Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Väestöliitto.
Edellinen

Pitkän liiton salaisuus  2

Parisuhteeseen kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet. Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ihmiset kaipaavat aiempaa enemmän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Odotukset sukupuolirooleittain jaetuista kotitöistä ovat vaihtuneet joustavuuteen. Kumpi tahansa puolisoista voi tarttua kodin ”sotkuisiin töihin”.

Ihmiset haaveilevat edelleen elinikäisestä parisuhdeonnesta, mutta yhä harvemmalla on kestävän liiton mallia lapsuudenkodistaan.

Vaarasen artikkeli ”Mikä pitää pitkät avioliitot koossa ja onnellisina?” käsittelee yhdysvaltalaistutkimuksen päätuloksia pitkän avioliiton onnen avaimista.

Tohtori Alicia Nicoleaun johtamassa tutkimuksessa selvitettiin yli kymmenen vuotta avioliitossa olleiden perheellisten ihmisten omia käsityksiä onnellisesta parisuhteesta. Mikä muu kuin rakkaus, sitoutuminen, kunnioitus, ystävyys ja hyvä vuorovaikutus pitävät yhdessä?

Nicoleau halusi täsmällisemmän selityksen kaunopuheille. Mitä suhteelta vaaditaan käytännössä?

Pareja haastateltiin yhdessä. Tutkimuksessa nousi esiin kolme pääteemaa:

1. Päätökset tehdään yhdessä. Haastateltavat tekivät joko kaikki päätökset yhdessä, tai vähintään isot päätökset ja hankinnat käytiin yhdessä läpi ennen toteuttamista. Kyse ei ole siitä, etteikö päätöksiä tai hankintoja osaisi tehdä yksinkin, vaan tällä johtoryhmän kokouksella haluttiin osoittaa kunnioitusta ja arvostusta toiselle.

2. Molemmat tekevät joustavasti kotitöitä. Rakastavat parit ajattelevat toisen parasta ja jaksamista. Jos kumppani on vaikka myöhempään töissä, tekee ensiksi tullut ruoan valmiiksi jne. Yksi työmatkalta tullut mies kertoi ryhtyvänsä heti kotitöihin, jotta vaimo pääsisi välillä lepäämään.

3. Kummatkin omistavat henkilökohtaista aikaansa parisuhteen hyväksi. Molemmat järjestävät menonsa niin, että parisuhteelle jää aikaa. Parit mm. kertoivat lähtevänsä viikonlopun viettoon yhdessä, ilman lapsia.

Tutkittavien parien käsitys parisuhteen hoitamisen tärkeydestä oli syvällä heidän asenteissaan ja ilmeni selvästi heidän käytöksessään. Yhteinen onni ohjasi ajattelua ja päätöksentekoa. Parit eivät miettineet omaa etuaan, vaan halusivat helpottaa ja auttaa toistensa elämää, jakaa ilot ja taakat. He ymmärsivät olevansa samassa veneessä.

Joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa ja vastaantulo olivat tärkeitä asioita. Erityisesti naiset kokevat yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, jos parisuhteesta puuttuu jousto. Tutkimuksen mukaan miehet oppivat joustamaan paremmin, jos vaimo kertoo kärsivänsä parisuhteen joustamattomuudesta esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.

Onnelliset pariskunnat kokivat olevansa samalla aaltopituudella. Toista ymmärretään usein ilman sanojakin. Toisen tarpeet huomioidaan.

Keskinäinen ymmärrys vahvistaa turvallisuudentunnetta ja parisuhdetta. Jos kokee, ettei toinen ymmärrä, seuraa vallan epätasapaino, jossa epäillään toisen saavan suhteesta itseä enemmän irti.

Vaarasen mukaan parisuhteen priorisointi ja joustavuus ilmenevät juuri jaettuina kotitöinä ja päätöksentekona sekä ajan varaamisena yhdessäoloon.


Parikymppiset vauvakuumeessa  7

Suomessa harva tekee lapsia nuorena, ja yhä useampi ei edes harkitse perheen perustamista alle kolmekymppisenä. Yllättäen Väestöliiton tutkimuksessa ilmeni, että pahin vauvakuume tulee kuitenkin jo parikymppisenä.

Onko nykyelämä ihan biologian vastaista?

Vauvakuume tarkoittaa voimakasta kaipuuta saada oma lapsi. Vauvakuumetta voi olla sekä naisilla että miehillä.

Vauvakuumeella on varmasti biologinen pohja, mutta se tarttuu ja leviää myös sosiaalisesti. Tutkimusten mukaan se voi tarttua esimerkiksi ystävistä, sukulaisilta ja työkavereilta.

Vauvakuumetta aiheuttavat mm. vauvanvaatteiden ja lelujen katselu, vauvan sylissä pitäminen, vauvojen näkeminen livenä tai kuvisssa, vauvan hoitaminen, nukkuvan vauvan katselu tai leikkivien ja nauravien lasten seuraaminen.

Väestöliiton Perhebarometrissä tutkitaan aina jotakin parisuhteeseen ja perheeseen liittyvää teemaa. Vuoden 2015 tutkimuksessa tutkittiin syntyvyyttä. Osallistujilta kysyttiin myös vauvakuumeesta: millaisia ajatuksia vauvat ja pienet lapset herättävät vastaajassa. Tutkimuksessa lapsettomat (n=1526) ja yksilapsiset (n=703) vastaajat arvioivat vauvakuumettaan.

Naiset tulivat äideiksi viime vuonna keskimäärin 29-vuotiaana ja miehet isäksi 31-vuotiaana. Vauvakuume on kuitenkin kovimmillaan selvästi paljon aikaisemmin.

Vauvakuumeelle herkimpiä näyttävät tutkimuksen mukaan olevan lapsettomat 20-25-vuotiaat naiset. Herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla iän myötä. Mitä vanhempi lapseton nainen, sitä heikompi vauvakuume!

Miehet ovat herkimmin vauvakuumeessa 26-30-vuotiaina.

Yhden lapsen vanhemmat kokevat muita herkemmin vauvakuumetta, mutta muiden naisten tapaan yhden lapsen äidin kuume hiipuu iän myötä. Yhden lapsen isillä vauvakuume oli pahin 31-35-vuotiaana.

Voimakkaimmin vauvakuumetta aiheuttivat vauvan sylissä pitäminen ja hellittely tai nukkuvan pienokaisen katselu.

Perhebarometrin mukaan nuorin ikäryhmä haaveili isommasta lapsikatraasta kuin heitä vanhemmat. Miksi vauvakuume hiipuu iän myötä, ja juuri silloin kun suomalaiset ajattelevat, että on sopiva hetki saada lapsia? Heikkeneekö hedelmällisyys, estääkö aikuisen todellisuus vai tuleeko pupu pöksyyn?

Toukokuun Tietovuoto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä. Väestöliitto 10.5.2016.


Miksi suomalaismiehet eivät halua lapsia?  26

Tilastokeskuksen 14.4.2016 julkistuksen mukaan syntyvyys on Suomessa laskenut viidettä vuotta peräkkäin. Suhteellisesti jyrkimmin syntyvyys on laskenut Kainuussa ja Keski-Pohjanmaan kunnissa.

Vähintään 50 000 asukkaan kunnista korkein syntyvyys on Seinäjoella (1.94), Oulussa (1.92) ja Espoossa (1.86). Maan pienin kokonaishedelmällisyysluku on Helsingissä (1.32). Myös Turun (1.35) ja Tampereen (1.45) syntyvyys ovat alhaisia.

Ensimmäisen elävän lapsen synnyttäneiden keski-ikä oli viime vuonna 28,8.

Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen ”Miksi syntyvyys laskee?” -kirjassa esitellään perheen perustamiseen liittyviä trendejä ja tilastoja.

Ihanteellinen perhekoko on pienentynyt ja lapsettomuuden kannatus kasvanut. Kohta 50 vuoden ajan (vuodesta 1969) suomalaisten syntyvyys on ollut alle uusintamisluvun 2.1.

Lastensaanti polarisoituu Suomessa. Entistä suurempi osa ihmisistä jää lapsettomiksi, mutta samalla kolme tai useampia lapsia hankkineiden perheiden määrä on hieman kasvanut 1955-1970 -syntyneiden kohdalla (verrattuna suuriin ikäluokkiin). Nuorten polvien lopullista lapsilukua ei vielä tiedetä.

Vuonna 2015 suomalaisten mielestä ihanneikä tulla äidiksi oli 26.7 vuotta. Isäksi pitäisi tulla 28.5-vuotiaana. Ensisynnyttäjien ikä on korkeampi, melkein 29 vuotta, ja isäksi tullaan vasta keskimäärin yli 30-vuotiaana.

Naisten mielestä vanhemmaksi tulon ihanneikä on hieman korkeampi kuin miesten mielestä. Korkeasti koulutetut haluavat tehdä lapsia muita myöhemmin.

Nuorilla aikuisilla - varsinkin miehillä - sopivan kumppanin puute oli tärkeä syy olla hankkimatta lapsia. Naisilla uudeksi, vieläkin tärkeämmäksi syyksi on tullut ”muut kiinnostuksen kohteet”. 42 prosenttia naisista piti omia kiinnostuksen kohteitaan hyvin tärkeänä syynä siirtää lastenhankintaa. Kolmannes nuorista naisista ei halua luopua elämäntyylistään.

Aiemmin omiin intresseihin ja elämäntapaan liittyvät syyt ovat olleet yleisiä lähinnä nuorten miesten parissa. Nyt erityisesti naisten mielestä itsensä toteuttaminen on tärkeää.

Nykyään jopa avioliitossa olevat vastaajat saattavat mainita oikean kumppanin puuttumisen syyksi lapsettomuuteen. Ihmiset siis ottavat puolisokseen kumppanin, joka ei heidän mielestään sovi vanhemmaksi.

2015 nuorilla aikuisilla myös työhön ja toimeentuloon liittyvät epävarmuustekijät saivat luopumaan ainakin toistaiseksi perheen perustamisesta.

”Lapsettomista 20-34 -vuotiaista naisista 45 prosenttia ja miehistä lähes kolmasosa suunnitteli hankkivansa lapsen tai lapsia jossain vaiheessa. Naisista lähes 30 prosenttia ja miehistä 35 prosenttia oli epävarma siitä, aikoiko hankkia lapsia lainkaan.” (s.53)

Perusasteen koulutuksen saaneista muita suurempi osuus aikoo jäädä lapsettomiksi. Keskiasteen koulutuksen hankkineiden keskuudessa lastensaantiaikeet ovat kovimmat.

Suomalaisnaiset ovat halukkaampia hankkimaan lapsia kuin miehet. Varsinkin perusasteen koulutuksen miehet tyytyvät 0-1 lapseen, naiset toivoisivat lapsia enemmän.

Lapsettomuuden lisääntymisen ohella myös vain yhden lapsen tekeminen on yleistynyt. Miksi lapselle ei haluta tehdä sisaruksia?

Miettisen mukaan yhden lapsen vanhemmista monilla oli aikomus hankkia lisää lapsia. Naisista peräti 55 prosenttia olisi halunnut lisää lapsia, ja miehistäkin yli neljännes. Yksilapsisista vanhemmista neljännes äideistä ja 40 prosenttia isistä ei aikonut hankkia enempää lapsia.

Ns. itsekkäät syyt eivät juuri vaikuta toisen lapsen hankkimisen punninnassa. Miehet pihtaavat lapsilukua selvästi naisia useammin taloudellisista syistä. Viidennes miehistä piti talouteen tai työhön liittyvää epävarmuutta tärkeänä syynä lykätä lisälasten hankintaa, naisista näin ajatteli 10-15 prosenttia. Kuitenkin joka toinen vastaaja piti taloutta yhtenä tekijänä toisesta lapsesta luopumisessa.

Toisesta lapsesta luopuminen johtuu hyvin usein siitä, ettei puoliso halua lisää lapsia.

Lähes 30 prosenttia naisista piti työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia vähintään jokseenkin tärkeinä harkitessaan perheen kasvattamista. Perhevapaan aiheuttama katkos työelämässä mietityttää varsinkin lapsettomia korkeasti koulutettuja naisia. Heistä melkein kolmannes piti työuran katkosta vähintään jokseenkin tärkeänä syynä harkita lapsentekoa.

Akateemisesti koulutettujen joukossa on paljon lapsettomuuden kannattajia, mutta osa korkeasti koulutetuista jää ilman lapsia liian kauan asiaa vetkutellessaan. Koska akateemiset naiset lykkäävät lastensaantia yhä myöhemmäksi, eivät koulutetut miehetkään saa aina toivomaansa perhettä. Useimmiten koulutetut nimittäin naivat suurin piirtein omasta koulutus- ja ikäryhmästään.

Vaurailla korkeasti koulutetuilla työssäkäyvillä miehillä on parhaat edellytykset hankkia perhe. Biologian unohtaminen voi kampittaa alfaurosten haaveet.

Anneli Miettinen: Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Katsauksia E49/2015. Väestöliitto. Hansaprint Oy.


Suomalaismiehet elävät yhä puutteessa  2

Miesten haluttomuudesta puhutaan aiempaa enemmän, mutta todellisena ilmiönä se on edelleen paljon harvinaisempaa kuin naisten haluttomuus. Oikeasti suurin osa suomalaismiehistä ei saa seksiä niin usein kuin haluaisi.

Osmo Kontulan johtama FINSEX 2015 -tutkimus valaisee suomalaisparien haluja. Yli 2 000 parilta kysyttiin kumpi haluaa suhteessa useammin seksuaalista kanssakäymistä. Yli puolet pariskunnista oli sellaisia, jossa mies haluaa seksiä naista useammin. Nainen oli useammin seksiä haluava 15 prosentissa parisuhteista.

Vain noin 30 prosenttia pareista haluaa yhtä paljon. Enemmistö parisuhteessa olevista ei siis ole tyytyväisiä seksin määrään!

(Tutkimustiedon valossa näin on tainnut olla aina. Miehet haluavat keskimäärin useammin kuin naiset. Onko tälle olemassa jokin hyvä syy? Evoluutiopsykologit keksivät varmaan hyvän selityksen. Naisen täytyy olla vähän kranttu taatakseen lapselleen hyvät geenit ja hyvät olosuhteet.)

Kontulan mukaan yhdyntää useammin haluava osapuoli on harvoin tyytyväinen seksin määrään parisuhteessaan. Kumppania useammin haluavista miehistä oli yhdyntämäärää sopivana pitäviä vain viidennes ja puutteessa elävistä naisista vieläkin harvempi, vain kymmenen prosenttia piti saamansa seksin määrää riittävänä. Tyytymättömyys on siis hyvin yleistä enemmän haluavien joukossa.

Sen sijaan monet kumppaniaan harvemmin halua tuntevat porskuttavat suhteellisen tyytyväisinä elämässään eteenpäin. Osa naisista koki miehen runsaat halut epätoivottuina. Noin kymmenes kumppaniaan harvemmin haluavista naisista koki yhdyntämäärät liiallisiksi. Tuloksesta voinee lukea, että osa runsaasti haluavista miehistä painostaa vaimonsa harrastamaan seksiä useammin kuin mitä hänelle sopisi.

Miten saada suomalaisten halut kohtaamaan? Kuinka paljon halujen kohtaamattomuudesta on haittaa ihmisille?

FINSEX halu. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi

Huhtikuun Tietovuoto. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi. 5.4.2016


Homoliitoissa on suurimmat ikäerot  2

Tyypillisessä parisuhteessa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Vuonna 2012 tällaisten avioliittojen osuus oli 67,1 prosenttia.

Parien samanikäisyys on hieman yleistynyt Suomessa, ja 2012 reilu 12 prosenttia oli naimisissa ikätoverinsa kanssa. Pientä ikäeroa pidetään merkkinä tasa-arvoisuudesta. Myös myöhäinen avioitumisikä voi pienentää ikäeroa. Kun naimisiin mennään vasta yli 30-vuotiaana, ovat miesten ja naisten mahdolliset nuoruuden kehityserot jo tasoittuneet.

Isot ikäerot avioliitossa ovat melko harvinaisia. Neljällä viidestä avioparista on ikäeroa maksimissaan viisi vuotta. Tilastokeskuksen mukaan hyvin suuri ikäero, eli 20 vuotta tai isompi, oli vuonna 2012 vain alle puolella prosentilla avioituneista. Vain 406 suomalaisparilla oli yli 30 vuotta ikäeroa.

Rekisteröidyissä parisuhteissa olevilla on suuremmat ikäerot kuin heteroilla. Naispareilla ikäeroa oli vuonna 2012 keskimäärin 4,7 vuotta ja miespareilla 7,1 vuotta. Homopareilla yli 20 vuoden ikäero on myös yleisempää kuin heteroilla: 3,5 prosenttia rekisteröidyistä pareista oli suuren ikäeron liitoissa.

Tilastokeskuksen uusimman perhetilaston mukaan, eli vuoden 2014 lopussa, rekisteröidyssä parisuhteessa olevien ikäero oli keskimäärin 5,7 vuotta (vrt. heteroiden 3,4 vuotta). Miesparien ikäero on 7,2 vuotta ja naisparien 4,7 vuotta. Yli 20 vuoden ikäero on kaikista pareista yleisintä homomiehillä. Rekisteröidyistä homopareista 7,5 prosenttia oli suuren ikäeron liitossa, mutta lesboista vain 0,8 prosenttia.

Kehitys- ja kehittyvissä maissa suuret ikäerot heteroliitoissa ovat yleensä merkki epätasa-arvosta. Nuoret naiset naitetaan vanhoille ukoille vastoin heidän omaa tahtoaan. Yleensä nuoret naiset ovat kiinnostuneita ikäisistään miehistä.

Kehittyneissä maissa suurten ikäerojen liittoja paheksutaan (ehkä osin em. syystä) herkästi. Erityisen paljon paheksutaan liittoa, jossa nuoremman puolison ikä on pienempi kuin se luku, joka saadaan kun vanhemman puolison ikä jaetaan kahdella ja siihen lisätään seitsemän vuotta.

Länsimaissa suurten ikäerojen liitot ovat yleisimpiä alhaisissa tuloluokissa, ja vain hieman keskimääräistä yleisempiä yläluokissa. Stereotypia menestyneen miehen nuorentuvista vaimoista ei siis saa kovin paljon vahvistusta tilastoista.

Suurten ikäerojen liittojen eroriski vaihtelee eri tutkimusten mukaan. Joissakin tutkimuksissa riski kasvaa hieman, toisissa ei ole löytynyt eroa samanikäisempien liittoihin. Vanhempi nainen ja nuorempi mies ei paperilla kuitenkaan ennusta hyvää. Liitot joissa nainen on selvästi vanhempi, päättyvät tavallista useammin eroon. Liitoissa joissa mies on selvästi vaimoaan vanhempi on myös vähän suurempi riski väkivallalle.

Miksi homoliitoissa on tavallista suurempi ikäero?

Yhden selityksen mukaan homot tekevät valintansa enemmän mieltymyksensä kuin tavan mukaan. Eli homot olisivat valmiimpia rikkomaan vallitsevia käytänteitä.

Ehkä homoväestön pienuus vaikuttaa myös parinvalintaan. Suunnilleen samanikäisiä homoseksuaaleja löytyy esimerkiksi omasta kaupungista huomattavasti vähemmän kuin heterovaihtoehtoja. Kun sopiva henkilö löytyy, ikä on vain numero.

Anna Rotkirch: Ikäerot parisuhteissa. Väestöliitto.fi
Tilastokeskus: Perheessä keskimäärin 2,8 henkilöä. 27.11.2015


Suomalaiset rakastelevat yhä harvemmin  5

Siitä puhe mistä puute. Seksistä höpötetään joka paikassa, mutta suomalaisten yhdynnät jatkavat vähenemistään. Vielä 1970-luvulla naimissa olevat parit yhtyivät keskimäärin kahdesti viikossa, nyt joudutaan tyytymään yhteen kertaan.

Naiset ja miehet toivovat seksiä aiempaa enemmän. Vain 47 prosenttia parisuhteessa olevista naisista ja 40 prosenttia miehistä pitää nykyistä yhdyntämääräänsä sopivana. Muut ovat vähän puutteessa.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan johtama uusin FINSEX-aineisto kerättiin keväällä 2015 yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Vastaajina oli 6 000 yli 18-vuotiasta suomalaista. Tutkimusta jatketaan Väestöntutkimuslaitoksella, mutta seksin harrastamisen päätrendit haluttiin julkaista jo nyt.

Väestöliiton tiedotteen mukaan tulos on ristiriidassa elämän seksualisoitumisen kanssa, tai sen väitteen kanssa, että ihmisillä olisi entistä enemmän paineita erilaisiin seksuaalisiin suorituksiin. Minusta tällaista johtopäätöstä ei voi vetää. Yhdyntöjen väheneminen voi ihan hyvin johtua liioista paineistakin. Rento paineeton ihminen saattaa harrastaa seksiä paljon useammin ja mieluummin kuin hermoheikko. Monilla ihmisillä on myös paljon työpaineita, ja se ei välttämättä tee heistä parempia työntekijöitä. Stressaava ihminen saattaa myös luopua paineita aiheuttavasta vapaa-ajan toiminnosta kokonaan. Yksi iso syy seksin vähenemiseen (toisen kanssa) voi olla digimaailma ja omaan itseen käpertyminen.

Väestöliiton mukaan yhdyntäaktiivisuus on huipussaan 20-vuotiailla naisilla ja 50-vuotiailla miehillä (!). Suhteellisesti eniten määrät ovat vähentyneet 30-40 -vuotiailla aikuisilla, ilmeisesti pienten lasten ja työkiireiden takia.

Entistä harvempi suomalainen oli ollut yhdynnässä viimeisen viikon aikana, naisista vain kolmannes ja miehistä 39 prosenttia. Vuonna 2007 seitsemän prosenttiyksikköä useampi oli päässyt viikon aikana sänkyyn, ja vuonna 1971 vielä viidenneksen suurempi porukka oli harrastanut seksiä viikon sisään. Ei mikään ihme, että syntyvyyskin laskee.

Suurimmat pudotukset yhdyntäaktiivisuudessa oli nuorilla miehillä ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla, eli parhaassa iässä olevilla aikuisilla. Yhdynnät ovat vähentyneet molemmilla sukupuolilla, avioliitoissa, avoliitoissa ja erillisliitoissa. Viimeksi mainituissa liitoissa rakastellaan sentään seitsemän kertaa kuukaudessa, kun avoliitoissa yhdytään keskimäärin kuudesti kuussa ja avioliitoissa kerran viikossa.

Kaikilla miehillä oli vuonna 2015 keskimäärin 4,4 yhdyntää kuukaudessa, kun naisten luku oli 3,6. (Joku muistaa väärin, tai miehet yhtyvät keskenään tai harvojen suurharrastajanaisten kanssa, jotka osuvat harvemmin tutkimusseulaan?)

Miehet toivoivat viime vuonna keskimäärin kolmea ja naiset kahta yhdyntää viikossa. Nuoret miehet haluaisivat neljä ja nuoret naiset kolme kertaa viikossa. Jopa suhteen alussa kerrat jäävät vain kahteen. Yli puolet suomalaisista aikuisista haluaisi lisää yhdyntöjä.

Suomi on täyttymättömien seksitoiveiden maa.

FINSEX yhdyntätrendit. Väestöliitto.fi 15.2.2016.


Lapsia halutaan yhä vähemmän  26

Suomalaisten syntyvyys on jyrkässä laskussa. Köyhillä ei ole varaa tehdä lapsia. Korkeasti koulutetut pelkäävät syrjäytyvänsä urakehityksestä. Nuorten aikuisten mielestä lapset haittaavat elämäntapaa. Joka seitsemäs nuori aikuinen ei halua lapsia lainkaan.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Väestöliiton uuden Perhebarometrin mukaan lasten hankkiminen houkuttelee aiempaa vähemmän. Lasten hankintaa lykätään yhä myöhemmälle iälle, sillä sopivaa kumppania ei tahdo löytyä. Enemmistön mielestä valtion maksamat tuet lapsiperheille eivät ole hääppöiset.

”Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia” -tutkimukseen vastasi 3 180 suomalaista. Tuloksia verrattiin kolmeen aiempaan barometriin vuosilta 1997, 2002 ja 2008.

”Seitsemän vuoden aikana suomalaisten lastenhankintaa koskeva ilmapiiri on muuttunut yllättävän paljon”, sanoo barometrin tehnyt tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta.

Suomalaisten syntyvyys laskee viidettä vuotta peräkkäin. Viisi vuotta sitten naiset synnyttivät keskimäärin 1.9 lasta, nyt vain 1.65. Jotta väkiluku pysyisi ennallaan, tulisi syntyvyyden olla hieman yli kaksi per nainen.

Suomalaisten ihannelapsimäärä on myös pienentynyt. Aiemmin lapsia toivottiin keskimäärin 2-3, nyt yhä useampi ajattelee yhden lapsen riittävän. Edellisessä barometrissä vielä lähes 40 prosenttia halusi vähintään kolme lasta. Nyt suurperheestä haaveilee vajaa kolmannes vastaajista.

Miettisen mukaan ihanteiden ja toteutuneen lapsiluvun välisen kuilun kapeneminen on sinänsä hyvä asia, jos ihmiset saavat mitä toivovat. Toisaalta lapsista luopuminen on yleisintä heikoimmin toimeentulevilla ihmisillä. Onko oikein, ettei yhä useammalla ole enää varaa lapsiin? Moni ehkä hykertelee tyytyväisenä, kun hyvien veronmaksajien ei tarvitse rahoittaa vähävaraisten lisääntymistä.

Työttömillä ja pätkätyöläisillä lastentekoa vähentää taloudellinen epävarmuus, hyväosaiset taas pelkäävät uransa puolesta. Ylennykset ja palkankorotukset jäävät saamatta, jos perhe vie liikaa aikaa työltä.

Epävarma työllisyystilanne ja rakoileva talous haittaavat myös parinmuodostusta.

Suomessa ei ole näköpiirissä talouden huimaa nousua. Hallitus leikkaa laspiperheiltä tukia toisensa jälkeen. Julkisuudessa tuodaan yhä useammin esille perheen perustamisen huonoja puolia.

Lapsen tekoa lykätään yhä myöhemmäksi, mikä lisää paitsi biologista, myös sosiaalista lapsettomuutta. Kuka haluaa olla yksinäinen kotiäiti tai -isä, jos frendit jatkavat biletystä ja kyselevät seuraa Vietnamin vaellukselle?

Miten lapset saadaan takaisin muotiin?


Sinkkuuden myytit  3

Sinkuista kerrotaan säälittäviä ja varoittavia tarinoita, kuten "muista ettei saa olla liian nirso, muuten jäät vanhaksi piiaksi kuten Terttu-täti".

Sinkkuja kadehditaan ja ihaillaan, koska mikäs sen ihanampaa kuin olla täysin vapaa tekemään ja lähtemään ja seurustelemaan kenen kanssa huvittaa.

Myönnän sortuneeni itsekin joskus ajattelemaan, että "kyllä se rakkaus sieltä tulee, kun ei pakota", tai "pitää katsoa peiliin, jos ei kukaan kelpaa", ja "vähän niillä on helppoa!".

Pitkässä parisuhteessa olevilla ei ole aavistustakaan siitä, millaista on elää yksin, tai millaista nykyinen deittailukulttuuri on.

Vaikka sinkuista kirjoitetaan ja puhutaan paljon, silti monet sinkut valittavat, ettei heitä ymmärretä. Vakituisessa suhteessa oleva ei ehkä täysin ymmärräkään, mutta aina voi yrittää, esimerkiksi juttelemalla sinkkukaverin kanssa, lukemalla asiasta, mielikuvituksen avulla. Menemällä baariin ja miettimällä hetken, miltä tuntuisi, jos täytyisi nyt tutustua uuteen kumppaniin.

Väestöliitolla on muuten palveluita myös sinkuille, kuten fb-sivut, blogeja ja artikkeleita sinkkuudesta, sekä lista sinkkuuden myyteistä:

"On olemassa vain yksi oikea."
"Sukulaisilla on oikeus udella."
"Kukaan ei halua koko pakettia."
"Jokainen on itse vastuussa itsetunnostaan."
"Ole vaikeasti tavoiteltava."
"Sinun täytyy harjoitella."
"Hän eroaa puolisostaan, ja meistä tulee pari."
"Vastakohdat täydentävät toisiaan."
"Äiti on sinkun paras kaveri."
"Tarvitset toimintasuunnitelman!"
"Rakkaus tulee luo."
"Olet liian epätoivoinen."
"Et tiedä pelin henkeä."
"Olet liian negatiivinen."
"Totuus tulee ystävien suusta."
"Sinun tulee aikuistua."
"Olet liian kranttu."
"Mies, sinulla on sitoutumiskammo."
"Nainen, olet liian itsenäinen."
"Sinulla on huono itsetunto."
"Kohtaat rakkauden, kun sitä vähiten odotat."
"Sinun täytyy olla onnellinen yksin."
"Olet liian upea asettuaksesi."
"Sinussa on jotain vialla."

Aika mainio lista tosiaan. Näitä heittoja olen kuullut usein, ja näitä näkee Citynkin sivuilla välillä. Jos haluat nähdä, mitä Väestöliiton asiantuntijat myyteistä sanovat, käy kurkkaamassa.

Miksi jotkut löytävät kumppanin muita helpommin? Ovatko he parempia tutustumaan uusiin ihmisiin, tai kyvykkäämpiä solmimaan kestäviä ihmissuhteita? Onko heillä vain niin kova pelko jäädä yksin?

Vai onko kyse puhtaasti tuurista ja sattumasta. Mitä mieltä olet?


Montako esinahkaa vielä uhrataan?  2

Suomessa tyttöjen ympärileikkaus on kielletty törkeänä pahoinpitelynä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta ei ole kielletty missään maassa.

STM on antanut uudet toimintaohjeet poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta 20.1.2015 (STM/242/2015).

Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuva toimenpide, jossa pojan siittimestä poistetaan esinahkaa. Toimenpide on yleinen esimerkiksi juutalaisilla tai muslimeilla. Myös Yhdysvalloissa enemmistö miehistä on ympärileikattu.

STM:n mukaan Suomessa tehdään yli 400 leikkausta pelkästään uskonnollisista syistä, ilman lääketieteellistä perustelua. Lääkäriliiton mielestä näitä perusteettomia leikkauksia on vielä enemmän.

THL:n 2014 selvityksen mukaan vakavat haitat ovat harvinaisia, mutta lieviä ja kohtalaisia haittoja esiintyy, etenkin imeväisiän jälkeen, kokemattoman tekijän takia ja epästeriileissä olosuhteissa.

Mitkä ovat pitkän aikavälin haitat? Mitä haittaa leikkauksesta voi olla seksuaalisuudelle? Mitä psykologisia haittoja silpomisesta voi olla? Tätä ei ilmeisesti tiedetä, sillä STM ei ole löytänyt kattavia seurantatutkimuksia ohjeensa perustaksi.

STM:n mukaan kyse on peruuttamattomasta toimenpiteestä, jossa puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen. STM ei kuitenkaan kiellä toimenpidettä, ilmeisesti siksi, ettei sitä ole muuallakaan kielletty. Ääneen lausumattomana pelkona lienee salaleikkausten kasvu.

Sosiaali- ja terveysministeriön varsinaiset ohjeet ovat tällaiset:

Leikkauksen saa tehdä vain laillistettu lääkäri.

Lääkärin on annettava pojan huoltajille riittävät tiedot leikkauksen luonteesta, vaikutuksista, mahdollisista haitoista sekä toimenpiteen peruuttamattomuudesta. Huoltajat voivat antaa luvan leikkaukseen vasta riittävän selvityksen saatuaan.

Pojan molemmilta vanhemmilta vaaditaan kirjallinen suostumus. Mikäli toinen vanhemmista vastustaa leikkausta, sitä ei saa tehdä.

Poikaa on kuultava ennen leikkausta. (Tämä ei onnistu niissä kulttuureissa, joissa lapsi leikataan vauvana.)

Pojalle on annettava kipulääkitys. Leikkaus on tehtävä steriileissä ja asianmukaisissa olosuhteissa.

Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus ei kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin. (Yksityisellä pelkkä leikkaus maksaa esim. ruoholahtelaisessa klinikassa 490 euroa plus lääkitys, esitutkimus, lääkärin- ja toimistopalkkio.)

Lopuksi STM muistuttaa, että Suomi on tehnyt lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 24, jonka 3. artiklan mukaan jäsenvaltiot ryhtyvät tehokkaisiin toimiin poistaakseen lasten terveyttä vahingoittavia perinteisiä tapoja.

Suomi pyrkii vähentämään ei-lääketieteellisiä poikien ympärileikkauksia jatkamalla vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen kanssa.

Väestöliiton 20.4.2015 tiedotteessa kaivataan lisää ruutia ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen vastustamiseen. Väestöliitto vetosi yhdessä Pelastakaa lapset ry:n ja Lääkäriseura Duodecimin kanssa päättäjiin lainsäädännön saamiseksi. Nyt saatiin ohjeet.

On parempi päästä leikkaussaliin oikean kirurgin käsiin kuin uhrata esinahkansa jonkun puoskarin olohuoneessa ilman puudutusta, mutta ainoa oikea toimenpide olisi lain säätäminen asiasta. Haluammeko että uskonnolliset yhteisöt päättävät lasten ruumiiden silpomisesta oman perinteensä mukaan vai haluammeko, että Suomi säätää asiasta paremmin suomalaiseen kulttuuriin sopivan kaikkien ympärileikkaukset kieltävän lain?


Erokoulu miehille  6

Väestöliitto on tehnyt eronneille tai eroa harkitseville miehille suunnatun nettikurssin, johon voi tutustua helposti vaikka omalta sohvalta.

Ero aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta. Varsinkin miehet kokevat jäävänsä eron jälkeen yksin ja ilman tukea.

Väestöliiton psykologi Keijo Markovan mukaan kriisitilanne voi jumiutua tai kärjistyä, jos mies ei tunne löytävänsä ulospääsyä ahdistavasta tilanteesta. Markova varoittaa erotilanteen voivan altistaa ratkaisuille, jotka "vievät pohjan pois omalta tai toisen elämältä".

Erokoulu-kurssi tarjoaa erilaisia luentoja, tehtäviä ja kyselyitä, joiden avulla voi selvittää omia ajatuksia ja tunteita. Tehtävien pitäisi parantaa heikentynyttä keskittymiskykyä ja pelastaa työkyky ja elämänhalu takaisin.

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan erokoulun idea tuli poliisilta. Poliisin mukaan miehet eivät saa eron jälkeen tarpeeksi apua, eikä miesten hädästä puhuta riittävästi.

Erokoulussa on yhdeksän jaksoa, joita voi tehdä omaan tahtiin. Kurssi on maksuton.

Onko kellään kokemuksia Erokoulusta? Toimiiko?

Edellinen