Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kiusaaminen.

Seurustelu voi auttaa homonuorta

Nuoruuden seurustelusuhteista on saatu osittain ristiriitaisia tutkimustuloksia. Parisuhteiden harjoittelu saattaa johtaa parempien ihmissuhteiden muodostamiseen aikuisuudessa. Toisaalta nuoruusiässä liian tiiviin seurustelun epäillään häiritsevän persoonallisuuden kehitystä.

Cincinnatin yliopiston psykologian apulaisprofessori Sarah Whittonin ja Northwesternin yliopiston Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveys- ja hyvinvointi -instituutin (the Istitute for Sexual and Gender Minority Health and Wellbeing) johtajan Brian Mustanskin johtamassa pitkittäistutkimuksessa seurattiin 16-20 -vuotiaiden homo-, bi-, ja transnuorten elämää viiden vuoden ajan.

Homoseksuaalien nuorten parisuhteet näyttävät vähentävän tunnetason ahdistusta ja stressiä tutkittavilla. Myös kiusaamisen ja kaltoinkohtelun vaikutukset saattavat lievittyä seurustelevilla homonuorilla. Parisuhteen suojaava vaikutus aikuisten mielenterveydelle on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu vahvasti.

Romanttinen rakkaus suojaa elämän kolhuilta ja ympäristön paineilta. Valitettavasti aiemmissa tutkimuksissa ei ole löytynyt näyttöä siitä, että homonuorten kaverit tai perheet voisivat suojata seksuaalivähemmistöön kuuluvaa nuorta kovin hyvin esimerkiksi kiusaamisen vaikutuksilta.

Whittonin ja Mustanskin tutkimuksessa biseksuaalinuorten seurustelu ei yllättäen helpottanut ahdistusta ollenkaan. Päinvastoin, seurustelevien bi-nuorten stressi lisääntyi 19 prosentilla. Ilmeisesti biseksuaalit eivät saa edes seurustelusuhteissaan todellista hyväksyntää kumppaniltaan.

(Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että bi-tyttöjen poikakaverit painostavat tyttöjä seksiin kolmen kimpassa, ja heteropojat kokevat bi-tyttöjen uhkaavan heidän maskuliinisuuttaan. Heterotytöt taas epäilevät bi-poikien olevan oikeasti homoja, eivätkä ota heitä tosissaan.)

Vaikka nuoruus on välillä vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on usein vähemmistöön kuuluvalle, voi rakkaus pelastaa ainakin homonuoren.


Haloo nyt, kiusaaja!  37

Aina kun kiusaamisteema otetaan esiin, seuraa kiusaamisen vähättelyä.

Toki jotkut ovat yliherkkiä. On ihmisiä, jotka herkästi kuvittelevat, että muut ovat heitä vastaan. Tällaisesta erilaisesta tavasta lukea ympäristön viestejä on jopa saatu näyttöä aivotutkimuksessa.

Mutta.

Mitä järkeä on vähätellä kiusaamista, kun Suomessa kiusataan kymmeniä ihmisiä hengiltä vuosittain? Jotkut tapetaan parisuhderääkkäämisen viimeisenä niittinä. Toiset päätyvät itsemurhaan, kun eivät enää kestä kiusaamista.

Joidenkin tutkimusten mukaan maassamme miljoona ihmistä on kokenut tulleensa kiusatuksi. Aika isolta ongelmalta vaikuttaa tässä valossa.

Kiusaajia on paljon. Kaarina Korhosen mukaan 10-30 prosenttia ihmisistä toimii kiusaajina sopivissa olosuhteissa. 50-80 prosenttia kulkee ryhmän mukana ja on osallisina. Vain 10-20 prosenttia ihmisistä kieltäytyy aktiivisesti osallistumasta kiusaamiseen! Eli reiluja ja rohkeita on aika vähän.

Kiusaamisen seurauksena ihmisen perusluottamus katoaa ja hän alkaa kärsiä itsetunto-ongelmista, univaikeuksista, masennuksesta ja unettomuudesta. Arvottomuus, ahdistus, hylätyksi tulemisen pelko, itsetuhoisuus, jatkuva tarve miellyttää, ”näkymättömänä” eläminen, ristiriitojen välttäminen ja uhriutuminen ovat muita tavallisia seuraamuksia kiusaamisesta.

Työyhteisökouluttaja ja eroauttaja Riitta Mykkänen-Hänninen esittää kiusatulle kolme ratkaisuvaihtoehtoa: lähteminen, sopeutuminen tai taisteleminen. Kaikki ratkaisut vaativat kiusattua reagoimaan. Yksikään vaihtoehto ei ole helppo.

Seija Winter kirjoittaa blogissaan näin: ”Kiusaajaa voi Korhosen (2009, 71–76) mukaan olla yllättäen vaikea tunnistaa. Kiusaajat eivät tunnista tai eivät ainakaan tunnusta olevansa kiusaajia. Kiusaamisesta nauttii noin 10–20 prosenttia ihmisistä. Tähän ryhmään kuuluu myös puhdasoppiset psykopaatit ja narsistisesti häiriintyneet. Tälle ryhmälle kiusaaminen kuuluu normaaliin elämään, he eivät koe kiusaamista miksikään varsinaiseksi kiusaamiseksi tai kielteiseksi asiaksi. Kiusaaminen on loppujen lopuksi aika lähellä täysin mielivaltaista pahuutta. Kiusaajat tekevät kaikkensa kieltääkseen ja peittääkseen tekonsa viimeiseen asti.”

Kiusaajan mukaan mitään ongelmaa ei ole. Melkoista empatian puutetta lähteä arvioimaan tilannetta puhtaasti omasta näkökulmasta. Kun en näe ongelmaa, sitä ei voi olla olemassa? Tai, koska nautin siitä, teen kaikkeni, että voin sitä jatkaa?

Riitta Mykkänen-Hänninen
Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin. WSOY 2009.
http://blogit.jamk.fi/seinajoki/tag/tyopaikkakiusaaminen/


Kiusaaja parisuhteessa  23

Kiusaamisesta puhutaan nykyään paljon. Koulukiusaamisen vastustamiseen on kehitetty erilaisia hankkeita ja toimintatapoja. Suomalaisilla työpaikoilla on väitetty esiintyvän kiusaamista enemmän kuin muissa vastaavissa länsimaissa.

Onko toisen kiusaaminen maan tapa? Parisuhteessakin kiusataan.

Työyhteisökouluttaja ja eronneita sparraava Riitta Mykkänen-Hänninen määrittelee kiusaamisen toistuvaksi, tietoiseksi ja aktiiviseksi kielteiseksi käytökseksi toista kohtaan.

Pohjoismaisissa tutkimuksissa kiusaamisen uhreiksi on laskettu henkilöt, jotka ovat kokeneet tulleensa kiusatuiksi vähintään puolen vuoden ajan, ja kun kiusaaminen on ollut jatkuvaa ja vähintään kerran viikossa toistuvaa.

Myös kertaluonteinen vakava tapahtuma voi olla kiusaamista.

Ja joskus voi myös kiusata tietämättään.

Kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus. Joskus ulkopuolinen hahmottaa sen selvästi, toisinaan ulkopuoliset eivät sitä huomaa, ja ajattelevat kiusatun olevan yliherkkä.

Kiusaaminen voi olla vain huonoa käytöstä tai pahimmillaan törkeää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.

Tahdittomuus, epäasiallinen käytös, häirintä, huumori, kiusoittelu, erimielisyys, riitely, juoruilu, mustamaalaus, savustus, boikotointi, eristäminen...kiusanteon muodot vaihtelevat. Kovanahkainen onnellinen ihminen ei vähästä hätkähdä. Kenet tahansa saadaan murtumaan, jos kiusanteko jatkuu, eikä tilanteesta pääse pois.

Lapsuudenperheen kulttuuri ja muut kokemukset vaikuttavat siihen, miten kiusaamisen kokee ja miten sitä vastaan osaa puolustautua.

Onko ollut avoin, erimielisyyksiä hyväksyvä ilmapiiri, vai onko vaiettu? Onko ollut väkivaltaa? Saiko omia rajoja puolustaa?

Kiusaaminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Kohdetta voidaan satuttaa vahingoittamalla hänen vuorovaikutussuhteitaan tai sulkemalla hänet pois joukosta. Tervehtimättä ja vastaamatta jättäminen ja toistuva vuorovaikutusnormien hienovarainen rikkominen syö pikku hiljaa toisen itseluottamusta.

Mykkänen-Hännisen mukaan kiusaamisessa on kyse valtasuhteista ja rajoista sekä vallan epätasapainosta. Halutaan määritellä toinen jollakin tavalla.

Parisuhteessa kiusaaja keskittyy usein vähättelyyn, alistamiseen, mitätöintiin, painostukseen, kontrolliin, epäilyyn ja mustasukkaisuuteen.

Myös määräily, rajoittaminen, syyllistäminen ja pakottaminen voivat kuulua repertuaariin. Jotkut kiusaavat itkemällä, heittäytymällä marttyyriksi tai uhkaamalla itsetuhoisuudella. Lasten kautta kumppanin kiusaaminen on myös yllättävän yleistä.

Kulttuurissamme vapaaehtoisesti valittu suhde sisältää ajatuksen lämmöstä, välittämisestä ja toisesta huolehtimisesta. Kiusaamisessa mikään näistä ei toteudu.

Kiusaaminen parisuhteessa onkin erityisen loukkaavaa. Jokainen haluaa tulla rakastetuksi. On vaikeaa tunnustaa, että ei saa rakkautta siltä henkilöltä, jolta sitä eniten odottaa.

Kiusaaminen aikuisten kesken, luento 16.3.2013: Riitta Mykkänen-Hänninen (työyhteisökouluttaja, työnohjaaja, eroauttaja)