Sortuvatko parisuhteet naisten romanttiseen höpsöyteen?
Naimisiin menevät miehet kirjoittelevat avunhuutoja palstoille: tuleva vaimoni on pimahtanut. Miehet ovat ihmeissään morsiamen hää- ym. hysteriasta.
Jotkut miehet ovat alkaneet kammoksua sitoutumista, kun ovat huomanneet tyttöystävän elättelevän kummallisia romanttisia käsityksiä siitä, millaista yhteiselämän pitäisi olla.
Suomalaiset naiset ovat mielestään järkeviä ja tuhahtavat kuorossa, ettei tämä koske meitä. Ehkä amerikkalaisia tai brittejä...
Kun 2008 haastattelin ihmisiä Cityn Rakkauden kielikylpy -juttuun, tyrmäsi japanilainen professori Mikako Iwatake koko jutun lähtökohdan. Hänen mielestään romanttinen rakkaus on kristillinen keksintö ja lepertely tai tunteiden avoin näyttäminen kulttuuriin sopimatonta. Mutta tällaisessa länsimaisessa pinkissä kuplassa mekin siis elämme.
Suomalaisetkin naistenlehdet tarjoavat ihan järkevien yhteiskunnallisten artikkelien ohella jatkuvaa oikeaa elämää törkeästi romantisoivaa parisuhde-, perhe- ja kotihöttöä jutuissaan ja niiden kuvituksissa. Mainoksista puhumattakaan.
Romantiikkahuttu uppoaa naisiin miehiä paremmin. Tuhoaako halu toteuttaa jotakin utopiaa aidon realistisen parisuhteen? Miehillä ei ehkä ole kykyä eikä halua alkaa elää satuelämää. Naisilla ei aina ole osaamista eikä tahtoa huomata miesten käytännön romantiikkaa.
Tunnen eräänkin naisen, jonka mies ei koskaan järjestä kynttiläillallisia, mutta rakentaa mitä tahansa omin kätösin, jos tyttöystävä puolivahingossa toivoo jotakin.