ;) Ja tsemppiä vaan jatkossakin På spåret! T. Kaima Tukholmasta

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Johanna Koljonen

18.12.2009 19:31

Ekalle Anonyymille – ihana kuulla häpeästäsi, samalla vaivaannun vähän! Koska minähän rakastan Prinsessapäiväkirjoja, mutta KARVINEN? Olet urhea kun myönnät! Minähän joudun aina puolustamaan supersankarisarjiksianikin! :D Mikäköhän olisi mulla lähin vastine? Hm… Pidän Mustanaamiosta. Oikeasti.

Ja mitä Da Vinci-koodiin tulee, se oli minusta oikeasti aika kamala, mutta pakkohan se oli loppuun lukea, ja sitten oikein kävin sisäistä kamppailua siitä etten vaan lukisi Angels & Demonsia, koska TIESIN etten pitäisi siitä, enkä ole kykeneväinen laittamaan kirjaa kesken pois… Pieni inttävä ääni tosin penäsi viikkoja, että se kuitenkin sijoittuu Vatikaaniin, ja entäs salaliitot? Vastasin itselleni, että luetaan sitten jossakin vaiheessa Focault'n heiluri uudestaan, ja ole nyt hiljaa niin saat myöhemmin Mustanaamiota.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi