Elokuvat

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on komedia.

Hanukkanoppa

Vuonna 2003 New Yorkin Time Out -lehti puhui viihdeteollisuuden 'superjuutalaisista' joiden tavoitteena on tehdä juutalaisuudesta asteen verran viileämpää. Ja kuinka ollakaan, kolme vuotta myöhemmin kuumimmaksi komedianimeksi julistettiin eräs suorasukainen juutalaismies, Sacha Baron Cohen.

Juutalaisuuden ja koomikkouden virrestä moni veisaa. Kaikki tietävät että kaikki juutalaiset ovat koomikoita, äh eikun...Miten se olikaan?

Vitsillä ratsastavat nekin koomikot jotka eivät ole juutalaisia: Vähän aikaa sitten mennessäni Lontoossa paikalliseen baariin saapunut musta mies aloitti stand-up rutiininsa juutalaismiehen jälkeen. Lavalle tullessaan mies totesi "Kuten varmaan huomaatte kaikki koomikot eivät sittenkään ole juutalaisia..."

Myöhemmin minulle valkeni ettei puhe juutalaisista ja huumorista ole pelkkä vitsi eikä salaliittoteorian moderni versio; koomikko Phil Burgess esittää yleisölleen Lontoon baariskenessä Tohtori Brown -numeroa. Tohtori Brown on ujo norjalainen kirurgi joka saapuu lavalle lasten muovinen lelugolf-setti olalla. Hän tähyää yleisön yli kattoon. Hän ottaa keltaisen muovimailan kotelosta ja lyö ilmaa. Minuutti kuluu ja Tohtori Brown tähyää edelleen huoneen takaosaan. Käy ilmi että tänään on Tohtori Brownin vapaapäivä. "So-sori. Ajattelin vain pelata hiukan imaginaarista golfia" hän sanoo ja esittelee änkyttäen itsensä.

Keikan jälkeen juttelemme. Sanon Burgessille pitäväni hänen absurdeista jutuistaan. Niissä ei ole järkeä mutta ne ovat hauskoja. Minua kiinnostaa myös kuinka Burgess on jalostanut tämän häviäjä-tyypin eeppisiin mittoihin. Sanon että hänen pitäisi tulla Helsinkiin Eerikinkadun Coronaan keikalle. "Mikä ettei" Phil sanoo. Vieressä seisova manageri käsikirjoittaja Benet ei näytä kuitenkaan innostuneelta vaikka juotan hänelle salmiakkikossua suoraan pullosta.

Philillä on nostetta ja hommia BBC:lläkin, mainitsen tekeväni juttua suomalaiseen lehteen juutalaisesta huumorista, sattuisiko hän tietämään jotain juutalaisia koomikoista.
"No.. minä olen juutalainen" Phil sanoo, tuijottaen minua surumielisillä silmillään.

Philin Tohtori Brown on luuseri. Hänen kykynsä huvittaa ratsastaa sillä jännityksellä minkä epävarma ihminen luo ympärilleen; saako hän sanottua tuon lauseen loppuun? Niinpä kun hän aloittaa "Tahtoisin kertoa teille vitsin" vitsi on jo kerrottu.

Yiddishinkielellä luuseri on nebbish. Nebbish-huumori kattaa Woody Allenin Charlie Chaplinin ja muut pienet pihalla olevat säälittävät miehet. Tohtori Brown on ilmielävä nebbish. Yarmulkeen sonnustautunt, juutalaisen huumoriin erikoistunut Rabbi Simcha Weinstein kuitenkin on sitä mieltä että nebbishuumori on nyt historiaa. Juutalaisen naurun kartalla ja ylpeän juutalaisidentiteetin sydämessä on arrogantimmat tuulet. Siitä huolimatta juutalaisemansipaation hengessä jewfro-tukkaan sonnustaututeen Adam Lambergin elokuva Beautiful Loser (2008) jatkaa häviäjien glorifioinnin linjalla; Lamberg näyttelee elokuvassa poikaa joka 11-vuotiaaksi asti luuli että hänen nimensä on Turpa Kiinni.

Simcha Weinsteinin mukaan nykyjuutalaisten in your punim-asenteesta (punim on jiddisiä ja merkitsee naamaa) on tullut yhdysvalloissa yleinen kulttuurinen koodi. Kuten afro mustille jewfo-asenne juutalaisille kristallisoituu vaikkapa Seth Rogenin (Paksuna, 40v. ja Neitsyt) ja Jonah Hillin (Superbad) hahmoissa.

Natustellen bagelia Lontoolaisessa juutalaiskaupunginosassa Jewish Chronicle edessäni aukilevittettynä kysäisen Weinsteiniltä voisiko hän laatia 5 minuutin pikahistorian johon hän kokoaa juutalaiskomedian rohkeimmat merkkipaalut. Se ei näytä tuottavan vieressä istuvalle yarmulkeen sonnustautuneelle partamiehelle vaikeuksia; nykyisin New Yorkissa asuvana Weinstein on juuri julkaissut juutaisuuden ja huumorin suhdetta tutkivan niteen: Shtick Shift: Jewish Humor in the 21st Century.

Uuden ukkoilevan juutalaistyypin esiintulo tapahtui Hebrew Hammerissa (2003) joka siirsi Shaft-elokuvan blaxploitaatio-genren, funkin ja parituksen juutalaiseen ympäristöön. Ja Cadillacilla ajavalla supersankarilla on taustapeilissä karvanoppien tilalla hanukka-nopat. Sankari pelastaa juutalaiset pikkupojat häntä kiusaavilta kristityiltä ja sanoo elvismäiseen äänensävyyn: pysykää pojat juutalaisina.

Mehukkaimpina uuden j-huumorin jewcy -caseina (angloamerikkalainen t-paitaväännös juicy-sanasta komistaa monien 'mehukkaasta identiteetistään ylpeiden juutalaisten rintamuksia Simchan kotikulmilla Brooklynissä) Simcha pitää

a) South Parkin Mel Gibson episodia nro 114, koska siinä republikaaninen tunne juutalaisista Jeesuksen kärsimysten alkusyynä tarttuu juutalaiseen Kyleen tämän nähtyä Gibsonin elokun Kristuksen kärsimyskertomus. Kyle polvistuu Mel Gibson Braveheart-julisteen ääreen ja hänen elämänsä muuttuu kärsimykseksi.

b)Hakaristihuumori. Vielä jokin aika sitten holokausti sanan suomalaista kieliasua tavailevat eivät nähneet syytä nauruun. Intohimoisen sarjakuvataiteen ystävänä Simcha ei voi sivuuttaa John J. Powersin näytelmää Disney & Deutchland (2007) joka perustuu Fuhrerin ja Walt-sedän titaanien kohtaamiseen vuonna 1935. Walt-sedän ystävät kiistävät että bambin luoja olisi ollut ilkeä nahkahousu ja että hän olisi ottanut osaa German Bund -puolueen kokouksiin 1930-luvulla. Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä (kuten Powersin näytelmä antaa ymmärtää) että Disneyland -konsepti oli kuin olikin Adolfin älynväläys!

Kolmantena huumorikaanoniinsa Simcha lisää

c) Larry Davidin. Hänen Jäitä Hattuun-sarjassaan on episodi jossa David kertoo mm. mustalle ystävälleen Leonille kuinka lääkärin vastaanotolla skinhead sanoi hänelle "Mitä vittua sinä juutalaispoika oikein tuijotat, vitun hintti!"
Lopuksi David toteaa ettei reagoinut mitenkään koska pelkäsi. Sitä seuraa Leonin tulikivenkatkuinen dialogi jossa Leon läksyttää Larrya:

"Aina kun joku haukkuu sinua sinun täytyy mennä sen tyypin perseeseen"
Musta mies sanoo.
"Mitä tarkoitat?" Larry kysyy.
"Sinun täytyy levittää niiden perse täysin auki, astua sisään ottaa spraymaalia mukaan ja kirjoittaa Larry was here ymmärrätkö" , Mies tolkuttaa jonka jälkeen Larry nyökkää ymmärtäneensä.

Sarah Silvermanin stand-up esityksen varaan rakennettua kokopitkää elokuvaa Jesus is Magic pidetään uuden muodikkaan poliittisen antikorrektin komedian kulmakivenä.

Silverman laulaa virnistellen juutalaisista jotka ajavat saksalaisvalmisteisilla autoilla, kertoo että hän tahtoisi näytellä pornoelokuvissa, ei siksi että "pitäisi persereikänsä vahaamisesta", kuten hän itse ilmoittaa vaan koska juutalaiset ovat selvästi aliedustettuja pornossa.

Silvermanin viittaus juutalaisten aliedustukseen pornossa on tietenkin hienonhieno viittaus siihen tosiseikkaan jonka me jo tiesimme; he ovat yliedustettuja Hollywoodissa ja nimenomaan komediagenressä.


Islam, maailman hauskin uskonto  9

Tänä keväänä elokuvakangas näyttää tursuilevan poliittis-uskonnollisia komedioita joissa sohitaan tuttuja muurahaispesiä. Saako muslimille vittuilla? Missä menee pyhäinhäväistyksen ja hyvän huumorin raja? Voivatko muutkin kuin juutalaiset kertoa esinahkavitsejä? Räjäyttääkö terroristi sinunkin kahvikuppisi? Pian ensi-iltaan tulevassa Chris Morrisin provosoivassa Four Lions -leffassa seurataan terroristisolun sekoilua Lontoossa. Sitä ennen on jo naurettu Office-käsikirjoittajan Ricky Gervaisin ateistirainalle The Invention of Lying.

Kävin juuri tsekkaamassa Infidelin (suom. Vääräuskoinen) joka on pohjoislontoolaisen älykköjuutalaisen David Baddielin uutukainen. Baddiel itse kertoi koenäyttäneensä leffan hijab-pukuiselle naisyleisölle -yhtää fatwaa ei tullut. Itseasiassa leffaa on ollut tekemässä useita muslimeja, mm. tuottaja Uzma Hasan. Baddielin mukaan piintyneintä islamofobiaa edustaa ajatus etteivät muslimit osaa nauraa itselleen eikä muillekaan. Ja leffahan on silkkaa naurettavaa törmäyskurssia, siinä sankari taksikuski ja karvalakkimuslimi Mahmud Nasir tajuaa eräänä päivänä adoptiopapereita lukiessaan olevansa juutalainen. Seuraa vaikea identiteettikriisi jonka johdosta vaimo pistää Mahmudin ulkoruokintaan. Kyse on stereotypioista, mutta opettavaisista sellaisista. Mahmudin vaimo rukoilee viidesti päivässä ja lukee välillä julkkisjuoruja Graziasta.

Nasir ystävystyy entisen vihamiehensä naapurin juutalaisen taksikuskin, Lennyn kanssa. Pornoa päivisin videolta katsova Lenny opettaa Mahmudin juutalaiseksi, lukemaan Philip Rothia ja sanomaan Oy Vey (juutalainen tapa sanoa "Nyt sattui Juhaa leukaan"). Mahmud kertoo menestyksellisesti esinahkavitsejä bar mitsvassa ja menee täydestä, ainoastaan muslimiyhteisö ei sulata hänen astumistaan ulos juutalaiskaapista.

Mielenkiintoiseksi tämän julkaisun tekee se että leffa on myyty jo 62 maahan -lukuunottamatta Israelia. Arabimaailmassa, Bahrainissa, Quatarissa ja jopa Irakissa aiotaan näyttää Infideliä kuten myös Four Lionsia. Infidelin pääosaa näyttelevä stand-up koomikko Omid Djalilli sanoi eilen lehtihaastattelussa että on edelleen mahdollista että myös Israelilaiset saavat nähdä elokuvan mutta että se ei ole todennäköistä koska Israelilaiset voivat tulkita leffan juutalaisvastaiseksi: elokuvassa Mahmud ei ole juutalainen alusta loppuun.

Leffan tuotantofirma on myös satsannut uskonnon ja huumorin markkinapotentiaaliin järjestämällä Mikä uskonto on hauskin-skaban. Voittaja on jo julkaistu. Jaetulla ykkösijalla on lontoolainen ex-diileri ja muslimistand-up-koomikko Nabil Abdulrashid. Hänen voittajaläpyskänsä voi tsekata täällä:

http://whichreligionisfunniest.com/

Jumalauta mä olen juutalainen, ettekste tajua, huutaa Omid Djalili Infidel-elokuvassa
Jumalauta mä olen juutalainen, ettekste tajua, huutaa Omid Djalili Infidel-elokuvassa